SDP kriisissä?

[Törni]

Hyvä esimerkki vanhan ja nuoren polven ristiriidasta on Erkki Tuomiojan tiukkasanainen kritiikki kunnallisvaalien jälkeen ja uuden puheenjohtajiston vastaukset siihen. Erkki osui kritiikissään oikeaan. "Unelmahöttö ja keskustasosialidemokratia" ei taatusti nosta kannatuslukemia.

Kerrankin on pakko olla sinun kanssasi samaa mieltä (olimme kai myös Kuuban saarrosta samaa mieltä. Mieluummin näen opponenttina Tuomiojan kuin verkkosukkajutan. Jälkimmäinen herättää lähinnä mielikuvan huvittuneisuudesta, ensin mainittu älykkäästä ajattelijasta, jonka kanssa voi oikeasti taittaa sanan miekkaa.

 

[Black Leopard]

SDP:stä keskusteltaessa on nostettava esiin myös presidentinvaalit vuonna 2012. Tuolloin tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun Urho Kekkonen joutui väistymään sairauden takia presidentin paikalta 25 vuotta kestäneen kautensa jälkeen, ja Mauno Koivisto aloitti vaalivoitolla demaripresidenttien voittokulun.

Koiviston, Martti Ahtisaaren ja Tarja Halosen kausien jälkeen on kuitenkin olemassa enemmän kuin suuri todennäköisyys sille, että Suomen seuraavan presidentin puolue ei ole SDP. Puolueella ei yksinkertaisesti ole ainuttakaan vakavasti otettavaa ehdokasta koko kansan presidentiksi Tarja Halosen jälkeen.

Kokoomuksen voiton 2012 vaaleissa voi käytännössä viedä ainoastaan se, että Sauli Niinistö ei asettuisi ehdolle.

 

[Black Leopard]

Kerrankin on pakko olla sinun kanssasi samaa mieltä (olimme kai myös Kuuban saarrosta samaa mieltä. Mieluummin näen opponenttina Tuomiojan kuin verkkosukkajutan. Jälkimmäinen herättää lähinnä mielikuvan huvittuneisuudesta, ensin mainittu älykkäästä ajattelijasta, jonka kanssa voi oikeasti taittaa sanan miekkaa.

Asialinjalla

Erkki Tuomioja olisi myös yksi vaihtoehto SDP:n lamaan, mutta hän ei valitettavasti sovi kuvaan.

 

[WebSlave]

Miksi kaikki aina sanovat,että jos äänestää PS niin se on protesti?

Koska perussuomalaiset edustavat vaihtoehtoa valtapuolueiden politiikalle. Toisaalta puolue ei ole niin selkeästi profiloitunut omaan asiaansa kuin vihreät, kristilliset tai vasemmistoliitto. Joten epämääräinen nykymeiningin vastustaminen näyttäytyy perussuomalaisten äänisaaliissa. Jos äänestyksen päämotiivi on se, että ainakaan ei valtapuolueita äänestä, kyseessä on protesti.

 

[WebSlave]

SDP:stä keskusteltaessa on nostettava esiin myös presidentinvaalit vuonna 2012. Tuolloin tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun Urho Kekkonen joutui väistymään sairauden takia presidentin paikalta 25 vuotta kestäneen kautensa jälkeen, ja Mauno Koivisto aloitti vaalivoitolla demaripresidenttien voittokulun.

Koiviston, Martti Ahtisaaren ja Tarja Halosen kausien jälkeen on kuitenkin olemassa enemmän kuin suuri todennäköisyys sille, että Suomen seuraavan presidentin puolue ei ole SDP. Puolueella ei yksinkertaisesti ole ainuttakaan vakavasti otettavaa ehdokasta koko kansan presidentiksi Tarja Halosen jälkeen.

Totta, mutta kyllähän Ahtisaarikin tuli aika lailla puun takaa. Enkä kyllä minä ainakaan osannut Halostakaan pitää kovin varteenotettavana ehdokkaana siinä vaiheessa kun hänet demareiden ehdokkaaksi aikoinaan valittiin. Ja teoriassa nythän Ahtisaari olisi vieläkin varmempi voittaja, jos sattuisi asettumaan uudelleen ehdolle. Nobeli ja kaikki.

Tai no, jos Sauli asettuu ehdokkaaksi, niin tuskin hänen elämää suuremmaksi kohonnut statuksensa voi enää tuoda tappiota, vaikka vastassa olisi kuka.

