Onzah
Mediamies
Secto Rally Finland 2023
Kauden yksi päätapahtumista, Secto Rally Finland oli edessä, eikä se nyt vieläkään mennyt ihan odotusten mukaisesti.
Torstai
Lähtö aamulla kuuden aikaan Rannankylään, auto parkkiin noin 300 metriä pätkän lähdöstä. Mentiin ekaan mutkaan, ja oikeastaan viimeiset eturivin paikat oli tarjolla mutkan jätössä olleesta katselualueesta. Tästä näki ihan hyvin tuloon liipin alkuun, mutkan aivan jättöä ja seuraavaa suoraa ei nähnyt kunnolla. WRC-kuvaajat oli enemmän vasemmalla, siitä ei nähnyt liipin alkua. Paljon näyttäviä suorituksia, Lapin paiskaisu toisella ajokerralla on yksi näyttävimmistä tilanteista, mitä olen itse nähnyt rallipenkalla. Gryazinin spinni ja useita hienoja luisuja, hyvä tapa aloittaa ralli. Joskus kahdentoista jälkeen lähdettiin talsimaan kohti autoa.
Harjulle menin muutamaa minuuttia porttien avautumisen jälkeen, jolloin jonottaminen jäi muutaman minuutin pituiseksi. Menin Pitkäkadulle kääntymiseen, missä oli moni muukin, ja vähän puolivahingossa eturiviin ihan hyville paikoille. Harmiksi kuvauslinjaa ei ollut kunnolla Vesilinnan päältä asti, vaan lähinnä ne kaksi hidasta vasenta oli katselun kohteena. Siinä ei erikoisempia tilanteita, vähän loppupäässä autot poukkoili urista, mutta kyllä tärkein oli se fiilis. Tosi paljon oli porukkaa paikalla ja meteli oli kyllä sen mukainen. Noin 85% ihmisistä lähti toki Kallen jälkeen, joten mutkaan jäi ehkä eturivin verran sakkia. Noin 21:30 kohdilla päätin että eiköhän se Harju ole tältä vuodelta jo nähty, ilmeisesti autoja tuli vielä reilusti yli puoli tuntia senkin jälkeen.
Perjantai
Herätys 5:20, ja suunnaksi Myhinpää. Katselupaikaksi valikoitui viimeiset kunnolliset mutkat ennen maalia, eli Konsta Saarisen ulkoilupaikka parin talven takaa. Sisämutkaa saikin raivata ihan urakalla, varmaan puoli tuntia siinä tehtiin töitä, että mutka oli edes jotakuinkin katseltava sisäpuolelta. Tilanteet jäivät lopulta melko vähiin, Lapilla oli ollut tulossa ohjelmaa, ja mutka suoritettiin rehellisellä powerslidellä, ja Bruno Bulacialla oli pikku tilanne, varsinaista happipaikkaa tai edes viitteitä siihen ei oikein ollut. Jälkeenpäin selvisi, että edeltävään vasempaan sidottiin jo sen verran, että nyppy ei päässyt yllättämään. Pätkä keskeytyi kuitenkin ikävän ulosajon takia, jota juostiinkin noin puolentoista kilometrin päähän katsomaan. Jälki oli aika karua, mutta suuremmilta henkilövahingoilta säästyttiin. Järkkärit oli kyllä heti hätistelemässä porukkaa pois, ja paikalle laskeutuikin ambulanssihelikopteri. Käveltiin takaisin katselupaikalle, ja yli puolet häipyikin kun tuli tieto, että Vetomiehiä ei harmiksi ajeta. Samaan aikaan paikalle saapui poliisit, jotka etsivät ilmeisesti jotakin häirikköä, joka oli käynyt käsiksi järkkäriin (ei sitä löytynyt).
Ennen toista kierrosta näin reissun komeimman kaadon, kun oma videokamera pyöri noin kahdeksat nokkaperät ja suoraan vesilätäkköön. Kamera tietysti otti ja simahti, ja v-käyrä oli melko korkealla. Kaiken kukkuraksi vettäkin sateli melko rankasti välillä, ja kamat oli enemmän ja vähemmän muutenkin märkänä. Toisella kierroksella ei ollut mainittavia tilanteita, mitä nyt muutama luisu sisälaidan vesilätäköstä. Reilu puolentoista tunnin ajomatka Jyväskylään Konneveden kautta, ja 20:35 takaisin kotona.
