PAHUUS?

[mn97]

Mikä on se, joka ilmenee kaikessa elävässä? Miten/milloin se on hiipinyt tähän maailmaan? Onko elämässä olemassa kaksi voimaa? Onko näillä voimilla kenties jokin tarkoitus/päämäärä?

Miski täälläkin foorumilla keskustellaan sodista, ydinaseista, terroristeista yms.. Miksi pelit/elokuvat ovat niin väkivaltaisia?
Mikä on pahuus?

 

[Archie]

Hyvä kysymys.

Mä en usko, että yksikään ihminen syntyy pahana. Varsinkin varhaislapsuuden kokemuksilla näyttää olevan vahva vaikutus ihmisen käytökseen. Esimerkiksi miltei kaikki väkivaltarikolliset ovat itse olleet väkivallan kohteita lapsena, samoin useimmat seksuaalirikolliset ovat olleet itse hyväksikäytettyjä. Kova lapsuus ei tietenkään oikeuta rikollisia tekoja, eikä kaikista kovan lapsuuden kokemista tule rikollisia. Kuitenkin ko. henkilöillä eväät tavalliseen elämään ovat vähäisemmät kuin muilla.

Toisaalta ihmisen perusluonteeseen kuuluu aggressio eri muodoissaan. Pikkupojat alkavat hakata toisiaan kepeillä miltei heti kun siihen kykenevät. Elokuvat, tietokonepelit yms. ovat myöskin oikeita aggression lähettiläitä. Tuskin sotiakaan käytäisiin jos aggressio ei olisi jo osin syntymälahja. Nykyisin miehillä on tylsää - ruoka haetaan kaupasta, naiset baarista ja vihollinen ei uhkaa. Ehkäpä siksi miehet ovatkin väkivaltaviihteen ystäviä..

Itse pahuutta onkin vaikea määritellä. Monien mukaan terroristit ovat pahoja... seuraava esimerkki on spekulaatiota.. Kuvitellaan että on eräässä lämpimässä maassa on maanviljelijä Sähläm. Eräänä päivänä Sähläm menee hakemaan kaivolta vettä. Kuuluu kova jysäys ja Sähläm katsoo taakseen - hänen kotinsa on maan tasalla ja koko perhe (vaimo, lapset ja vanhemmat) ovat kuolleina raunioissa. Sählämille ei jää mitään. Myöhemmin hän kuulee, että eräs toinen valtio ampui ohjuksen, koska epäili siellä majailevan terroristeja. Sähläm on syystäkin vihainen ja haluaisi kostaa, mutta Sählämillä ei ole armeijaa. Sen sijaan hänellä on ystäviä, jotka antavat hänelle dynamiittiliivit. Näissä liiveissä Sähläm kiipeää bussiin, jossa on turisteja ohjuksen ampuneesta maasta. Pam! Kuka tässä on oikeastaan se paha? Onko se maanviljelijä Sähläm vai kenties ohjusvaltio? Sähläm varmasti vastaisi ettei ole paha, koska hän hakee oikeutettua kostoa. Ohjusvaltio sanoo ettei se ole paha, koska se ei tahallaan tapa muita kuin terroristeja. Enpä tiedä... Ihmiset haluavat selittää asiat omalta kannalta parhain päin, koska ei haluta olla pahoja. En usko, että kun Hirosiman atomipommia oltiin pudottamassa, että silloin laskeskeltiin rationaalisesti ihmishenkien menetystä eri vaihtoehdoissa. Kun pommin kauhut paljastuivat, niin silloin asia haluttiin selittää omalta kannalta parhain päin - säästyi ihmishenkiä. Oliko sitten Nagasakin pommi jo silkkaa pahuutta? Sehän pudotettiin miltei heti Hirosiman perään. Kukapa voi sanoa varmuudella että Saddam on pahamies? Entä jos ilman Saddamia Irak olisi käynyt pitkään sisällisotaa, sillä seurauksella, että maa olisi ihan raunioina, terroristit pitäisivät siellä leirejään ja ihmisiä olisi kuollut tuplasti Saddamin aikakauteen verrattuna? Eikö silloinkin voitaisi sanoa, että Saddam oli oikeutettu, koska hän säästi ihmishenkiä?

