Sardinian ralli 2007
- Viestiketjun aloittaja jäämies
- Aloituspäivämäärä
Mediaprofeetta
Well-known member
Ihan normaalia puhekieltähän tuo on. Kuka muka oikeasti puhuu toisista muodossa "hän"?
sooda
Alan Parsa
Niin niin. Marcus ei sanonutkaan se vaan "se". Ja sanoi sen vielä "sillälailla".PeeVee79 sanoi:
PekPoy
oik. yo.
Marcus siis aina viitatessaan tuolla sanalla Loebiin sanalla teki näin:sooda sanoi:
?
ettelbruck
Well-known member
Ja siis lehdessä Bosse näin puhui? No, anyfuckingway, tulipa vaan mieleen kun on katsonut Markku Alenin ja Hannu Mikkolan hermoilua poikiensa ajaessa että kuinka tyynenä Ulf Grönholm olisi pysynyt Marcuksen uran erilaisissa vaiheissa. Kun ajattelee jo junnu-SM:n vuoden 1988 kaatoja jossain Pohjanmaalla tai finaalikisassa Lammilla, ekaa tehdas-Celicaa Jyskälässä, WRC-Corollan ensikokemuksia, Pösö-kautta tai näitä Hopan vaiheita...sooda sanoi:
Uffehan oli sellainen "kylmähermoinen" suomenkieltä rajallisesti taitava liian varhain menehtynyt huippukuski joka pääsi esim nyrkkitappeluun Henkka Toivosen kanssa ihan rallin tauolla...
No sitä minäkin, EP:llä itsekin majailen ja ihmettelin, että onko Seinäjoella tosiaan noin erilainen tapa puhutella ihmisiä, kuin täällä 30 kilometrin päässä, kun sooda noin kummaksui Bossen kielenkäyttöä.patriot sanoi:
Itseltäni "hän" ei oikein luontevasti puhekielessä onnistu.
Mediaprofeetta
Well-known member
Tiällä savossa ei kukkaan käytä hän-muotoaburb sanoi:
106
Well-known member
- Liittynyt
- 21.5.2001
- Viestit
- 313
Kohtalaisen vaiherikas kisa kaikinpuolin! Kaikki tekevät virheitä, kuten taas nähtiin. MM-tilanne meni kerrasta mielenkiintoiseksi.
Juholle ja Markkulan Mikolle respectiä ja paljon! Raju vatsatauti vei kartturilta voimat niin totaalisesti, että mies nostettiin autosta pois suoraan ambulanssiin perjantai-iltana. Yö sairaalassa ja aamulla taas Mitsuun lukemaan nuottia. Siinä olisi moni muu heittänyt pyyhkeen kehään, mutta näillä miehillä on SISUA!!
Meidän kisamme oli selviytymistaistelu. Ensimmäisen pätkän jälkeen kun vaihdoimme etupyöriä, huomasimme vasemman etupyörän liikkuvan n.5cm sivusuunnassa ja oikea heilui hieman vähemmän. Pyöränlaakerit löysällä!!! Ihan pienen v***tuksen iski päälle heti kättelyssä, koska ennen huoltoa oli edessä vielä 21km ja 20km erikoiskokeet. Hissukseen nilkutimme toisen ja kolmannen pätkän läpi, mutta silti kolmosella tuli vielä rengasrikko, joten tunnelma oli katossa.
Päivän toiselle lenkille lähdettäessä nollasimme tilanteen, koska edessä oli vielä paljon kilometrejä. Aamun kolme pätkää ajettiin siis iltapäivällä uudestaan. Suunnitelman mukaisesti aloitimme taas renkaiden vaihdon ss4 Crastazza jälkeen ja huumori loppui kyllä totaalisesti, kun vasen etupyörä jälleen heilui kun hullun mu*kku mielipuolen per**essä! Nyt oli laakeri kiinni, mutta jotain muuta oli löysällä. Eihän siinä, taas mummoilemaan kaksi seuraavaa pätkää, jotta auto pysyisi ehjänä huoltoon saakka. Jotta onni ei liikaa hymyilisi, jysähti jälleen toinen etupyörä ss6:lla, pari kilometriä aikaisemmin kuin ensimmäisellä kierroksella.
Sitä perjantai-illan v-käyrää ei pysty millään asteikolla kuvailemaan.
