Rallin MM-sarja vuodesta 1973 alkaen

[Magnum2300]

Timo Salonen (Mazdalla ei kerinnyt)

Richard Burns (vika voitto NZ 2001, ei Voittoja Pösöllä)

Colin McRae (vika voitto Safari 2002)

Petter Solberg (vika voitto Wales 2005 ja sekin ”lahjaksi” saatu)

Hayden Paddon (joskin vain yksi voitto, mutta pidettiin jopa mestarikandidaattina. Monte 2017 pilasi paljon)

Kris Meeke (Citroenin C3 WRC:stä ei saanut hyvää vaikka itse kehitti)

Markko Märtin, 2003 ja 2004 hyvää kyytiä Fordilla. Pösöllä vielä podiumvauhdissa aina surulliseen loppuun asti.

 

[Magnum2300]

Mikko Hirvonen, vika voitto Sardiniassa 2012 oli ainoa voitto Citroenilla.

Schwarz ja Ericsson ehkä sellaisia että vaikea sanoa osattiinko heistä edes odottaa kovempia kuskeja voittojensa aikaan. Ericssonin ura vähän jäi piippuun mutta Schwarz pääsi moneen talliin ilmeisesti saksalaisten yhteistyökumppaneiden kautta. Piero Liatti, Francois Duval ja Harri Rovanperä ehkä samaan nippuun.

Noiden Liattin, Duvalin, Schwarzin kanssa samaan kasaan niputtaisin asfalttispesialistit Gilles Panizzi ja Philippe Bugalski.

Jos noiden viimeisen voiton aikaan joku olisi tullut sanomaan, että enää ei voittoja tule, ei kuulija olisi ollut yhtä epäuskoinen kuin Ruotsissa 1985 Vatasen suhteen tai 1994 Montessa Delecourin suhteen.

 

[AnttiL]

Noh, Panizzin osalta tilanteeseen vaikutti vaan huonoon talliin meneminen, Bugalskilla oli vähän erikoisemmat kit car -voitot.

 

[Magnum2300]

Toki voidaan myös miettiä moniko niistä 2000-luvun alun kokeilijoista onnistui lopulta pääsemään podiumille koskaan?

Listailin nopeasti 80-luvulta vuosikymmenittäin kuskit, jotka ovat tehneet pääluokassa debyytin ja ajaneet jossain vaiheessa MM-rallissa podiumille. Ja siirsin tähän viestiketjuun, johon tämä ehkä sopii paremmin. Tämä listaus ei ole aukoton.

En ole varma, miten näitä ykköskategorian autoja pitäisi tulkita. Onko 80-luvun alun kakkosryhmän auto kärkikastia vaiko ei? Kakkosryhmän Escort ei ehtinyt nelosryhmäläiselle, mutta toisaalta kakkosryhmäläisellä Talbot Sunbeam Lotuksella voitettiin kisoja. 80-luvun lopulla takavetoinen Sierra RS Cosworth on kyllä ryhmässä A8, muttei sillä soralla ehtinyt nelivetoisille.

1980-luku ja 1990-luvun alku sisältää paljon yksittäisissä kisoissa podiumille ajaneita. Nämä tulivat pääosin juuri sellaisissa kisoissa, missä ei paljoa ole tehdastalleja ollut liikkeellä.

Sitten on näitä podiumille ajaneita, jotka eivät koskaan ole ajaneet kovimman kaluston autolla. Esimerkkinä käyköön Alain Oreille, joka on onnistunut voittamaan yhden rallin N-ryhmän etuvetoisella Renault 5 Turbolla. Pascal Gaban tuli Oreillen voittamassa Norsunluurannikon rallissa toiseksi N-ryhmän Mazdalla, muttei ollut koskaan sitä ennen ajanut kärkikalustolla.