 

[McMike]

Jokaisessa ihmisessä on hyvä ja paha. Se, kuinka ihminen osaa erottaa nämä puolet toisistaan ja se, kumpi on määräävänä osapuolena, määrää pitkälti ihmisen ajatusmaailmaa ja tekemisiä.

Jo pienestä lähtien ihmisellä on vastustamaton halu jossain ikävaiheessa tehdä juuri sitä, mikä on kielletyä. Ehkäpä juuri siksi, että se on kiellettyä ja sen tekemisellä saa huomiota ainakin hetkeksi itselleen.

Olisiko sitten pahapuoli osittain selitettävissä ihmisen huomion kaipuulla, siinäpä kysymys, johon ei varmasti voi antaa yksiselitteistä vastausta.

Hyvän ja pahan välissä taiteilu onkin ihmiselle kautta aikain tuottanut vaikeuksia. Omatunto kyllä sanoo, ollaanko tekemässä pahaa, vai onko tekemämme asia ihan OK. Jos omatunto ei sitä kerro, silloin ollaan jo paattuneita koko hyvä/paha -ajatukselle, eikä enää osata erottaa hyvää pahasta.

Ihmisen mieli on myös altis kaikenlaisille houkutuksille. Mitä kielletymmältä jokin asia tuntuu, sitä houkuttelevammaksi se ihmisen mielessä muuttuu. Siinä juuri tulee vastaan ihmisen uskon lujuus; osata kieltäytyä siitä, mikä on pahaa, ja avautua vain hyvälle.

Kun ajatellaan sotaa niin sodassakin on kysymyksessä itse asiassa vain kahden eri näkemyksen omaavan ihmisen keskinäisestä riidasta, jossa lopullisen ratkaisun löytyminen johdattaa käymään sotaa, ikäänkuin sodan voittaminen ratkaisisi kumman näkemys on oikea, kumman väärä. Tosiasiassa molemmat kuitenkin tietävät, ettei asian oikeellisuutta saada sodalla ratkaistuksi.

Itse luulen, että on olemassa kaksi voimaa, hyvä ja paha. Niin on myös Raamatun mukaan. Loppujen lopuksi hyvä tulee voittamaan ja pahan valta kukistetaan. Ihmisen sisäinen taistelu näiden kahden voiman välillä tulee jatkumaan, kunnes, Johanneksen Ilmestyskirjankin mukaan, paha heitetään tuliseen järveen ja hyvä saa kaiken vallan.

 

[312T4]

Lyhyesti: jing ja jang; maailmankaikkeuden vastavoimat!!!

 

[Kaktus]

Erittäin mielenkiintoinen keskustelu!

Minusta on mielenkiintoista tarkastella, mitä eri uskonnot sanovat hyvästä ja pahasta, koska se vaikuttaa suoraan siihen, miten eri kulttuuritkin sitä määrittelevät.

McMiken kommenttiin.. Kristinuskon "hyvä vs. paha" on hyvin pitkälti zoroastriaanisuuden kaltainen näkemys. Hyvä ja paha eivät kuitenkaan ole Raamatussa samanlaiset vastavoimat, niin kuin jing ja jang jotka tasapainottavat toisiaan ja "käyvät sotaa" keskenään ja ovat tavallaan riippuvaisia toisistaan.

Raamatun kanssa tosiaankin menee tämän suhteen mielenkiintoiseksi, sillä juutalaisuus uskoo, että Jumala luo sekä hyvän että pahan, mutta kristinusko uskoo, että Jumala luo vain hyvän, ja Lucifer "loi itse itsensä" eli Saatanan lankeamalla pahaan, ja hän on "pahan luoja."

Monissa uskonnoissahan hyvällä ja pahalla on omat "edustajajumalansa". Yksi on elämän jumala, toinen kuoleman, yksi tuo hedelmällisyyttä, järjestystä, jne. ja yksi kaaosta ja tuhoa. Mm. hinduismissa voi nähdä tällaista.

Zoroastrianismi, joka vaikutti erittäin paljon idästä yhdessä vaiheessa juutalaisuuteen, ja myöhemmin muut idästä lähtöisin olevat uskomuksen (mithran-palvominen jne. jotka vaikuttivat kristinuskoon Rooman kautta), ovat voimistaneet tätä paholaisjumalanäkemystä.