Hyvin nukutun yön jälkeen pystyi hiukan jopa hymyilemään aamulla. Lauantai aamun ensimmäinen pätkä meni ihan mukavasti, kuudenneksi nopein, vaikka ei edes mitenkään erityisesti puristettu. Se olikin sitten kisan ainoa onnistunut erikoiskoe. Seuraava ei tullut ihan puhtaasti. SS9 Su Filigosu lähti mukavasti liikkeelle, kuten spliteistä voipi todeta, mutta pieni nojaus maapenkkaan väänsi raidetankoa pahasti oikealta puolelta. Varovaisesti yritimme tulla pois pätkältä, mutta tankohan napsahti sitten kokonaan poikki, eikä auto enää kääntynyt tietä myöten, vaan matka jatkui tangentin suuntaan oikealle kaartuvassa mutkassa. Onneksi vauhtia ei ollut paljoa, raidetangon lisäksi vetoakseli meni poikki.
Emme startanneet enää sunnuntaille vaan kävimme turisteina seuraamassa tapahtumia penkan päällä. Sellainen piirre oli mukava huomata, ettei tapahtuman tärkein asia katsomossa ollut kolmen promillen humalatila, vaan oman suosikin kannustaminen. Sopisi tänne kotoSuomen rallikatsomoihinkin...
Auton kanssa on päästy paljon eteenpäin, nyt ei ollut minkäänlaisia murheita jarrujen kanssa ja ajettavuus on huomattavasti parempi, kuin Portugalissa. Silti alustan kanssa on vielä töitä tiedossa, sillä Jyväskylässä haluamme auton olevan kunnolla iskussa.
Kisan ominaispiirre oli erittäin paljon vaihteleva pito, mitä ei heti uskoisi sorarallissa yhden kisan aikana tapahtuvan. Shakedownpätkä oli kuin yö ja päivä verrattuna kisan tiestöön. Erittäin kovapintainen, hyvän pidon omaava tie, sillä kivet olivat tiukasti kiinni tien pinnassa. Renkaat se kyllä söi hyvin tehokkaasti loppuun, vaikka mekään emme ajaneet kuin kolme kertaa pätkän läpi (3x3km). Lisäksi tie oli tasainen ja helppo, mitä taas kisan erikoiskokeet eivät totisesti olleet.
Kisapätkillä olikin sitten kaikkea. Erittäin liukasta löysää hiekkaa, jonka ansiosta löysimme yhden metalliportin hyvinkin konkreettisesti heti ensimmäisellä pätkällä. Erittäin karkeaa soraa, erittäin isoja kiviä, erittäin kovapintaista tietä, jonka päällä hienon hienoa hiekkaa, joten pito oli todella vähäistä. Mutta tämä kaikki kuuluu lajin luonteeseen ja siksi se ehkä onkin niin kiehtovaa.
Ja taas muistakaa: KAIKKI EI AINA OLE SITÄ MILTÄ SE NÄYTTÄÄ!
Muuten, jos haluatte avartaa näkövinkkeliä rallin saralta, niin suosittelen hyvin lämpimästi Pahkisen Eki kirjaa "Ralliajon perusteet".
Juholle ja Markkulan Mikolle respectiä ja paljon! Raju vatsatauti vei kartturilta voimat niin totaalisesti, että mies nostettiin autosta pois suoraan ambulanssiin perjantai-iltana. Yö sairaalassa ja aamulla taas Mitsuun lukemaan nuottia. Siinä olisi moni muu heittänyt pyyhkeen kehään, mutta näillä miehillä on SISUA!!
Meidän kisamme oli selviytymistaistelu. Ensimmäisen pätkän jälkeen kun vaihdoimme etupyöriä, huomasimme vasemman etupyörän liikkuvan n.5cm sivusuunnassa ja oikea heilui hieman vähemmän. Pyöränlaakerit löysällä!!! Ihan pienen v***tuksen iski päälle heti kättelyssä, koska ennen huoltoa oli edessä vielä 21km ja 20km erikoiskokeet. Hissukseen nilkutimme toisen ja kolmannen pätkän läpi, mutta silti kolmosella tuli vielä rengasrikko, joten tunnelma oli katossa.
