RUOTSIN MM-RALLI 2026
Se oli jo viides kerta, kun helmikuussa kävi lähtö Uumajaan. Aikaa on ennättänyt kulua. Neljä vuotta sitten elettiin vielä koronan häntiä ja lautalla oltiin maskit kasvoilla. Neljä vuotta sitten shakedowniin mentäessä luettiin myös uutisia, että Venäjä on hyökännyt Ukrainaan. Maailma ei ole tältä osin parantunut. Uumajan MM-ralli on kuitenkin parantanut laatuaan. Peruskonsepti on pysynyt pitkälti samana, mutta ensimmäisen vuoden tiuskivien järkkärien jälkeen on laulettu ihan eri laulua ja Uumajaan on ollut aina mukava palata ja Uumajassa on aina ollut mukava olla.
Tänä vuonna rallia odotti yllätävänkin paljon. Viime vuosi meni itsellä rallin seuraamisen suhteen melko minimillä ja tälle vuotta on löytynyt taas uutta energiaa. Ennusteisiin jämähtäneet kovat pakkaslukemat toivat vaan oman viehätyksensä Uumajaan lähtemiseen. Volvon perään pakattiin ahkio ja säkki klapeja. Meidän kolmen miehen porukka toimi kuten aiemminkin eli yksi lähti lautailla yli jo sunnuntaiaamuna, toinen tuli maanantaina lentäen Belgiasta ja minä tulin viimeisenä paikalle, tällä kertaa kuitenkin jo tiistai-illaksi. Näin keskiviikko olisi meille kaikille yhteinen eturunkipäivä. Tiistaina lautalla ennätti kävellä ehkä 15 metriä ja jo löytyi ralli-ihmisiä ja siinähän se neljän tunnin matka sujui jutellessa.
Keskiviikkona käytiin ajamassa lauantain pätkät läpi. Nuotti oli käynyt siellä edellisenä päivänä, niin emme olleet jaloissa. Sää oli mitä upein, aurinko paistoi ja kaikilla oli mukavaa. Päivän kohokohta oli tietenkin lounas Times Kitchenissä Uumajassa. Tämä paikka tarjoaa joka kerta mainion lounaan, tällä kertaa kukkoa viinissä. Moikkasimme omistajaa, hän ihmettelee kun me risuparrat joka vuosi hänen paikkaansa löydämme. Lupasimme tulla seuraavanakin päivänä, mutta pian karvaasti opimme, että emme voineet pitää tätä lupausta. Keskiviikkoillaksi ajelimme vielä Uumajan keskustaan katsomaan meet and greet -henkistä tapahtumaa, missä sai ensikosketuksen taas Rally1-autojen läsnäoloon ja näki, että kuskitkin ovat taas saapuneet paikalle. Väkeä oli ihan mukavasti paikalla.
Mutta se katkera kalkki. Shakedownin lähtölista tuli ja kiinnitin huomiota, että Solbergin lähtöaika oli vasta puoliltapäivin. Se ei ollut painovirhe, ihan se siellä säännöissä luki, että shakedown alkaisi ynnä muut -kuskeilla ja kärkiukot tulisivat vasta klo 12 jälkeen. Eihän tässä muuten mitään, mutta tämä vei meiltä mahdollisuuden hyvään lounaaseen Times Kitchenissä. Tämä sai seurueemme lähes tolaltaan ja pohdittiin jo eri vaihtoehtoja, mitä tehdä, mutta lopulta jouduimme toteamaan, että ralli saa voittaa syömisen, ainakin tällä kertaa.
Torstaiaamu oli siis lupsakan rauhallinen. Kiertelin majapaikkamme kylillä Holmsundissa ja kuvailin kameroista filmejä loppuun samalla. Lähdimme vasta kympin aikoihin ajelemaan kohti shakedownia. Ei ruuhkia. Menimme samalle peltoaukealle kuin viimeksi, mikä tuolla pätkällä on ihan OK paikka katsella. Väkeä oli paikalla merkittävästi vähemmän kuin vuotta aiemmin. Kovin isoja tapahtumia ei shake tarjoillut. Oliver työnsi penkkaa ekalla vedolla. Katsoimme autot ihan loppuun asti ja viimeisen kolmen vartin aikana siinä takapiikkioikeassa kaksi häntäpään kuskia onnistuivat puolispinnit suorittamaan. Shakedownin kolme viimeistä autoa olivat Hyundain kolme Rally1-autoa.