Mielenkiintoista on kuitenkin, että kristinusko sanoo, että Saatana taistelee Jumalaa vastaan, mutta juutalaisuus sanoo, että saatana on Jumalan uskollinen palvelija!! Kristinusko näkee kosmisen konfliktin ja jatkuvan sodan hyvän ja pahan välillä, mutta juutalaisuus ei näe sellaista.
Molemmat kuitenkin määrittelevät pahuuden suurin piirtein samoin ja se on synti, joka on Jumalan tahdon rikkominen. Kristinuskon näkemys pahasta ja hyvästä on kuitenkin lähempänä zoroastriaanista näkemystä.

Islamin näkemys asiasta "hyvä vs. paha" on itse asiassa lähellä kristinuskoa. Itse asiassa se näkyy Islamissa paljon voimakkaampana. Jihadissa on muistaakseni neljä eri tasoa, joista kolme ensimmäistä ovat sodankäyntiä hyvän ja pahan välillä ihmisen itsensä sisällä. Islamin mukaan pahaa vastaan tulee siis sotia.

Itse asiassa juutalaisuus jää "kirjan uskontojen" joukossa seisomaan tämän "sodan" olemassaolottomuuden suhteen hyvin yksinään, kun tässä tarkemmin miettii, vaikka minusta se kuitenkin vaatii kaikkein eniten ihmistä olemaan tekemättä pahaa!

Joka tapauksessa.. mitä itse olen ymmärtänyt, islamin mukaan ihmisiä ei ole tehty siitä täydellisestä hyvästä "valosta", mitä Allah on, vaan siitä, missä ei ollut itsessään Allahin valoa.. tämä osa ihmisestä on ruumis. Ihmisellä on kuitenkin henki, jossa "on" Allahin valo. Siis ihmisessä on valoa ja pimeää, hyvää ja pahaa. Ja sota on näiden kahden välillä.

Jos mennään idän uskontoihin niin sieltä löytyy sitten vaikka mitä lisää....

Noh.. Joka tapauksessa..... Monet näkevät, että pahuus ei ole jokin käsinkosketeltava asia tai voima tai henkilö, vaan se on hyvän puutetta. Vertaa - huoneessa on pimeää (pahaa), jos siellä ei ole valoa (hyvää). Silloin asia nähdään niin, että ei sitä pimeää vastaan pidä taistella, kuin se olisi jokin, johon voi tökätä miekkansa, vaan huoneeseen pitää tuoda valo, joka syrjäyttää pimeän. Pimeää tulee vastustaa hankkiutumalla eroon pimeyden mahdollistavista asioista ja tuomalla valon sisään!:thumbup:

 

[Archie]

Onko uskontojen mukaan syntinen sama kuin paha?

 

[Kaktus]

Onko uskontojen mukaan syntinen sama kuin paha?

Hmm... tuokin riippuu taas siitä, miten uskonto määrittelee synnin. Eihän idän uskonnoista löydy samanlaista syntikäsitystä kuin kirjan uskonnoista. Esimerkiksi shintolaisuus jaksaa uskoa hyvinkin paljon ihmisen hyvyyteen, vaikka ihminen tekeekin kaikenlaista....

Kristinuskossa on kuitenkin se käsitys, että VAIN Jumala on hyvä. Joku meni sanomaan Jeesukselle, "Rabbi hyvä, mitä minun täytyy tehdä, että saisin iankaikkisen elämän?" Ja tähän hän vastasi: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin."
Ja tämähän vastaa suoraan juutalaisuuden näkemystä, joka Jeesuksella oli. Sama juttu on Islamissa.

Kirjan uskontojen mukaan syntinen on ehdottomasti paha. Kristinuskossa on kuitenkin vielä sekin piirre, että se uskoo "perisyntiin", eli ihminen on syntinen pelkästään suurinpiirtein jo sen vuoksi, että on syntynyt ihmiseksi. Juutalaisuus ja islam ei usko tähän, vaan ihminen tulee syntiseksi ja pahaksi, kun hän rupeaa tekemään pahaa. Lopputulos on kuitenkin sama: kaikki ihmiset ovat syntiä tehneet, niin silloin myös pahoja.... Ja silloinhan ei auta muu, kuin kääntyä sen ainoan Hyvän puoleen.