Lauantai
Herätys 4:30, ja suunnaksi Päijälä. Kamera jäi kuivumaan riisin päälle, joten tilanteet oli taltioitava puhelimen kautta. Nähtyäni Halttulan peltoparkkien mutaisuuden totesin, että en aio kyllä Volvoani jättää jumiin pellolle, joten lähdön asvalttitielle parkkiin, ja 600 metrin kävely pätkän lähtöön. Pätkää pitkin talsin vanhaan Al-Qassimin paikkaan, joka oli jo kiinnostanut parin vuoden ajan. Suurin ihmisvirta talsi eteenpäin kohti Nobren paikkaa, ja Al-Qassimissa olikin sisämutkassa alle 10 henkeä. Ihan kivoja liippejä, ja Munster oli jo melkoisen lähellä ulosajoa osuen ulkopenkkaan. Sateista johtuen mutka meni melkoisille urille, joten Vetomiehissä ei ollut oikein edes liipinpoikasia. Heikki Koski-Lammen Escortti hajosi kohdalle, moottori sanoi työsopimuksen irti.
Alkuperäinen suunnitelma oli mennä Päijälä 1 - Västilä 2 - Vekkula 2, mutta totesin kumisaappailla kävelyn olevan ihan perseestä, ja kun Rapsulasta tuli viestiä, että isolle tielle kääntymisen jälkeen alamäkivasuri oli toiminut Vetomiehissä, niin ajattelin mennä katsomaan vauhtia siihen toiselle kierroksella. Pätkälle saavuttuani Ämmälän BMW olikin ojassa, kun järkkärit olivat kieltäneet sen noston pätkän aikana. Traktorin avulla se nostettiin sitten ylös ojasta. Mitään isompia tilanteita ei toisella vedolla ollut, jos paikkaan tultaisiin kovemmalla vauhdilla, niin saattaisi yllättääkin jonkun. McErlean kaatoi edellisessä risteyksessä, niin rämmin sitten metsäreittiä pitkin sinne katselemaan loput autot. Mitään ihmeempiä paikassa ei näkynyt, mutta hyvin haastavanoloiselta risteys vaikutti. Pätkän siirtymäksi menon jälkeen autolle ja suunta Jyväskylään, noin 10 minuutin ruuhkat oli ysitiellä, mutta Jyväskylässä yhdeksän aikoihin.
Sunnuntai
Herätys 4:40, ja suunnaksi Himos. Kamerakin oli päivän riisipedillä makaamisen jälkeen kuntoutunut täyteen iskuunsa, joten fiilis oli taas kohdillaan. Himokselle ei napannut kävellä mäen alta, joten röyhkeästi ennen sulkua auto noin puoleenväliin rinnettä jollekin mökkitielle, ja reilu kilometrin kävely Himoksen päällä olleeseen nyppyoikeaan, jossa oli vajaa 10 vuotta sitten tukku hyviä tilanteita. Niistä vuosista poiketen mutkaan tulossa vasemmalla puolella ei saanutkaan katsoa,vaan katselualue lyhyehköllä näkymällä oli tehty vastarinteeseen. Seuraavaa vasuria ei tästä nähnyt. Ensimmäisellä kierroksella ei juuri tilanteita, näyttävää ajoa alkupäässä letkaa. Evans valutti auton selkeästi leveimmäksi. Toiselle kierrokselle yritys nousi, Evans tuli vieläkin leveämmältä, mutta varsinaisesti likitilannetta ei ollut kenelläkään. Jälkiviisaana olisi ensimmäiselle kierrokselle kannattanut mennä takapiikkiristeykseen, mistä lähdettiin kiipeämään Himoksen päälle, siinä oli ollut ihan mukavasti tilanteita. Powerin jälkeen autojonot Himoksella oli melko pitkät, mutta kiertämällä Pataniemen kautta säästi varmasti aikaa Jyväskylään mennessä.
Viikonloppuna reilut 600 kilometriä autolla ja 19 kilometriä kävellen.
Plussat ja miinukset:
+ sateilta vältyttiin lauantaina aika hyvin
+ katselupaikat miellytti pääasiallisesti itseä, suosikki oli shakedownin ensimmäinen mutka
+ ei känniääliöitä tai mainittavia ruuhkia
+ omat suunnitelmat piti suuremmilta osin
- kumisaappaat
- sateilta ei vältytty perjantaina
- Saarisen paikka
- omat hölmöilyt
Mutta olihan tuo taas ihan kivaa.
Vajaa 15 minuutin kooste tuli silti tehtyä, käykäähän katsomassa:
Mieli tekisi perjantaiksi lähteä Lahteen, muuten seuraavat kisat vasta syyskuussa. Saas nyt nähdä.
