Perintöasiat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sue_me
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tuota irtaimen omaisuuden jakoa en oikein ymmärrä (mistä jps kirjoitti). Kuka niitä toisten itselleen hankkimia tavaroita janoaa? Myyntiin kaikki.
.
No taulut, astiat, kirjat yms kelpaavat varsin monelle, eihän se pakko ole mitään ottaa jos ei halua.
 
En oo tällä vuosituhannella juuri ollu isän muiden tulevien perijöiden kanssa tekemisissä...

Tuota irtaimen omaisuuden jakoa en oikein ymmärrä (mistä jps kirjoitti). Kuka niitä toisten itselleen hankkimia tavaroita janoaa? Myyntiin kaikki.

Äiteeltä perin kansallispuvun. Vielä ei ole sellasia bileitä tullu joissa sitä oisin tarvinnu.

Irtaimen omaisuuden joukosta saattaa löytyä arvokkaita esineitä jotka jokainen haluaa itselleen ja sen lisäksi irtaimen omaisuuden joukossa voi olla myös sellaisia esineitä joista ei voi luopua tunnearvon takia.
 
Kahteen perinnönjakoon olen joutunut osalliseksi ja kaikella todennäköisyyellä enää yhteen joutunen.

Seuraavasta lienee tulossa niin heletillinen taistelu osapuolien lukumäärästä ja keskenäisistä väleistä johtuen, että ihan periaatteen vuoksi käytän tarpeen vaatiessa koko jako-osuuteni ja vaikka jokusen tonnin enemmänkin ihan siitä ilosta, että muillekkaan ei jää mitään. Tai noh, on siellä yksi osakas jolle soisin vaikka kaikki pesän varat, mutta harmi kun se vaan ei mene niin.

Aiempien osanottamieni perinnönjakojen jälkiseuraumuksena ei olla velimiehen kanssa pidetty mitään yhteyttä viimeiseen kymmeneen vuoteen. Eikä ole intressiä pitää jatkossakaan. Ei siksi, ettäkö olisi jäänyt pesänjaosta lopputulemasta hampaankoloon, vaan ihan siksi, että siinä nähtiin valitettavasti mikä mies on miehiään. Perintö sekin. Äiti olisi pojistaan ylpeä.
 
En tiiä, mutta arvelen ettei kauhiampia riitoja synny jos a)perittävän varallisuusen lisäävän omaa varallisuutta korkeintaan 20-25 % b) useilla olevan suurta tunnesidettä johonkin perittävään varallisuuteen c)välien olevan jo alunperin sellaisessa kunnossa, jotta etsivät purkautumistietä
 
Vanhemmilla oli noita saaria Örön läheisyydessä, mutta möivät mun siskolle, kun eivät enää itse jaksaneet siellä käydä. Nyt on sisko myymässä niitä pois, kun nälkä uhkaa tulla. Ei ole itsellä hilloa ostaa niitä.:frown: Ja vähän turhan pitkä matkakin sinne. Kaipa se sitten on hyväksyttävä, että saarisaari, lapsuuden kesien ajanviettopaikka menee jollekin muulle.

Tämähän olikin sitten jo eilen eskaloitunut.:D

Nimittäin isän veli olikin sitten haukkunut siskon, kun sellaista aikoo tehdä. Pitäis kuulema mielummin myydä oma koti pois, että vois pitää saaret.:o

Pistin systerille viestiä, että teet just niinkuin itse huvittaa, äläkä kysele muilta. Jos broidi sen haluaa, niin euroja pöytään, ei kait siinä mitään. Broidilla on kyllä kämppä Thaimaassa, joten tuskin tuota haluaa. Itselle liian kallis ja liian kaukana, kun menis automatkaan 6 tuntia ja siihen päälle vielä reilu puolen tunnin venematka Kasnäsistä saareen.:nope:
 
On ihan tyypillistä, että muut haluavat päättää, miten toisen pitää omaisuuttaan käyttää. Sosiaalidemokratiaa yksilötasolle vietynä.
 
En ole kovin montaa perintöasiaa kuullut jossa hommat olisi hoidettu hyvin.
 
Onneksi ei ole serkkuja tai sisaruksia, joitten kanssa tapella aikanaan. Hirveän kaameat perintöverot tulkoot ja vieköön osansa.
 
Kahteen perinnönjakoon olen joutunut osalliseksi ja kaikella todennäköisyyellä enää yhteen joutunen.

Seuraavasta lienee tulossa niin heletillinen taistelu osapuolien lukumäärästä ja keskenäisistä väleistä johtuen, että ihan periaatteen vuoksi käytän tarpeen vaatiessa koko jako-osuuteni ja vaikka jokusen tonnin enemmänkin ihan siitä ilosta, että muillekkaan ei jää mitään. Tai noh, on siellä yksi osakas jolle soisin vaikka kaikki pesän varat, mutta harmi kun se vaan ei mene niin.

Aiempien osanottamieni perinnönjakojen jälkiseuraumuksena ei olla velimiehen kanssa pidetty mitään yhteyttä viimeiseen kymmeneen vuoteen. Eikä ole intressiä pitää jatkossakaan. Ei siksi, ettäkö olisi jäänyt pesänjaosta lopputulemasta hampaankoloon, vaan ihan siksi, että siinä nähtiin valitettavasti mikä mies on miehiään. Perintö sekin. Äiti olisi pojistaan ylpeä.
Perinnönjaot menneet ilmeisen putkeen sielläkin.