Nöyrryimme etsimään toisen lounaspaikan Uumajasta eli Ruccolan pitsaa. Se on hyvää. Meinasimme, että emme käy kämpillä kääntymässä, vaan tapamme aikaa ja jatkamme samoilla jaloilla sitten EK1:lle. Suunnitelma oli mennä pitkän Uumajan alkupuoliskon loppupäästä sisään ja kävellä kilometrin suoran toiseen päähän, missä oli kiva sumputtava oikea-vasen. Ilta pimeni ja lähdimme stetsaan metsäpolkujen poikki. -17 astetta. Ehkä hiukan saattoi aistia, että oli kylmän puoleista ja vissyt jäätyivät repussa. Kun ensimmäinen auto tuli meidän paikasta ohi, älyttiin että tämä kaikki oli tyhmää, kun pimeässä ei nähnyt muuta kuin lisävalot ja takaapäin läpipäästämättömän lumipölyn. Ei se rallin katselua ollut. Olimme kuitenkin jumissa 1,5 km pätkän sisällä, joten siinä sitten katseltiin kaikki autot. Kun autojen loputtua lähdimme taas pitkää suoraa kävelemään, niin sen mutkan lähestyessä silmiimme osui varoituskolmio. Sehän tarkoittaa, että jossain on myös auto. Ja niin vaan sen polun päässä, mistä pätkälle tulimme, oli Grahnin Skoda kyljellään puuta vasten, rikki oli mennyt. Ei koskaan pitäisi lähteä kauemmas kalaan.
Torstain vastaisena yönä kurkkuuni oli myös muuttanut kaktus. Päivä meni ihan ok, mutta kun palasimme kämpille ja hetki siinä oltiin, jouduin toteamaan, että ei tuo tunne ollut ohi mennyt. Flunssa oli vyörymässä päälle. Perjantaiaamuna jouduin tekemään katkeran päätöksen: jätkät lähti pätkille, mutta minä jäin kotiin. Ei vaan tuntunut fiksulta lähteä kipeänä viettämään 10-12 tuntia ulos, kun pakkaslukemat olivat kuitenkin -28 astetta. Toivoin myös, että lepopäivä tässä mahdollistaisi sen, että jaksaisin lauantain ja sunnuntain käydä. Sitä ei auttanut kuin noin 1,5 vuoden tauon jälkeen aktivoida RallyTV-tilaus ja seurata tapahtumia telkkarista. Se oli itse asiassa melko antoisaa. Perjantaiaamupäivällä kuitenkin sattui ja tapahtui. Räkätauti oli selvästi läsnä ja minä mietin 130 euron rallipassia, jota en ollut päässyt vielä näyttämään kenellekään.
Lauantaiaamuna herätessä en ollut heti varma, mitä teen, mutta päädyin pakkaamaan kamat ja lähtemään mukaan. Se osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Kyllä ralli on parasta paikan päällä, etenkin kun oikein erikseen matkustanut sitä katsomaan. Päivän suunnitelma oli Vännäsin pätkä, mutta kahdesta eri paikkaa. Ensin kävelimme maalista sisään, runsaat kilsa maalista alamäkiosuus, missä iso kompressio ja sen jälkeen alamäessä näyttäviä mutkia. Aloitin tuosta röykystä. Puolalaiskatsojat siellä olivat kaatamassa pystyynkuollutta mäntyä, saivat sen konkeloon ja sai pelätä, ettei vaan sattuisi mitään. Kyllä he sen lopulta palamaan saivat. Röykky itsessään ei tänä vuonna aiheuttanut näyttäviä takakorkeita.
Sen verran elin ajanhermolla, että nopeampien Rally2-autojen jälkeen päätiin laittaa repun selkään ja kävellä noin 400-500 metriä alemmas viettävään alamäkioikeaan katsomaan juniorit. Jos vaikka liippiä. Tällä kävelyllä sain esimerkin Uumajan järkkärimeiningistä. Tiellähän ei saisi kävellä, kun pätkä on käynnissä. Laitoin sekkarin päälle kellossa ja lähdin kävelemään. Vilkuilin, että kohta kaksi minuuttia mennyt, ei ääntä kuulu, mutta hyppäämpä tuohon nuotiolle järkkäreiden seuraksi. En saanut nuhtelua kävelystäni, vaan he kysyivät, että haluaisinko hot dogin. Totta kai halusin ja sain vielä sinappiakin. Siinä vaihdettiin ajatuksia harrastuksista. Kysyivät, että söisinkö toisenkin, mutta tähän jouduin sanomaan ei kiitos, että mun pitää jatkaa matkaa. He toivottivat minulle hyvää päivän jatkoa, kun hyppäsin seuraavan auton perään. Ennätin sopivasti alamäkimutkaan ja se oli kieltämättä näyttävä paikka katsella rallikolmosia.
