Suomessahan 90-luvun pankkikriisissä valtiolle(veronmaksajille) jäi kymmenien miljardien kulut pankkijärjestelmän pelastamisesta. Norjassa taas vaadittiin kaikki tai suurin osa osakkeista vastineeksi pelastamisesta ja lopulta pankkien tervehdyttyä valtion omistukset myytiin pois ja valtio teki miljardivoitot pankkijärjestelmän pelastamisesta.
Satuin kuulemaan radiosta, kun Heikki Koskenkylä laajasti analysoi nykyistä pankkikriisiä ja myös vanhoja. Hän on ollut Suomen Pankissa aikanaan (muistaakseni), mutta tätä nykyä toimii jonkinlaisena "pankkikriisikonsulttina". On mm. hiljattain palannut Indonesiasta kriisisavotalta.
Hän totesi tuosta Suomen 90- luvun tilanteesta juurikin, että Suomessa ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin kipata roskalainat roskapankkiin valtion (veronmaksajien) kannettavaksi. Näin siksi, että pankkien tilanne oli niin paha. Norjassa pankit olivat paremmassa kunnossa ja siksi yllä kuvattu järjestely oli mahdollinen, ja myös riitti pelastukseksi.
Onhan esitetty vastakkaisiakin näkemyksiä. Itse en osaa arvioida, mikä on/oli totta ja mahdollista. Jos Koskenkylä oli itse arkkitehtina Suomen järjestelyille aikanaan, tuskin hän omaa työtään nyt haukkuisi? Toisaalta hän kyllä vaikutti siltä, että mitään itsekorostuksen tarvetta ei ole.
Senkin hän totesi, että pelastusmenetelmien täytyy vaihdella valtakunnan, kriisin syvyyden, pankin/pankkien tilanteen, jne mukaan. Mitään yksittäistä hyvää patenttiratkaisua ei ole.