1980 Jorge Regalde, Carlos Reutemann, Lasse Lampi
1981 Miki Biasion, Domingo De Vitta
1982 Francois Chatriot, Carlos Bica
1983 Juha Kankkunen, Mats Jonsson
1984 Gianfranco Cunico
1985 Erwin Weber, Giovanni del Zoppo, Wilfried Wiedner
1986 Mikael Ericsson, Didier Auriol, Lars-Erik Torph
1987 Carlos Sainz, Possum Bourne, Alex Fiorio, Patrick Tauziac
1988 Kenneth Eriksson, Armin Schwarz, Ian Duncan, Rod Millen
1989 Colin McRae, Patrick Snijers, Tommi Mäkinen

1990 Piero Liatti
1991 Francois Delecour, Marcus Grönholm, Thomas Rådström, Andrea Aghini, Jesus Puras, Gustavo Trelles, Gilberto Pianezzola, Patrice Servant
1992 Philippe Bugalski
1993 Richard Burns
1994 Bruno Thiry, Manfred Stohl
1996 Freddy Loix, Harri Rovanperä, Jarmo Kytölehto
1997 Markko Märtin
1998 Petter Solberg, Henning Solberg
1999 Gilles Panizzi, Toni Gardemeister

2000 Daniel Carlsson
2002 Sebastien Loeb, Mikko Hirvonen, Francois Duval
2003 Jari-Matti Latvala
2004 Gigi Galli
2005 Chris Atkinson, Kris Meeke
2006 Dani Sordo, Juho Hänninen (kalsaridiskaus), Mads Østberg, Andreas Mikkelsen
2008 Sebastien Ogier
2009 Evgeny Novikov

2011 Ott Tänak
2012 Thierry Neuville
2013 Elfyn Evans, Hayden Paddon, Bryan Bouffier
2016 Craig Breen
2017 Esapekka Lappi, Teemu Suninen
2019 Takamoto Katsuta

 

[DC]

En ole varma, miten näitä ykköskategorian autoja pitäisi tulkita.

Tämä on mielestäni ongelma, minkä takia tällaista vertailua ei oikein voi tasapuolisesti tehdä. "Debyytti pääluokassa" tarkoittaa käytännössä eri asiaa nykyään kuin mitä se tarkoitti esim. 1980-luvulla. MM-ralli 4-ryhmän Escortilla vuonna 1980 (Lampi) tai kehnon yksityistallin itse rakentamalla A-ryhmän Lancialla 1989 (Mäkinen) ovat paperilla sama asia, kuin Sunisen ja Lapin ekat kisat WRC-autoilla 2017, mutta käytännössä kuitenkin aika kaukana.

 

[Magnum2300]

Tämä on mielestäni ongelma, minkä takia tällaista vertailua ei oikein voi tasapuolisesti tehdä. "Debyytti pääluokassa" tarkoittaa käytännössä eri asiaa nykyään kuin mitä se tarkoitti esim. 1980-luvulla. MM-ralli 4-ryhmän Escortilla vuonna 1980 (Lampi) tai kehnon yksityistallin itse rakentamalla A-ryhmän Lancialla 1989 (Mäkinen) ovat paperilla sama asia, kuin Sunisen ja Lapin ekat kisat WRC-autoilla 2017, mutta käytännössä kuitenkin aika kaukana.

Näin juuri, ei ole sama asia, mutta antaa kuitenkin jotain osviittaa siitä, miten noita debyyttejä tuli ennen enemmän. Mutta esimerkiksi A-ryhmän autoja oli aika paljon enemmän saatavilla ja sen vuoksi useampi kuski sai kokeilla siipiään pääluokassa. Osa oli tehdastasoisia, osa oli itse autotallissa kyhättyjä melkein kuin N-ryhmäläisiä, mutta kovaäänisiä. Toisaalta espoolaisessa verstaassa tehtiin A-ryhmän Mazda, joka jätti tehdasautot taakseen ainakin hetkeksi Ruotsin rallissa 1988.

Ai himputti, Mäkisen 1989 ajot A-ryhmäläisellä unohdin, mun alkuperäisessä listauksessa debyytti tuli vasta tehdas-Mazdalla. Korjasin listaan.

 

[AnttiL]

Kyllä mun mielestä rallin MM-sarjan pääluokat on :

1973-1981 4
1982-1986 B
1987-1996 A
1997-2021 WRC
2022- Rally1

Vaikka toisinaan on alemman luokan autollakin voitettu ralleja.

Ja tosiaan pääluokassakin on toisinaan ollut ne kovimmat tykit ja sitten vähemmän kilpailukykyisiä, esim nelivetoisten aikana takavetoiset tai turboautojen aikana vaparit jne.

Hyvä toi listaus, seuraavaksi voisi lisätä montako rallia tai vuotta meni siihen että debyytin jälkeen tuli podium/voitto

Listan täydentäisi vielä:

2020 Kalle Rovanperä
2021 Adrien Fourmaux