Ralleissa järjestyshenkilöt ovat huolehtimassa katsojien viihtyvyydestä.
Vännäsin toiselle vedolle vaihdoimme autolla paikkaa. Tiedossa oli, että välitie olisi kaukaa poikki. Laitettiin auto parkkiin ja kun saimme ahkion ja puut Volvon kontista ulos, niin tietä sulkenut järjestyshahmo kiiruhti luoksemme ja kysyi, että mihkä matka. Sanoimme, että pätkälle. Hän sanoi, että siellä on liivimedian parkki, mutta vähän ennen sitä on paikka, mihin saatte kyllä auton. Hän siirsi autonsa ja me päästiin 1,6 km (ylämäkeä) lähemmäs siimaa. Kerrassaan ystävällistä. Iltapäivä oli mitä kaunein, lumi kimalteli puissa ja me vedetiin pulkassa polttopuita. Vähän ennen paikkaamme vastaan hoiperteli ruotsalaismiehiä, jotka huomasivat puumme ja ainoa, mitä sain selvää heidän sanomisistaan oli "vår" ja "eld". No, mutta he olivat hylänneet aivan mainiolla paikalla olleen leirinsä ja siellä meitä odotti ison nuotion jämät vielä hyvässä lämmössä. Omat puumme säästyivät, kun ruokimme nuotiota metsästä löytyneillä puilla, jotka saimme kuin saimmekin aina palamaan.
Paikka oli pitkän näkemän paikka, tuijotettiin suoraan tuloa kohti ja matkalla oli muutama ässämutka. Tämä oli yksi esteettisesti hienoimpia paikkoja, missä olen ikinä ollut rallia katsomassa. Pätkän alkaessa aurinko paistoi vielä viimeisiä hetkiään matalalta ja tunnelma oli lähes hengellinen. Siinä me pidettiin tulta ja kulutettiin aikaa. Siihen viereen pakkaantui kolme tshekkiäkin ja jossain vaiheessa nuotiomme alkoi heitäkin kovasti kiinnostaa. Tulimme pian siihen tulemaan, että lämpö kiinnosti heitä sen takia, että toisella ei ollut pipoa, vaan pelleperuukki, eikä kummallakaan ollut hanskoja. Ihan kaikki eivät osanneet kylmään varautua. Omat kaljat sillä oli kyllä repussa. Tästä paikasta viimeisen auton jälkeen lähtiessä kävin seuraavan keskustelun järjestysmiehen kanssa. Olimme tiellä: "Hey guys, we are not 100% sure it was the last car!", johon vastasin, "it was the last car" ja johon järkkäri vastasi "oh, ok".
Baletin lisäksi myös ralliautoilu voi olla liikkeen runoutta. Tässä näyttämö.
Lauantai-iltana oli luvassa vielä kamojen pakkaaminen. Sunnuntaiaamut Uumajassa ovat aina niitä aamuyön herätyksiä. Olimme jo ehtineet laittaa nukkumaan, kun puhelimeen tuli notifikaatio revontulista. Ryhmämme belgialainen jäsen oli heti tarkkana kurkkimassa ulos ja kyllä, siellä oli reposia. Sen verran sitä löytyi itsellekin vielä energiaa, että toppaa päälle ja mentiin merenrantaan hetkeksi katsomaan kevyttä loimua taivaalla.
...jatkuu
Triplassa ennen kotimatkaa joku italialainen pizzeria tarjoili kyllä hyvän makuelämyksen. Junassa istuminen ensimmäistä kertaa 6 vuoteen ei ollut niin miellyttävä mitä muistin mutta kaipa tuohon tottuu, jatkoa on luvassa ainakin toivon mukaan! Palautetta saa ja pitää laittaa, oli ensimmäinen kerta kun selostin varsinaisesti rallia 