Onkohan täällä joillakin tietoa enemmän esim. buddhalaisuuden näkemyksestä... en ole oikein milloinkaan saanut selvää kuvaa niiden hyvä / pahuus -käsityksistä.

 

[Miguel]

Muutama ajatus Raamatusta:

Nooa oli ensimmäinen Raamatun ihminen, joka sai armon Jumalan edessä. Nooa = lepo, lepo ja armo yhdistyy toisiinsa.

Kuinka armo liittyy pahuuteen?

Raamatun mukaan Nooan aikoihin ihmisten ajatukset olivat alinomaan pahoja. Jumala katui, että oli luonut ihmisen. Vain Nooa perheineen ja eläimet saivat armon.

Jumala teki liiton Nooan kanssa, ettei tuhoa enää koskaan ihmistä veden kautta hukuttamalla, tämän liiton merkkinä on sateenkaari. Sade mainitaan ensimmäistä kertaa vedenpaisumuksen yhteydessä. Sitä ennen maan pinnan kasteli sumu.

Nykyisin ihmisellä on oikeus olemassaoloon ja armoon Jumalan edessä, vaikka ihmisen ajatukset ovat nykyisinkin lähes koko ajan pahoja.

Pahuus synnyttää lisää pahuutta. Kuka katkaisee tämän kierteen?


Sitten vielä filosofiaa:

Mielenkiintoinen kysymys on myös pahuuden syntyminen, kuinka pahuus on voinut tulla maailmaan, jos elämä itsessään on hyvää. Miksi elämää pitää tuhota.

 

[Kaktus]

Mielenkiintoinen kysymys on myös pahuuden syntyminen, kuinka pahuus on voinut tulla maailmaan, jos elämä itsessään on hyvää.

Aivan, kaikkihan oli "hyvää" heti sen jälkeen, kun se kerran oli luotu. Ja juuri tässä juutalaisuus ja kristinusko karahtavat vastakkain..

 

[Balthazar]

Pahuudesta tulee mieleen luontodokumentit. Kaikki varmaan muistavat, kuinka Avara Luonto oli vielä muutama vuosi sitten pelkkää inhorealistista eloonjäämistaistelua. Täältä lisää kiinnostuneille.

 

[Balthazar]

Jos eläin vaikkapa puree ihmistä, onko kasvatettu ja mahdollisesti pahuudestaan tietoisempi kotieläin pahempi kuin villieläin? Voiko nainen lopulta ymmärtää miestä ja päinvastoin? Miksi kristityt kuvataan aina kauniiksi, hyveellisiksi ja kilteiksi ihmisiksi ja roomalaiset ja juutalaiset rumiksi, pahoiksi ja alhaisiksi, vaikka Tommy Hellstenkin sanoi, että kiltin marttyyrinkin olisi syytä huomata, että hänen sädekehäänsä kannattelee pienet pirunsarvet?

 

[Archie]

Kristinuskon pahuus on hieman keskustelun kannalta ongelmallinen, koska kaikki ovat pahoja, paitsi Jumala.

Ymmärtääkseni eläimet eivät voi olla pahoja, koska vain ihmiselle annettiin mahdollisuus valita hyvän ja pahan väliltä.

 

[elle]

Tosiaankin mielenkiintoinen ja vaikea aihe.

Lyhyesti: jing ja jang; maailmankaikkeuden vastavoimat!!!

Mutta nämähän eivät itsessään edusta pahuutta taikka hyvyyttä. Pahuus alkaa vasta sieltä mistä harmonia on rikottu.

Onkohan täällä joillakin tietoa enemmän esim. buddhalaisuuden näkemyksestä... en ole oikein milloinkaan saanut selvää kuvaa niiden hyvä / pahuus -käsityksistä.

Ilmeisesti tuonkaltainen määritteleminen ei ole sille niin keskeistä.

Käytetään enemmän määrittelemättömiä käsitteitä eikä tarjota täydellisesti rajattua maailmankuvaa. Jollakin tapaa nominalistista.

 

[Balthazar]

Pahuus alkaa vasta sieltä mistä harmonia on rikottu.

