Kaadutaan saappaat jalassa
Kemiallisen metsäteollisuuden työriidan sovittelussa saatiin työmarkkinoiden keskusjärjestöjen avustuksella tiistaina sovinnon ovi taas raolleen, mutta taas kerran se läimäytettiin kiinni. Helsingin Sanomien saamien tietojen mukaan Metsäteollisuus ry:n edustajat olivat pitkin hampain tarjottuun sopuun tarttumassa, mutta tämä mahdollisuus jäi katsomatta, kun Paperiliiton neuvottelukunnassa tarjottu sopu päätettiin hylätä.
Työriidan sovittelussa kaikki voimat on nyt keskitetty yhden asian, ulkopuolisen työvoiman käytön pelisääntöjen, ratkaisemiseen. Karkeasti ilmaistuna kyse on siitä, säilyykö Paperiliitolla veto-oikeus siihen, miten metsäteollisuusyritys tehtaallaan työn järjestää. Metsäteollisuuden näkökulmasta kyse on siitä, saavatko metsäteollisuusyritykset toimia Suomessa lakien ja säädösten mukaan samoilla ehdoilla kuin muidenkin alojen yritykset, vai onko ammattiliitolla oikeus määrätä, miten yritys toimintansa järjestää.
Paperiliiton näkökulmasta kyse on edunvalvonnasta ja valtapolitiikasta. Vajaa kolmasosa liiton jäsenistä työskentelee erilaisissa kunnossapito- ja huoltotehtävissä, joita työnantajat haluaisivat ulkoistaa muiden yritysten hoidettavaksi. Ulkoistaminen todennäköisesti merkitsisi monille näistä ihmisistä palkan alennusta, ja Paperiliitolle se merkitsisi mahdollisesti jäsenmäärän supistumista. Ammattiliittojen edunvalvontaan ovat alkaneet yhä voimakkaammin vaikuttaa liittojen keskinäiset reviiritaistelut.
Työtaistelussa metsäteollisuus on tähän mennessä menettänyt noin miljardin euron verran liikevaihtoa, ja Financial Times -lehden haastattelemien analyytikoiden mukaan kesäkuun loppuun mennessä Stora Enson käyttökatteesta on kadonnut noin 60 ja UPM:n käyttökatteesta noin 120 miljoonaa euroa. Ne rahat ovat peruuttamattomasti poissa muun muassa suomalaisten paperi- ja sellutehtaiden kehittämisestä.
Eivätkä työriidan vaikutukset ulotu vain metsäteollisuuteen, vaan myös sitä palveleviin alihankinta- ja logistiikkaketjuihin. Suomalaiselle talouselämälle aiheutetaan tästä eteenpäin työriidan jokaisena päivänä vahinkoa, jonka korjaaminen saattaa osin olla mahdotonta. Tuhannet ja tuhannet sivulliset joutuvat maksamaan kalliisti työriidasta, jonka mielekkyyttä on monien suomalaisten palkansaajien ja yrittäjien vaikea hahmottaa.
Jatkuessaan työriita jakaa yhä pahemmin suomalaista yhteiskuntaa. Metsäteollisuuspaikkakunnilla työriita jakaa ihmiset eri leireihin. Metsäteollisuuden varassa elävien yhteisöjen sisäinen rauha järkkyy ja ihmisten keskinäiset suhteet kärjistyvät. Tilannetta pahentaa nopeassa tahdissa se, että näiden paikkakuntien verotulot romahtavat ja sen seurauksena näiden kuntien palveluverkko haavoittuu. Jatkuessaan työriita repii voimallaan myös koko Suomea kahteen vastakkaiseen leiriin. Seuraukset suomalaiselle sopimusyhteiskunnalle voivat olla arvaamattomat.
Työriidalla on vaikutuksensa myös Suomen rajojen ulkopuolella. Suomalaisten yritysten maine sopimuskumppanina kärsii, mutta vielä kauaskantoisempi saattaa olla lakon vaikutus mielikuvaan Suomesta investointikohteena.
Kansainvälistä mainetta ei ole omiaan parantamaan Paperiliiton edustajan lausunto Financial Times -lehdelle: "Me haluamme lisää vapaa-aikaa, kyse ei ole rahasta." Ennen tätä lausuntoa lehden artikkelissa muistutettiin, että Saksassa työviikko pidennettiin hiljattain 40 tuntiin, kun Suomen paperiteollisuudessa työviikko on 32 tuntia. Kuka vielä ihmettelee, miksi ihmeessä kukaan ei halua investoida Suomeen?