Kauden yksi päätapahtumista, Secto Rally Finland oli edessä, eikä se nyt vieläkään mennyt ihan odotusten mukaisesti.
Torstai
Lähtö aamulla kuuden aikaan Rannankylään, auto parkkiin noin 300 metriä pätkän lähdöstä. Mentiin ekaan mutkaan, ja oikeastaan viimeiset eturivin paikat oli tarjolla mutkan jätössä olleesta katselualueesta. Tästä näki ihan hyvin tuloon liipin alkuun, mutkan aivan jättöä ja seuraavaa suoraa ei nähnyt kunnolla. WRC-kuvaajat oli enemmän vasemmalla, siitä ei nähnyt liipin alkua. Paljon näyttäviä suorituksia, Lapin paiskaisu toisella ajokerralla on yksi näyttävimmistä tilanteista, mitä olen itse nähnyt rallipenkalla. Gryazinin spinni ja useita hienoja luisuja, hyvä tapa aloittaa ralli. Joskus kahdentoista jälkeen lähdettiin talsimaan kohti autoa.
Harjulle menin muutamaa minuuttia porttien avautumisen jälkeen, jolloin jonottaminen jäi muutaman minuutin pituiseksi. Menin Pitkäkadulle kääntymiseen, missä oli moni muukin, ja vähän puolivahingossa eturiviin ihan hyville paikoille. Harmiksi kuvauslinjaa ei ollut kunnolla Vesilinnan päältä asti, vaan lähinnä ne kaksi hidasta vasenta oli katselun kohteena. Siinä ei erikoisempia tilanteita, vähän loppupäässä autot poukkoili urista, mutta kyllä tärkein oli se fiilis. Tosi paljon oli porukkaa paikalla ja meteli oli kyllä sen mukainen. Noin 85% ihmisistä lähti toki Kallen jälkeen, joten mutkaan jäi ehkä eturivin verran sakkia. Noin 21:30 kohdilla päätin että eiköhän se Harju ole tältä vuodelta jo nähty, ilmeisesti autoja tuli vielä reilusti yli puoli tuntia senkin jälkeen.
Perjantai
Herätys 5:20, ja suunnaksi Myhinpää. Katselupaikaksi valikoitui viimeiset kunnolliset mutkat ennen maalia, eli Konsta Saarisen ulkoilupaikka parin talven takaa. Sisämutkaa saikin raivata ihan urakalla, varmaan puoli tuntia siinä tehtiin töitä, että mutka oli edes jotakuinkin katseltava sisäpuolelta. Tilanteet jäivät lopulta melko vähiin, Lapilla oli ollut tulossa ohjelmaa, ja mutka suoritettiin rehellisellä powerslidellä, ja Bruno Bulacialla oli pikku tilanne, varsinaista happipaikkaa tai edes viitteitä siihen ei oikein ollut. Jälkeenpäin selvisi, että edeltävään vasempaan sidottiin jo sen verran, että nyppy ei päässyt yllättämään. Pätkä keskeytyi kuitenkin ikävän ulosajon takia, jota juostiinkin noin puolentoista kilometrin päähän katsomaan. Jälki oli aika karua, mutta suuremmilta henkilövahingoilta säästyttiin. Järkkärit oli kyllä heti hätistelemässä porukkaa pois, ja paikalle laskeutuikin ambulanssihelikopteri. Käveltiin takaisin katselupaikalle, ja yli puolet häipyikin kun tuli tieto, että Vetomiehiä ei harmiksi ajeta. Samaan aikaan paikalle saapui poliisit, jotka etsivät ilmeisesti jotakin häirikköä, joka oli käynyt käsiksi järkkäriin (ei sitä löytynyt).
Ennen toista kierrosta näin reissun komeimman kaadon, kun oma videokamera pyöri noin kahdeksat nokkaperät ja suoraan vesilätäkköön. Kamera tietysti otti ja simahti, ja v-käyrä oli melko korkealla. Kaiken kukkuraksi vettäkin sateli melko rankasti välillä, ja kamat oli enemmän ja vähemmän muutenkin märkänä. Toisella kierroksella ei ollut mainittavia tilanteita, mitä nyt muutama luisu sisälaidan vesilätäköstä. Reilu puolentoista tunnin ajomatka Jyväskylään Konneveden kautta, ja 20:35 takaisin kotona.