Isäukko sanoi jo reilu vuosikymmen sitten, että tulevassa perinnönjaossa haukat tulevat ja röyhkeydellään putsaavat pesän. Suvun aiempi historia jo sen verran myrskyisä asian tiimoilta.

Tuo haukan henkilöllisyys lähinnä vaan yllätti ja tapa jolla kaikki tapahtui.
 
Jotenkin pöljää, jos ihmiset ei osaa tehdä testamenttiä.

Oletko tehnyt omalta kohdalta?
Itse tein n 10 v sitten. ( Myöhemmin kuitenkin kuin se aivoleikkaus ) Hieman pitäisi päivittää. Hieman kyllä tekovaiheessa mietitytti, että "maalailenko piruja seinille".

En suoraan ole ollut perinnönjaossa osallisena. Tai no.. Ukilta ostin osan tilan metsistä vielä eläessään ( ja toki pani varsin paljon puutakin nurin ennen sitä) ja ukki jakoi eläessään rintaperillisille, raha kun menee tasan. Kokonaisuutena kohtuullisen hyvin jälkikäteen ajateltuna.

Vanhemmat tehneet testamentit. Tiedetään miten menee. Jako tarkoituksenmukainen ja varsin tasapuolinen siskon, siskon pojan ja mun kesken.

Siskon ex-miehen vanhemmat kuolivat liikenneonnettomuudessa n 17 v sitten. Hautajaisia ei oltu vielä pidetty, kun vainajien yhden pojan puoliso oli jo vaatimassa sitä ja sitä tavaraa ja kampetta heille. Ikuiset riidat tuli heillä kahden muun veljen ja siskon kesken. Yksi veljes on kuollut ja eivät tainneet päästä puheväleihin ennen sitä.

Pesän tai tulevan pesän jäsenten puolisot pitäisi pysyä ehdottomasti ulkopuolella ja täysin hiljaa. Anopin testamenttia tehdessä yms talousasioita mietittäessä sekä järjestellessä en osallistunut eikä vaimon veljen uusi vaimokaan. Ei kuulunut meille!
 
Oletko tehnyt omalta kohdalta?

Mulla on vain yksi perijä.

Isällä ja äidillä oli keskinäinen testamentti. Meni siinä mielessä perinnönjako helposti, kun mutsi viskas lusikan nurkkaan. No oli sillä lapsenlapsille pieni raha erikseen säästettynä. 500€ per lätty eikä kukaan lapsista protestoinut sitä vastaan. Tietenkään.
 
Mulla on vain yksi perijä.

Isällä ja äidillä oli keskinäinen testamentti. Meni siinä mielessä perinnönjako helposti, kun mutsi viskas lusikan nurkkaan. No oli sillä lapsenlapsille pieni raha erikseen säästettynä. 500€ per lätty eikä kukaan lapsista protestoinut sitä vastaan. Tietenkään.

Mulla ei ole varsinaisesti yhtään, mutta varsin tarkka testamentti.:frank: Tai ehkä just siks.

Sinällään väärin, että vain yksi perijä. Sulla on yksi rintaperillinen, mutta muitakin perijöitä tietyissä tilanteissa. ( siskosi, isäsi, veljesi jne)

Esim jos pojan kanssa kuolette yhdessä vaikka liikenneonnettomuudessa? Tai poika heti ja sinä puolen vuoden päästä vaikeasti vammautuneena ts kykenemättömänä omaa tahtoaan ilmaisemaan. Jos talonne on puoliksi (avo?)siipan kanssa, kuka tulee puolikkaan talon omistajaksi?
(Avo)lesken tilanne silloin? Entä jos teidän suku on esim pikkubussissa, ja koko suku menee kerralla, niin valtiokin saattaa periä.
Onhan tuollaiset tosi epätodennäköisiä, mutta mahdollisia.

Pitäisikö olla hallintaoikeuden testamentti?
 
Mulla ei ole varsinaisesti yhtään, mutta varsin tarkka testamentti.:frank: Tai ehkä just siks.

Sinällään väärin, että vain yksi perijä. Sulla on yksi rintaperillinen, mutta muitakin perijöitä tietyissä tilanteissa. ( siskosi, isäsi, veljesi jne)

Esim jos pojan kanssa kuolette yhdessä vaikka liikenneonnettomuudessa? Tai poika heti ja sinä puolen vuoden päästä vaikeasti vammautuneena ts kykenemättömänä omaa tahtoaan ilmaisemaan. Jos talonne on puoliksi (avo?)siipan kanssa, kuka tulee puolikkaan talon omistajaksi?
(Avo)lesken tilanne silloin? Entä jos teidän suku on esim pikkubussissa, ja koko suku menee kerralla, niin valtiokin saattaa periä.
Onhan tuollaiset tosi epätodennäköisiä, mutta mahdollisia.

Pitäisikö olla hallintaoikeuden testamentti?

Eiköhän tuosta saa kähinän aikaiseksi muutenkin, kun poika perii puoli taloa ja puolison kaksi muksua 25% per kärsä.:o
 
Ylös