Päivän toiselle lenkille lähdettäessä nollasimme tilanteen, koska edessä oli vielä paljon kilometrejä. Aamun kolme pätkää ajettiin siis iltapäivällä uudestaan. Suunnitelman mukaisesti aloitimme taas renkaiden vaihdon ss4 Crastazza jälkeen ja huumori loppui kyllä totaalisesti, kun vasen etupyörä jälleen heilui kun hullun mu*kku mielipuolen per**essä! Nyt oli laakeri kiinni, mutta jotain muuta oli löysällä. Eihän siinä, taas mummoilemaan kaksi seuraavaa pätkää, jotta auto pysyisi ehjänä huoltoon saakka. Jotta onni ei liikaa hymyilisi, jysähti jälleen toinen etupyörä ss6:lla, pari kilometriä aikaisemmin kuin ensimmäisellä kierroksella.
Sitä perjantai-illan v-käyrää ei pysty millään asteikolla kuvailemaan.
Hyvin nukutun yön jälkeen pystyi hiukan jopa hymyilemään aamulla. Lauantai aamun ensimmäinen pätkä meni ihan mukavasti, kuudenneksi nopein, vaikka ei edes mitenkään erityisesti puristettu. Se olikin sitten kisan ainoa onnistunut erikoiskoe. Seuraava ei tullut ihan puhtaasti. SS9 Su Filigosu lähti mukavasti liikkeelle, kuten spliteistä voipi todeta, mutta pieni nojaus maapenkkaan väänsi raidetankoa pahasti oikealta puolelta. Varovaisesti yritimme tulla pois pätkältä, mutta tankohan napsahti sitten kokonaan poikki, eikä auto enää kääntynyt tietä myöten, vaan matka jatkui tangentin suuntaan oikealle kaartuvassa mutkassa. Onneksi vauhtia ei ollut paljoa, raidetangon lisäksi vetoakseli meni poikki.
Emme startanneet enää sunnuntaille vaan kävimme turisteina seuraamassa tapahtumia penkan päällä. Sellainen piirre oli mukava huomata, ettei tapahtuman tärkein asia katsomossa ollut kolmen promillen humalatila, vaan oman suosikin kannustaminen. Sopisi tänne kotoSuomen rallikatsomoihinkin...
Auton kanssa on päästy paljon eteenpäin, nyt ei ollut minkäänlaisia murheita jarrujen kanssa ja ajettavuus on huomattavasti parempi, kuin Portugalissa. Silti alustan kanssa on vielä töitä tiedossa, sillä Jyväskylässä haluamme auton olevan kunnolla iskussa.
Kisan ominaispiirre oli erittäin paljon vaihteleva pito, mitä ei heti uskoisi sorarallissa yhden kisan aikana tapahtuvan. Shakedownpätkä oli kuin yö ja päivä verrattuna kisan tiestöön. Erittäin kovapintainen, hyvän pidon omaava tie, sillä kivet olivat tiukasti kiinni tien pinnassa. Renkaat se kyllä söi hyvin tehokkaasti loppuun, vaikka mekään emme ajaneet kuin kolme kertaa pätkän läpi (3x3km). Lisäksi tie oli tasainen ja helppo, mitä taas kisan erikoiskokeet eivät totisesti olleet.
Kisapätkillä olikin sitten kaikkea. Erittäin liukasta löysää hiekkaa, jonka ansiosta löysimme yhden metalliportin hyvinkin konkreettisesti heti ensimmäisellä pätkällä. Erittäin karkeaa soraa, erittäin isoja kiviä, erittäin kovapintaista tietä, jonka päällä hienon hienoa hiekkaa, joten pito oli todella vähäistä. Mutta tämä kaikki kuuluu lajin luonteeseen ja siksi se ehkä onkin niin kiehtovaa.
Ja taas muistakaa: KAIKKI EI AINA OLE SITÄ MILTÄ SE NÄYTTÄÄ!
Muuten, jos haluatte avartaa näkövinkkeliä rallin saralta, niin suosittelen hyvin lämpimästi Pahkisen Eki kirjaa "Ralliajon perusteet".
ettelbruck
Well-known member
Karua mutta kivaa, siis? KIITOS, 106, jälleen näistä rapoista!