Tekisi mieli ajatella, että asia on juuri noin. Toisaalta jos ihminen eläisi ja olisi aina elänyt sopusoinnussa itsensä ja ympäristönsä kanssa, saattaisimme kaikki elää yhä kuin luontodokumenttien alkuperäiskansat - mistä ei voi sanoa olisiko se hyvä vai paha asia.

 

[jps]

Pahuus on moraalikäsite, joka on riippuvainen kotikasvatuksesta ja ympäröivästä kulttuurista. Moraalikäsitteet ovat taas syntyneet aikojen saatossa ensisijaisesti oman yhteisön jäsenten suojelemiseksi. Muutamia satoja vuosia sitten jonkun täysin oudon muukalaisen (vaikkapa täysin rauhanomaisesti käyttäytyvän) tappamista ei koettu välttämättä pahaksi lainkaan, tavoitteenahan oli suojella omaa yhteisöä. Taannoin on myös ihmisuhreja käytetty jumalien lepyttämiseen, tavoitehan oli hyvä - ko käytännöt tuomitaan nykyään varsin yleisesti pahoiksi, mutta milloin hyvästä asiasta tuli paha ?

 

[AMS82]

Pahuus on ongelmallinen käsite, sillä kuten jps toi esille on sen määritteleminen hyvin pitkälti kulttuuriin sidonnainen kysymys. Jokaista pahuudelle annettua määritelmää voidaan tarkastella siinä suhteessa, kuka määritelmän on tehnyt tai kuka sitä soveltaa ja mihin tätä määritelmää todellisuudessa käytetään. Pahuuskeskustelu lieneekin lähes väistämättä keskustelua juuri erilaisten uskontojen pahuusmääritelmistä. Ytimenä määritelmissä lähes varmuudella on uskonnon normien vastainen toiminta, joka siis on määritelty pahaksi.

Ei ole olemassa mitään universaalia tai objektiivista määritelmää pahuudelle. Minulle sana pahuus näyttäytyykin yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa käytettävänä tehokeinona, jonka kohdalla olennaista ei ole itse sana, vaan sille kyseisessä käyttötilanteessa annettava sisältö ja ennenkaikkea se minkä tavoitteen ajamisessa terminologiaa käytetään hyväksi. Toisaalta termin merkityskin on aivan eriluokkaa, kun sitä käytetään sellaisena aikana, jona yhteiskunnallisten voimakeinojen käyttö on tiukasti sidoksissa kyseiseen sanaan.

Nykyaikana ei tarvita mitään yleistä konsensusta pahuuden ilmenemisestä jossakin tietyssä suhteessa. Mooseksen lain syntyajan heimoyhteiskunnan olosuhteissa tarvittiin sellainen pahuuden määritelmä, johon liittyi verivelka l. koko yhteisöä kohtaava suuri rangaistus, mikäli pahuus jätettiin rankaisematta. Mooseksen laistahan löytyy rankaisemiseen liittyen myös eläimeen kohdistuvia säännöksiä, kuten es. ihmisen kuoliaaksi puskeneen härän kivittämistä koskeva kohta.

 

[AMS82]

mutta milloin hyvästä asiasta tuli paha ?

Hyvästä asiasta tuli paha siinä vaiheessa, kun sitä ei enää tarvittu yhteisön tai sen jäsenten suojeluun. Äärimmäiset kulttuurirelativistit voisivat varmasti vielä tänäkin päivänä vaatia ihmisuhrien käytön hyväksymistä osana, jotakin tiettyä kulttuuria. Vallitsevan kannan taitaa sanella se, että ko. toimituksilla on lähes mahtotonta nähtä mitään oman ymmärryksen mukaista yhteisöä suojaavaa funktiota ja epäilemättä on hyvin vaikeata keksiä perusteita sille, miksi mitään hyväksyttävissä olevia perusteita edes kannattaisi etsiä - puhumattakaan että etsinnän jälkeen näitä perusteita käytettäisiin pohdittaessa suhtautumistapaa kyseiseen ilmiöön.

 

[Miguel]

Pahuuden synnyn rinnalla yhtä olennainen kysymys on moraalin synty tai kysymys omasta tunnosta. Jos ihminen on vain biokemiallinen reaktiotehdas, mikä soluissa saa aikaan kyselyä valintojen tai tekojen sisällöstä.

