Uskoakseni sen maatuvan ihmisen kannalta on herttaisen yhdentekevää, mitä ns. "sielulle" (mikä lie?) tapahtuu.
Uskon nimittäin vakaasti, että kuolleen ihmisen tietoisuus ei siirry mihinkään, vaan sammuu kun aivoista pannaan pääkytkin asentoon OFF, jolloin tietoisuutta ja ajattelutyötä aivoissa ylläpitäneet sähkökemialliset prosessit lakkaavat.
Ilman toimivaa, harmaata aivomassaa tietoisuus ei kykene olemaan, saatikka siirtymään mihinkään. Kun kropan elintoiminnot simahtaa, simahtavat myös aivot - ja sitämyöten myös ajatteluprosessit eli tietoisuus.
Mikä on sielu? Tietäneekö kukaan? Ihmisen keksimää termistöä se on sellaiselle asialle, jonka olemassa oloa kukaan ei voi kuin korkeintaan arvailla.
Vastaan, että ihmisen ajatusten voimalla toimiva tietoisuus ei siirry mihinkään kun kropasta poistuu elinvoima.
Ns. sielun olemassaolosta tai sen "matkustuskeinoista" mulla ei ole mitään käsitystä. En voi siis uskoa sen suhteen mitään. Tietoisuus on mielestäni siellä missä on kroppakin. Siis niin kauan kun ne toimivat.
Vika voi iskeä kumpaan tahansa, ja ennen pitkää toisen poistuminen tästä symbioosista tappaa myös toisen.
Edit.
Toikissa on viitattu myös energioihin ja niiden siirtymiseen.
Kropassa olevien atomien värähtely ei pysähdy vaikka elintoiminnot seisahtuvatkin. Ne vaihtavat maisemaa pikkuhiljaa tahoilleen. Kropan mätäneminen esim. tuottaa lämpöä, tällöin osa ihmiskehossa vaikuttavista energioista muuttavaa muotoaan. Energiat muuttavat muotoaan myös muunlaisten, fysiikasta tuttujen prosessien kautta. Mutta niin ei varmasti tapahdu, että kuolleen ihmisen energiat (atomit) siirtyisivät keskitetysti ja jotenkin itsekseen yhteen uuteen yksilöön (vaikkapa syntymättömään elefanttiin).
Humbuukia.
