No niin, pistetääns Ruutulippu 2003-kirjasta muutamia lainauksia kuten tuli luvattua.
"Kausi 2002 käynnistyi parhaalla mahdollisella tavalla, kun hän voitti Monte Carlo-rallin, mutta sen jälkeen alkoi vastoinkäymisten pitkä sarja. Huonoa onneakin siihen mahtui, mutta enimmäkseen kysymys oli tallin ammattitaidosta. Vaihtuvuus Prodriven tiimissä oli suuri, ja uudet miehet tekivät välillä käsittämättömiä virheitä.
-Ajatellaan nyt vaikka sitä kertaa, kun Tommi johti Safaria. Joku unohti täyttää iskunvaimentimet huollossa ja koko jousitus romahti seuraavalla erikoiskokeella, erä tallin työskentelyä seurannut sisäpiiriläinen kertoo."
"Toisen kerran Mäkinen mietti lopettamista syksyllä 2002. Toisessa vaakakupissa olivat koetut takaiskut ja toisessa hänen uskonsa siihen, että kaikki voidaan vielä muuttaa. Tommilla itsellään oli ajatuksia siitä, miten auton saisi sopimaan paremmin hänen ajotyylilleen. Kun auto tulisi kuntoon, hänen vauhtinsa riittäisi edelleen MM-rallien pohja-aikoihin. Siitä hän oli varma.
Auto ei kuitenkaan koskaan tullut Tommin haluamaan kuntoon. Tutkamittaukset kertovat, että kaudella 2003 Subaru hävisi moottorin tehoissa muille kärkiautoille.
On kuvastavaa, että Ruotsin rallin kakkostila jäi Mäkisen ainoaksi palkintosijoitukseksi 2003. Ruotsi ja Monte Carlo ovat liukkaan ajoalustansa takia ainoat MM-rallit, joissa kuljettaja voi rohkeudellaan ja ajotaidollaan paikata auton puutteita. Montessa Mäkinen yritti liikaa ja ajoi ulos tieltä, Ruotsissa vain Marcus Grönholm oli häntä nopeampi."
"-Tommin ajotyyli on perinteisen suomalainen: hän jarruttaa voimakkaasti ennen kurvia, kiihdyttää kurvissa ja pyrkiisiitä ulos mahdollisimman kovaa. Sellaista ajotyyliä varten nelivetoisesta autosta pitää tehdä enemmän taka- kuin etuvetoista muistuttava.
-Petter ajaa ihan eri tavalla. Hän vie autoa enemmän etuvetoisena, kääntää sen ikään kuin väkisin kurviin. Se ei luista juuri ollenkaan eikä meno näytä miltään, mutta kello tykkää, Mäkisen kelitiedustelijana vuosikaudet toiminut Marko Taskinen erittelee.
-Petterin ajotyylissä moottorin tehon puute ei näy niin selvästi, koska auto ei liu'u kaarteissa. Tommi maksoi tehon puutteesta paljon enemmän, Taskinen sanoo."
"Ennen muuta (lopettamisen) ajoitus oli hyvä urheilullisesti. Mäkinen poistui MM-sarjasta ollessaan vielä huipulla. Ralliautoilussa on nähty monta kertaa entisiä mestareita, joile luopuminen on ollut vaikeaa ja jotka ovat jääneet roikkumaan tehdastallien liepeille. Mestarin huippuhetkissä täysillä mukana eläneen on ollut surullista seurata, kuinka kuljettaja ei ole pystynyt tunnustamaan aikojen muuttumista.
Tommi Mäkisestä ei jää sellaista kuvaa. Hän pystyi viimeiselläkin kaudellaan erikoiskokeiden voittoihin niissä kilpailuissa, joissa auton puutteita pystyi korjaamaan kädellä. Hänelle kirjattiin pohja-aikoja Ruotsin, Kreikan ja Kyproksen MM-ralleissa."
"-Silloin kaikkein parhaaseen aikaa, kun Tommi ajoi voitosta voittoon, me tiesimme jo Suomesta lähtiessämme, että hän voittaa. Se oli erikoista aikaa. Ne voitotkaan eivät tuntuneet paljon miltään. Ei niille maljoja nosteltu. Sanottiin vain, että näinhän sen piti mennäkin.
- Niin ylivoimainen Tommi oli, että jos jollakin pätkällä tuli vain 15 sekunnin voitto, me sanoimme heti, että nyt se on pyörähtänyt. Puolen minuutin voitto oli ihan tavallinen, Taskinen muistelee.
Juuri sellaisista voitoista Tommi Mäkinen tulevina vuosina muistetaan. Kun puhe kääntyy ralliautoilun 90-luvun jälkipuoliskolle, jokainen silloin MM-sarjaa seurannut tietää kertoa, että Tommi Mäkiselle ei silloin kukaan voinut mitään.
Hän oli oman aikakautensa kiistaton kuningas. Hän oli aikansa Fangio tai Stewart tai Senna."
Tuli siinä epäoleellistakin asiaa, mutta kun kerran aloin näpyttelemään, niin päästin sitten kunnolla.