Miksi eläimen saa tappaa, mutta ei ihmistä? Onko ihminen arvokkaampi kuin eläin tai kasvi?

 

[AMS82]

Pahuuden synnyn rinnalla yhtä olennainen kysymys on moraalin synty tai kysymys omasta tunnosta. Jos ihminen on vain biokemiallinen reaktiotehdas, mikä soluissa saa aikaan kyselyä valintojen tai tekojen sisällöstä.

Miksi eläimen saa tappaa, mutta ei ihmistä? Onko ihminen arvokkaampi kuin eläin tai kasvi?

Tutkimusten mukaan monet psykopaatit kärsivät synnynnäisestä tai välittömästi syntymän jälkeen saadusta aivovauriosta, joka estää täysin tiettyjen tunteiden hahmottamisen aivoissa. Tämä puolestaan johtaa käytännössä kyvyttömyyteen omaksua minkäänlaista moraalista itsekontrollijärjestelmää, mikä puolestaan antaa selkeitä viitteitä siitä että myös omalla tunnolla on biologinen perusta. Toisaalta erilaisissa kulttuureissa ja eri aikoina eläneet ihmiset ovat omanneet hyvinkin erilaisia moraalikäsityksiä, mikä antaa viitteitä siitä että kulttuurin vaikutus siihen millaiseksi ihmisten moraali keskimäärin muodostuu on suuri.

Selvää on, ettei mitään täysin tyhjentävää selitystä omatunnolle ole pystytty esittämään. Problematiikkaa kuvaa jo sekin, että ruotsinkielellä omatuntoa vastannee aika pitkälti termi samvete, joka viittaakin vähän eri suuntaan kuin oma tunto.

Eläimillä kasveista puhumattakaan ei ole käsitystä omasta minuudestaan, eikä niillä voi näin olla omaa tuntoakaan. Sen sijaan es. kipua ainakin kehittyneimmäit eläimet pystyvät kokemaan. Jotkut luonnonfilosofit ovat tältä pohjalta esittäneet mm. että terveellä apinavauvalla on suurempi oikeus jäädä eloon kuin kehitysvammaisella ihmislapsella. Mitään itsestään selvää vastausta esittämääsi "miksi -kysymykseen" ei liene olemassa. Tämän otsikon aiheessa paremmin pysyen, voisi tietysti kysyä onko se pahuutta, jos ihminen ottaa omaksi moraaliseksi lähtökohdakseen sen, että terveet eläimet ja ihmiset on asetettava samalle viivalle ja sairaat yksilöt surmattava. Ainakin moraalifilosofiaa tuollaisista lähtökohdistakin on yliopistotasollekin päässyt opettamaan ja ajatukset nauttivat kannatusta tietyissä piireissä.

 

[mn97]

Miksi leijona saalistaa muita eläimiä ja miksi esim. kirahvi on kasvissyöjä? Miksi luonto taistelee itseään vastaan? Näen tässä eläinten välisessä lihansyöjä/kasvissyöjä asetelmassa ihan selvän yhtäläisyyden esim. ihmisten käymiin sotiin ja sitä kautta omaan käsitykseeni hyvästä ja pahasta. Miksi tätä pahuutta (miten sitä ikinä nyt määritelläänkin) sitten on olemassa? Onko sillä jokin päämäärä?

Joku täällä mainitsikin, että jos pahuutta ei olisi olemassa niin eläisimme yhä sitä kivikautta. Itse kun uskon evoluutioteoriaan niin väitänkin, että ihmisrotua ei olisi vielä edes olemassa ilman pahuutta. Pahuus tuo ns. vastakkainasettelu asetelman, tästä seuraa kilpailua osapuolten välille, joka puolestaan johtaa kehitykseen. Jokainen sota on siis tämän mukaan askel korkeampaa elämänmuotoa.

En jaksa kaivella tilastoja ja täten tätä seuraava ei tarvitse ottaa niin vakavasti. Luin jostain, että Euroopassa n. joka kahdessadas on jonkin määritelmän mukaan ns. psyykkisesti sairas. USA:ssa vastaava luku on saman määritelmän mukaan joka sadas. Mistä tämä mahtaa johtua? Se ei ole mitään sattumaa, jos se niin on.