 

[Black Leopard]

Totta, mutta kyllähän Ahtisaarikin tuli aika lailla puun takaa. Enkä kyllä minä ainakaan osannut Halostakaan pitää kovin varteenotettavana ehdokkaana siinä vaiheessa kun hänet demareiden ehdokkaaksi aikoinaan valittiin. Ja teoriassa nythän Ahtisaari olisi vieläkin varmempi voittaja, jos sattuisi asettumaan uudelleen ehdolle. Nobeli ja kaikki.

Tai no, jos Sauli asettuu ehdokkaaksi, niin tuskin hänen elämää suuremmaksi kohonnut statuksensa voi enää tuoda tappiota, vaikka vastassa olisi kuka.

Tulisihan ainakin mielenkiintoinen toinen kierros jos Martti Ahtisaari lähtisi ehdokkaaksi. Tosin noinkohan lähtisi SDP:n ehdokkaana (jäsenkirjaakaan ei ole ollut sitten vuoden 1994). Noh, melkoisen suurella todennäköisyydellä voisi väittää että hän ei ole mukana.

Ahtisaari osui 90-luvun alussa loistavaan saumaan. Mies tuli "päivänpolitiikan" ja "puoluetaistelujen" ulkopuolelta (ja ulkomailta). SDP:n vastaehdokas Kalevi Sorsa puolestaan oli kaikissa kolmessa kohdassa täysi vastakohta.

Mitä taas tulee Tarja Haloseen, niin ei hän todellakaan tyhjästä presidentinpaikalle noussut. Kansanedustajaksi Halonen nousi jo vuonna 1979 ja ministerinähän Tarja ehti olla useammassakin hallituksessa.

SDP:n ehdokkaiksi vuoden 2012 vaaleissa on veikkailtu Erkki Liikasta tai Suvi-Anne Siimestä. Paavo Lipponen ja Erkki Tuomioja ovat kieltäytyneet. Jos ainoita kunnollisia vaihtoehtoja (niinkuin tällä hetkellä vaikuttaa) olisivat vielä kalkkiviivoillakin Liikanen ja Siimes, niin Siimes olisi ehdottomasti se parempi vaihtoehto.

 

[Puupää]

Oli se Halonen aika 'tuntematon' vaikka ministeriä oli ollutkin. Mutta edellisten vaalien jälkeen oli varsin selvä 'tilaus' naispressalle. Kokoomuskin viime tipassa tempaisi Uosukaisen framille.

Ahtisaaren ja SDP:n 'lämpimistä' väleistähän oli juttua tuon Nobelin aikaan...
Aika suurella todennäköisyydellä voitaisiin vaikka valita vaikka lähtisi kansanliikkeen ehdokkaaksi, mutta mitä Ahtisaari enää moisella tehtävällä tekisi? Nyt on rahaa ja tunnettavuutta edistää maailmanrauhaa.

Voi olla, että demareilal pitäisi nyt olla PJ:nä pitäisi olla lipposmainen kansan arvostusta nauttiva ärähtelijä niin voisi käyrät kääntyä ylöspäin. Urpilaisesta tulee mieleen Itälä, väärään aikaan väärässä paikassa, uskottavuus nollassa sanoi mitä tahansa.

 

[Mosse]

edit, piti tulla oma toikki.

 

[Black Leopard]

Paavo Lipposesta ja Jutta Urpilaisesta ei tosiaankaan voi puhua samana päivänäkään mitä tulee poliittiseen uskottavuuteen ja "suuruuteen". Ja melkoisen heppoista sarjaa edusti Paavoa seurannut Eero Heinäluomakin.

 

[Tommi123]

Toivottavasti on vaikeuksissa

 

[Black Leopard]

Näin eurovaalipäivänä lienee syytä nostaa tämäkin topic jälleen päivänvaloon.

Jos ovat sunnuntain vaalit tärkeät Keskustalle ja Matti Vanhaselle, niin sitä ne ovat erityisesti myös SDP:lle ja Jutta Urpilaiselle. Kunnallisvaaleissa SDP kärsi tappion ja nyt ei olisi varaa hävitä kolmesta euroedustajan paikasta ainuttakaan.

 

[Mosse]

Näin eurovaalipäivänä lienee syytä nostaa tämäkin topic jälleen päivänvaloon.

Jos ovat sunnuntain vaalit tärkeät Keskustalle ja Matti Vanhaselle, niin sitä ne ovat erityisesti myös SDP:lle ja Jutta Urpilaiselle. Kunnallisvaaleissa SDP kärsi tappion ja nyt ei olisi varaa hävitä kolmesta euroedustajan paikasta ainuttakaan.