Eikös se "tappelu" mennyt niin että Tunturi Rallissa 1981, jollain pikataipaleella "Uffe" oli ajanut ulos Henkka Toivosen edessä, johtoasemassa ja Henkka oli saanut nostohommien jälkeen Uffen kiinni. Äijät sitten menivät turhaan kiistelemään siitä että kumman piti väistää, ja Henkka sai jotain nestettä silmiinsä, Uffe olisi pitänyt hylätä mutta kyseisen pikiksen tulokset mitätöitiin ja edellisen vuoden voittaja Henri Toivonen jäi toiseksi Uffe voitti Fiatilla uransa viimeisen rallin.ettelbruck sanoi:
Tuskin Uffe ainakaan pettynyt poikansa saavutuksiin olisi, eiköhän Isä Ulf Grönholm olisi ylpeä poikansa Marcus Grönholmin saavutuksista. Uffe olisi varmasti vaikuttanut taustalla, mutta ei ehkä niin paljon kuin Markku Alén poikansa Antonin ajo-uraan ja Hannu Mikkola taustalla poikansa Vesan ajamiseen.
Aika iso osa Marcuksen 1988 junnu-SM:ssä oli mestaruusauton Opel Asconan 2000 i-mallin rakentaneella miehellä Marcuksen enolla Christer Ekegrenillä. Miehellä joka aikanaan teki myös lankomiehensä Ulf Grönholmin Opel-kaluston vuosina 1973-79. Uffe voitti SM-kultaa Opel Kadett GT/E:llä vuosina 1977 nelosryhmässä ja vuonna 1978 kakkosryhmässä samalla automallilla.
Ei varmaankaan kuitenkaan samalla autolla. Marcuksen isä Ulf oli nopea nimenomaan talviralleissa, mutta koskaan Uffe ei halunnut jättää vieraille kesän päätyötään maanviljelyä. Enonsa rakentama Opel Ascona oli se auto jollaisesta Marcus haaveili aloittaessaan ralliuransa keväällä 1987, mutta sai sellaisen vasta syksyksi 1987 Klaus Kaventeen avulla. Heti 1988 tulikin kultaa Keltaisella Opel Asconalla,rek nro: TJM-402 keulassa Christer Ekegrenin firman mainos "T:mi Erikoisrengas" jossa on vuosien saatossa tehty lähes kaikki Suomen nopeat Opel Kadett GT/E:t ja suurin osa nopeista B-mallin Opel Asconoista." Christer Ekegrenille Opelin-tekniikan teko oli pääasia, ja mies osasikin Nikolajeffin GM-autoliikkeen asentajan taustansa vuoksi rakentaa luotettavat ja kestävät moottorit ja voimansiirrot. "
Opel-piirimyyjäyhdistyshän ei vuoden 1971 jälkeen ole virallista tallia pitänyt. Vuosina 1969-71 Opelin kisatoimintaa organisoi Suomessa pääasiassa Nuuttiloiden Kotkan Autotuonti Oy, tosin Armas Palinin autoliike Porissa ja Unto Halosen autoliike Varkaudessa tekivät myös nopeita Rallye Kadett ja Ascona A-autoja kilpailukäyttöön.
Christer Ekegren osasi parannella tekniikkaa ja sai sen kestämään oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Timo Kuivinen, Marcus Grönholm, Sebastian Lindholm, Teemu Tahko ja jopa Juha Kankkunen ovat aikanaan saaneet nauttia luotettavan Christer Ekegrenin tekemästä kilpakalustosta.
Opel Kadett, Opel Rallye Kadett, Opel Ascona A, Opel Kadett C GT/E. Siinä Uffen Opelin aika.
Viimeksi muokattu:
ettelbruck
Well-known member
Alkaa karata offtopiciks mutta sattuuhan sitä...
Olikos tosiaan viimeinen EK silloin Lammilla, mulla kyl hyvinkin voi mielikuvat pettää. Paikallahan oli onneksi tehokas nostoporukka joka ihan toisen automerkin päällikön johdolla sai Asconan nopeasti reitille takaisin!
Varmasti Uffe olis pojan tekemisistä ylpeä, syystäkin. Mutta kyllä siinä eriasteisia jäveleitä olis ehtinyt eräänkin kerran kaikua turuillajatoreilla.
Olikos tosiaan viimeinen EK silloin Lammilla, mulla kyl hyvinkin voi mielikuvat pettää. Paikallahan oli onneksi tehokas nostoporukka joka ihan toisen automerkin päällikön johdolla sai Asconan nopeasti reitille takaisin!
Varmasti Uffe olis pojan tekemisistä ylpeä, syystäkin. Mutta kyllä siinä eriasteisia jäveleitä olis ehtinyt eräänkin kerran kaikua turuillajatoreilla.
Jani Joensuu
Well-known member
Offtopiccia tai ei, ihan sama, nää historiaväläykset kiinnostaa aina :thumbup: