Tutkimus on kätevä ja hyväksytty tapa huijata yhteiskunnalta rahaa. Ensin pitää keksiä joku ongelma, jonka tutkimiseen anoo rahaa. Sitten tutkimuksella pitää liioitella ongelmaa, jolloin on helppo saada lisää rahaa loputtomiin, sillä kukaan ei kehtaa olla myöntämättä sitä, kun on keksitty ongelma.
Medialla on tärkeä tehtävä ongelmien paisuttelemassa, sillä dosenttien tuottamia tutkimuksia paisutellaan kritiikittömästi lehdissä. Usein pelkkä kansakoulun laskutaito osoittaisi, että tekaistua ongelmaa on paisuteltu monikymmenkertaisesti.
...
Viime kuukausina ovat nousseet esille uhkapeliriippuvaisten ongelmat. Veikkaus ja Raha-automaattiyhdistys olivat laskeneet, että peliriippuvaisia on maassa 2 000-3 000.
Kun tutkijat ryhtyivät selvittämään ongelmaa, peliriippuvaisia löytyikin 40 000. Pian peliriippuvaisten määrä nousi 65 000:een. Kun sekään ei riittänyt uusien tutkimusmäärärahojen saantiin, dosentit kertoivat luvun kahdella ja peliriippuvaisten määrä nousi 130 000:een.
Temppu oli yksinkertainen. Ei tarvinnut kuin esittää yksinkertainen kysymys: Ajatteletko usein uhkapeliä?
Myönnän itsekin kuuluvani heihin. Korttelikapakan baaritiskiltä näen pokeriautomaatin ja menen usein lyömään muutaman euron siihen. Kaipaan meidän poikien viihtyisiä pokeri-iltoja, joissa on pelin ohella mukavaa keskustelua, sikarin röyhyttelyä ja tuhteja aterioita. Olen siis selvästi peliriippuvainen.