. Mä olen vanhemmiltani omaksunut sellaisen tyylin, että hiukan enemmän pitää koko ajan tienata kuin kuluttaa.
Tämä.
Eikä sen tarvi välttämättä olla mistään pois. Tai ainakaan mä en ole kokenut, että olisi.
Päin vastoin autot ja moottoripyörät on vaihtuneet kun siltä on tuntunut. Mitään ei ole tarvinnut jättää tekemättä sen vuoksi, että "säästää".
Jos jokaisesta tilistä jää keskimäärin jemmaan edes hiukan, se on pitkässä juoksussa enemmän kuin hiukan. Ja vielä pidemmässä juoksussa huomattavasti enemmän. Eikä sitä "säästämistä" välttämättä edes huomaa.
Eri asia on tietysti, jos ei osaa pitää rahaa tilillä, vaan se pitää saada menemään kun sitä on. Joillekin onnellisuutta voi tulla siitä.
Itse en yleensä tiedä paljonko mun tilillä on rahaa. Esim nyt.
Mun ei tarvi tietää, koska se ei ole siellä sitä varten että voisin mennä heti tuhlaamaan sen tai suunnittelisin sille akuutisti jotain käyttöä. Se ei tee minua onnelliseksi.
Jonkinlainen pesämuna tuottaa turvallisuutta. Mä en osaisi olla jos mulla ei olisi turvapuskuria yhtään jemmassa. Olisin huolissani.
Mitä jos sairastun/vaimo sairastuu ja tulovirta lakkaa?
Miten siitä selvitään? Myydään asunto ja maksetaan velat ja muutetaan sillan alle?
Ei käy. Mä haluan selvitä, tuli mitä tuli. Se luo mulle perusturvaa. Joku kutsuu sitä onnellisuuden perustaksi.
Toinen saa onnen siitä, että voi tilipäivänä kirmata shoppailemaan kun on taas rahaa. Mä en kuitenkaan ole se. Mua ei edes kiinnosta milloin tilipäivä on.