Ennustusten mukaan on toi 3. paikka kyllä tiukassa. Aika jännät vaalit tulossa kaikin puolin. Ehkei kokkaritkaan saa sitä 4 paikkaa?

 

[jaska]

Ennustusten mukaan on toi 3. paikka kyllä tiukassa. Aika jännät vaalit tulossa kaikin puolin. Ehkei kokkaritkaan saa sitä 4 paikkaa?

Käsittääksenihän se on joko kaikille kolmelle suurelle 3 paikkaa, tai kokoomukselle neljä ja toiselle demareista/kepusta kaksi.

 

[Black Leopard]

Eurovaalit sujuivat SDP:ltä yhtä mollivoittoissa tunnelmissa kuin oli odotettavissakin. Kolmesta paikasta menetettiin yksi ja kahdesta europarlamenttipaikan ottaneesta demarista ääniharava oli puolueen ulkopuolelta vaaleihin mukaan tullut Mitro Repo. Toisen läpimenneen demariehdokkaan Liisa Jaakonsaaren äänimäärä Mitroon verrattuna putosi jo yli 25 000 ääntä.

Jos ei oteta lukuun ilmiötä nimeltä Tarja Halonen, niin SDP on viimeksi itsenäisenä puolueena ollut vaalivoittaja vuoden 2004 kunnallisvaaleissa Paavo Lipposen toimiessa puheenjohtajana. Sen jälkeen on niitetty pelkästään toinen toistaan suurempia tappioita. Eduskuntavaaleissa, kunnallisvaaleissa ja nyt eurovaaleissa. Puheenjohtajat ovat vaihtuneet Paavo Lipposen jälkeen Eero Heinäluoman kautta Jutta Urpilaiseen, mutta puolueen kannatuksella on sitkeästi tasan yksi suunta. On mielenkiintoista nähdä, mitä SDP puolueena tekee ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja jotka ovat vuorossa seuraavaksi. Lähdetäänkö yrittämään vielä kerran Jutta Urpilaisen johdolla vai vaihtuuko puheenjohtaja jälleen. Urpilaisen paikan pelastanee se, että uskottavaa ehdokasta hänen paikalleen ei ole tarjolla.

Kun puhutaan SDP:n alamäestä, ei voi olla puhumatta myös Vasemmistoliitosta. Jos on demarien alamäki ollut raju, niin vielä pahempi se on ollut toisella vasemmistopuolueella. Sen kannatus on tullut tasaisesti alaspäin aina 90-luvun alun perustamisvuosista lähtien. Nyt eurovaaleissa koitti historian suurin tappio. Ilman terävintä kärkeä (eli henk. koht erittäin paljon arvostamaani Esko Seppästä) mukana ollut puolue menetti ainoan paikkansa EU:ssa ja jäi tuloksissa toiseksi viimeiselle sijalle alle kuuden prosentin äänisaalilla.

Suvi-Anne Siimeksen tilalle Vasemmistoliiton puheenjohtajaksi vuonna 2006 noussut Martti Korhonen ei ole saanut korjattua tappiokierrettä vaan tappiot vaaleissa ovat syventyneet kerta kerralta. Nyt lienee aika sanoa, että puheenjohtaja on yksinkertaisesti pakko vaihtaa ennen eduskuntavaaleja. Tuntuisi perin käsittämättömältä jos puolue jolla on reservissä Paavo Arhinmäen kaltainen tekijä ei näin toimisi. Itseasiassa Arhinmäki lienee Vasemmistoliton viimeinen mahdollisuus korjata kurssia ja olla politiikassa mukana oikeasti merkittävänä puolueena myös jatkossa. Asia liittyy sikäli läheisesti SDP:hen, että mikäli Vasemmistoliiton kurssi ei edes Arhinmäen avulla lähtisi nousuun (itse väitän että mahdollisesti lähtisi), olisi edessä pakkoliitos SDP:n kanssa.

 

[Mosse]

Oli kyllä aika heikot ehdokkaat tälläkin kertaa.

 

[SOKO]

Eurovaalit olivat paha pettymys SDP:lle. Listalla oli muutamia hyviä uusia ehdokkaita, mutta heidän kamppanijansa jäivät vaisuiksi. Mitro Repo oli ainoa ehdokas, joka sai/keräsi kunnolla julkisuutta ja hänen äänimääränsä ei näin ollen ole yllätys.

