106
Well-known member
- Liittynyt
- 21.5.2001
- Viestit
- 313
Rally Adriatico 2008
Juu käytiin kurvailemassa välillä ihan kilpaakin.
Keväinen Marche oli vehreänä miellyttävä näyttämö sorakilpailulle. Keskuspaikkana oli Senigallian kaupunki aivan Adrianmeren rannalla. Italialaisille tyypilliseen tapaan kisassa ajettiin samoja pätkiä useampaan kertaan, nyt veivattiin neljää pätkää kolmesti. Saatiin siis 12ek:ta ja n.92ek-kilometriä.
Tiestö on paljolti Sardinian kaltaista, hidasta ja kääntyilee alvariinsa. Ei kuitenkaan läheskään yhtä pomppuista kuin Sardiniassa. Pinta liuskekivestä muodostunutta soraa. Melkoisen liukasta erityisesti sateen sattuessa, kun savi tulee soran läpi pintaan. Nyt ei sadetta onneksi saatu, keli oli mitä parhain. Lämpötila +18...+22.
Koska kyseessä oli kuljettajan ensimmäinen ulkomaan kisa, lähdimme tavoitteella kilpailu läpi. Kaikki muu laskettaisiin plussaksi. Ajoimme Transylvania Motorsportin 06-mallisella N12 Subarulla, johon tuli ensikosketus shakedown-pätkällä. Kilpailu lähti liikkeelle yllättäen, sillä emme ihan pohja-aikaan uskoneet ennen kuin näimme muiden ajat fläppitaululta, pari paikkaa olisi voitu ajaa nopeamminkin. Ekan pätkän jälkeen alkoivat takajarrut lukkiintua liikaa ja auto oli kohtalaisen reilusti "irti" pariinkin kertaan, joten menoa piti hieman rauhoitella. Yhdessä risteyksen ylityspaikassa oli mukava pikku pomppu, johon tulimme toisella kierroksella nostamatta, kun ei siitä tuntunut pahasti ekalla rundilla heittävän... Paikalla oli tiimikaverimme tuttuja katsomassa ja sanoivat olleen koko porukan komein leiskautus. Kyllähän sitä ehti sivusilmällä näkemään kun ihmiset alkoivat juoksentelemaan karkuun...
Harmillisesti samassa tiimissä ajaneet Nikara Bros. sijoittivat autonsa kaseikkoon ensimmäisellä pätkällä.
Vikalle lenkille saimme uudet jarrupalat ja ajatkin olivat taas enempi sitä itseään, mutta sen verran eroa ehti kertyä, ettei podiumille tarvinnut kavuta. Saimme kuitenkin viidennestä sijasta pienet pölynkerääjät hyllyn reunalle. Sen voi taas kerran todeta, että kovaa ajetaan myös muualla kuin Suomessa.
Kokonaisuutena erittäin positiivinen kokemus, paikka oli niin nätti, että voisi harkita jopa turistiksi sinne joskus menevänsä emännän kera. Erityisesti jäi mieleen aamulenkillä avautunut maisema kaupunkia ympäröiviltä kukkuloilta Adrianmerelle. Myös ruokapuoli oli oikein makoisa, erityismaininta aamiaisella tarjotuille, suoraan lähileipomosta kiikutetuille lämpimille kroisanteille!
Juu käytiin kurvailemassa välillä ihan kilpaakin.
Keväinen Marche oli vehreänä miellyttävä näyttämö sorakilpailulle. Keskuspaikkana oli Senigallian kaupunki aivan Adrianmeren rannalla. Italialaisille tyypilliseen tapaan kisassa ajettiin samoja pätkiä useampaan kertaan, nyt veivattiin neljää pätkää kolmesti. Saatiin siis 12ek:ta ja n.92ek-kilometriä.
Tiestö on paljolti Sardinian kaltaista, hidasta ja kääntyilee alvariinsa. Ei kuitenkaan läheskään yhtä pomppuista kuin Sardiniassa. Pinta liuskekivestä muodostunutta soraa. Melkoisen liukasta erityisesti sateen sattuessa, kun savi tulee soran läpi pintaan. Nyt ei sadetta onneksi saatu, keli oli mitä parhain. Lämpötila +18...+22.
Koska kyseessä oli kuljettajan ensimmäinen ulkomaan kisa, lähdimme tavoitteella kilpailu läpi. Kaikki muu laskettaisiin plussaksi. Ajoimme Transylvania Motorsportin 06-mallisella N12 Subarulla, johon tuli ensikosketus shakedown-pätkällä. Kilpailu lähti liikkeelle yllättäen, sillä emme ihan pohja-aikaan uskoneet ennen kuin näimme muiden ajat fläppitaululta, pari paikkaa olisi voitu ajaa nopeamminkin. Ekan pätkän jälkeen alkoivat takajarrut lukkiintua liikaa ja auto oli kohtalaisen reilusti "irti" pariinkin kertaan, joten menoa piti hieman rauhoitella. Yhdessä risteyksen ylityspaikassa oli mukava pikku pomppu, johon tulimme toisella kierroksella nostamatta, kun ei siitä tuntunut pahasti ekalla rundilla heittävän... Paikalla oli tiimikaverimme tuttuja katsomassa ja sanoivat olleen koko porukan komein leiskautus. Kyllähän sitä ehti sivusilmällä näkemään kun ihmiset alkoivat juoksentelemaan karkuun...
Harmillisesti samassa tiimissä ajaneet Nikara Bros. sijoittivat autonsa kaseikkoon ensimmäisellä pätkällä.
Vikalle lenkille saimme uudet jarrupalat ja ajatkin olivat taas enempi sitä itseään, mutta sen verran eroa ehti kertyä, ettei podiumille tarvinnut kavuta. Saimme kuitenkin viidennestä sijasta pienet pölynkerääjät hyllyn reunalle. Sen voi taas kerran todeta, että kovaa ajetaan myös muualla kuin Suomessa.
Kokonaisuutena erittäin positiivinen kokemus, paikka oli niin nätti, että voisi harkita jopa turistiksi sinne joskus menevänsä emännän kera. Erityisesti jäi mieleen aamulenkillä avautunut maisema kaupunkia ympäröiviltä kukkuloilta Adrianmerelle. Myös ruokapuoli oli oikein makoisa, erityismaininta aamiaisella tarjotuille, suoraan lähileipomosta kiikutetuille lämpimille kroisanteille!