Lauantai
Herätys 4:30, ja suunnaksi Päijälä. Kamera jäi kuivumaan riisin päälle, joten tilanteet oli taltioitava puhelimen kautta. Nähtyäni Halttulan peltoparkkien mutaisuuden totesin, että en aio kyllä Volvoani jättää jumiin pellolle, joten lähdön asvalttitielle parkkiin, ja 600 metrin kävely pätkän lähtöön. Pätkää pitkin talsin vanhaan Al-Qassimin paikkaan, joka oli jo kiinnostanut parin vuoden ajan. Suurin ihmisvirta talsi eteenpäin kohti Nobren paikkaa, ja Al-Qassimissa olikin sisämutkassa alle 10 henkeä. Ihan kivoja liippejä, ja Munster oli jo melkoisen lähellä ulosajoa osuen ulkopenkkaan. Sateista johtuen mutka meni melkoisille urille, joten Vetomiehissä ei ollut oikein edes liipinpoikasia. Heikki Koski-Lammen Escortti hajosi kohdalle, moottori sanoi työsopimuksen irti.
Alkuperäinen suunnitelma oli mennä Päijälä 1 - Västilä 2 - Vekkula 2, mutta totesin kumisaappailla kävelyn olevan ihan perseestä, ja kun Rapsulasta tuli viestiä, että isolle tielle kääntymisen jälkeen alamäkivasuri oli toiminut Vetomiehissä, niin ajattelin mennä katsomaan vauhtia siihen toiselle kierroksella. Pätkälle saavuttuani Ämmälän BMW olikin ojassa, kun järkkärit olivat kieltäneet sen noston pätkän aikana. Traktorin avulla se nostettiin sitten ylös ojasta. Mitään isompia tilanteita ei toisella vedolla ollut, jos paikkaan tultaisiin kovemmalla vauhdilla, niin saattaisi yllättääkin jonkun. McErlean kaatoi edellisessä risteyksessä, niin rämmin sitten metsäreittiä pitkin sinne katselemaan loput autot. Mitään ihmeempiä paikassa ei näkynyt, mutta hyvin haastavanoloiselta risteys vaikutti. Pätkän siirtymäksi menon jälkeen autolle ja suunta Jyväskylään, noin 10 minuutin ruuhkat oli ysitiellä, mutta Jyväskylässä yhdeksän aikoihin.
Sunnuntai
Herätys 4:40, ja suunnaksi Himos. Kamerakin oli päivän riisipedillä makaamisen jälkeen kuntoutunut täyteen iskuunsa, joten fiilis oli taas kohdillaan. Himokselle ei napannut kävellä mäen alta, joten röyhkeästi ennen sulkua auto noin puoleenväliin rinnettä jollekin mökkitielle, ja reilu kilometrin kävely Himoksen päällä olleeseen nyppyoikeaan, jossa oli vajaa 10 vuotta sitten tukku hyviä tilanteita. Niistä vuosista poiketen mutkaan tulossa vasemmalla puolella ei saanutkaan katsoa,vaan katselualue lyhyehköllä näkymällä oli tehty vastarinteeseen. Seuraavaa vasuria ei tästä nähnyt. Ensimmäisellä kierroksella ei juuri tilanteita, näyttävää ajoa alkupäässä letkaa. Evans valutti auton selkeästi leveimmäksi. Toiselle kierrokselle yritys nousi, Evans tuli vieläkin leveämmältä, mutta varsinaisesti likitilannetta ei ollut kenelläkään. Jälkiviisaana olisi ensimmäiselle kierrokselle kannattanut mennä takapiikkiristeykseen, mistä lähdettiin kiipeämään Himoksen päälle, siinä oli ollut ihan mukavasti tilanteita. Powerin jälkeen autojonot Himoksella oli melko pitkät, mutta kiertämällä Pataniemen kautta säästi varmasti aikaa Jyväskylään mennessä.
Viikonloppuna reilut 600 kilometriä autolla ja 19 kilometriä kävellen.
Plussat ja miinukset:
+ sateilta vältyttiin lauantaina aika hyvin
+ katselupaikat miellytti pääasiallisesti itseä, suosikki oli shakedownin ensimmäinen mutka
+ ei känniääliöitä tai mainittavia ruuhkia
+ omat suunnitelmat piti suuremmilta osin
- kumisaappaat
- sateilta ei vältytty perjantaina
- Saarisen paikka
- omat hölmöilyt
Mutta olihan tuo taas ihan kivaa.
Vajaa 15 minuutin kooste tuli silti tehtyä, käykäähän katsomassa:
Mieli tekisi perjantaiksi lähteä Lahteen, muuten seuraavat kisat vasta syyskuussa. Saas nyt nähdä.