Suurin ongelma vaaleissa oli kuitenkin se, että SDP jäi isojen keskustelujen ulkopuolelle. Vihreillä, RKP:llä ja Keskustalla PS:stä puhumattakaan oli kamppanijassaan paljon enemmän jännitettä. SDP ei taittanut peistä mihinkään suuntaan eikä lähtenyt haastamaan ketään (vihreät vs. Ps ja Ps vs. rkp asetelmat olivat sen sijaan vahvoja). Puhuttiin lähinnä vain muutoksen tarpeesta taloudellisen kriisin alla ja siitä, että parlamenttiin kannattaa äänestää demarien ja kokoomuksen ehdokkaita, koska nämä pystyvät vaikuttamaan eniten suurien ryhmien jäseninä. Tuo isoihin europarlamenttiryhmiin vetoaminen ei uponnut kunnolla edes Kokoomuksen äänestäjiin, jotka ovat keskimäärin kiinnostuneempia europolitiikasta kuin demarien kannattajat.

Jatkon osalta ei paljoa johtopäätöksiä voi vetää, sillä kaikki suuret puolueet kärsivät menetyksiä. Keskustan ja demarien välinen kannatusero on paikkamäärässä suuri, mutta prosentuaalisesti erittäin pieni. Kokoomus on kyllä omissa lukemissaan, mutta mitään muuta ei voi eurovaaleissa odottaakaan (ja kokoomuksessa odotettiin parempaa tulosta).

 

[Törni]

Eurovaalit olivat paha pettymys SDP:lle. Listalla oli muutamia hyviä uusia ehdokkaita, mutta heidän kamppanijansa jäivät vaisuiksi. Mitro Repo oli ainoa ehdokas, joka sai/keräsi kunnolla julkisuutta ja hänen äänimääränsä ei näin ollen ole yllätys.

Eikö ole tietyllä tavalla nurinkurista, että nykypäivänä ainoa keino saada paljon ääniä on hankkiutua keinolla millä hyvänsä television kaikkiin mahdollisiin hölynpölyohjelmiin ja sitten hankkiutua vielä napit vastakkain omana työnantajana toimivan kirkon kanssa?

Aamuteeveessä oli muuten huvittava tilanne kun SDP:n ääniharavat Mitro ja Jaakonsaari olivat haastateltavana. Mitro totesi, että vaalit olivat Euroopan laajuisesti tappio vasemmistolle ja liberaaleille. Koko kommentista ylipäätään silminnähden närkästynyt Jaakonsaari kysyi terävästi Mitrolta, että mitenkä liberaalit nyt erityisesti ovat Euroopan laajuisesti näissä vaaleissa kärsineet. Mitrolta meni jauhot suuhun.

 

[Mosse]

Hyvä asia tässä vaalissa oli, että päästiin Suomessa Jaakonsaaresta eroon!

 

[jaska]

Hyvä asia tässä vaalissa oli, että päästiin Suomessa Jaakonsaaresta eroon!

varmaan viisaimpia demareita

 

[Mangelo]

Jos ei oteta lukuun ilmiötä nimeltä Tarja Halonen, niin SDP on viimeksi itsenäisenä puolueena ollut vaalivoittaja vuoden 2004 kunnallisvaaleissa Paavo Lipposen toimiessa puheenjohtajana. Sen jälkeen on niitetty pelkästään toinen toistaan suurempia tappioita. Eduskuntavaaleissa, kunnallisvaaleissa ja nyt eurovaaleissa. Puheenjohtajat ovat vaihtuneet Paavo Lipposen jälkeen Eero Heinäluoman kautta Jutta Urpilaiseen, mutta puolueen kannatuksella on sitkeästi tasan yksi suunta. On mielenkiintoista nähdä, mitä SDP puolueena tekee ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja jotka ovat vuorossa seuraavaksi. Lähdetäänkö yrittämään vielä kerran Jutta Urpilaisen johdolla vai vaihtuuko puheenjohtaja jälleen. Urpilaisen paikan pelastanee se, että uskottavaa ehdokasta hänen paikalleen ei ole tarjolla.

Tuntuu olevan puolue tuuliajolla. Linja on hukassa, johtajat heikkoja ja nimekkäiden vaikuttajien rivit harvenemassa. Eivät ole paljon olleet mediassa esillä. Lipposen perintö (hallituksensa aloittama oikeistoliberaali talouspolitiikka) on myös taakka, vaikka ehkä aikanaan oli menestyksen syy.