Ogier kaivoi perjantain rengasrikon jälkeen kyllä aivan jäätävän suorituksen tiskiin. Suurmestari kisa kisalta jotenkin vain entisestään vahvistaa käsitystäni siitä, että hänen ollessa pätkällä saamme ihailla tv- ja muista vastaanottimista kaikkien aikojen parasta ralliautoilijaa. Kaveri täyttää kohta 42, mutta suoritustaso riittää edelleen tällaiseen - ihan hirveästi ei tarvitse kärjistää jos sanoo että - muiden maailman parhaiden kyykyttämiseen. Uskomatonta. Rallista on tullut vuosien saatossa koko ajan enemmän ns. young man's game, mutta Ogieria ei kiinnosta. Eikä pystynyt yleensä klassisen tyylikäs mestari powerin maalissa peittämään vitutusta huonosti ajotettujen luonnonvoimien viedessä mestaruustaistelun kannalta kriittisiä pisteitä pois. Se voittamisen palo, mikä Ogierilla edelleen kahdeksan mestaruuden jälkeen on, on samaan aikaan sekä hämmentävää, että syvää kunnioitusta herättävää. Siitä on suuret mestarit tehty.
Kaikki askelmerkit on paikallaan huimaan neljän kuljettajan mestaruustaisteluun. MM-sarjan nykytilasta voi olla montaa mieltä, mutta juuri nyt en vaihtaisi tätä mihinkään. Tullee hermoja kiristävä, mutta sitäkin nautinnollisempi loppukausi. Paras voittakoon.