Tän vuoden Jyskälästä ei tapahtumia puuttunut, vaikkakin osa niistä olisi saanut jäädä tapahtumatta (Kallen ja EP:n keskeytykset). Keli oli myös hyvin arvaamaton ja vaihteleva koko viikonlopun.
Keskiviikkona tuli tsekkailtua katsastusta, vierailtua huoltoparkissa sateisella kelillä ja katsottua myös seremonialähtö. Kalle sai raikuvat aplodit yleisöltä niinkuin myös monet muut Rally1-kuskitkin. Herranen ihmetytti kävelyllään lavalle, mutta syykin selvisi myöhemmin: auto ei ollut suostunut käynnistymään. Omasta mielestä tällainen seremonialähtö oli rallin suosiolle hyvä juttu, tapahtuma sytytti varmasti rallin kipinän monella sitä seuranneella ja se, että tapahtumaa pääsi katsomaan ilmaiseksi, vetosi varmasti moneen.
Torstaina piti alunperin mennä kaverin kanssa Rannankylään, mutta kaksi edellistä huonosti nukuttua yötä "pakottivat" kuittaamaan mieluummin univelat pois, tiedossa kun olisi lisää valvottuja öitä rallin takia. Ystävä meni kuitenkin paikan päälle ja kertoi, että pari spinnausta ja muutamia leveitä linjoja testierikoiskokeelle mahtui. Illalla sitten mentiin yhdessä Harjulle ja oli yllätys miten nopeasti jonotus sujui, vaikka muutama katsoja etuilikin. Viime vuonna parjaamani tuplakierros-ajelu tuntui nyt luontevammalta ja oli oikeastaan aika mukava lisä kun autojen ajoa näki tuplasti enemmän. Tosin kannatan edelleen pätkän jatkamista Sepänkadulle asti...
Perjantaina tuli sitten käytyä Laukaan suunnan pätkillä, kun aamusta valikoitiin paikaksi Lankamaan harjuosuudelle siirtyminen. Oli yllätys miten paljon epäonnea fordilaisilla tänä vuonna oli, radion kautta saatiin kuulla Loubetin ajaneen puuhun ja Tänak taas rullaili omien silmien edessä risteyksessä sivuun. Kelikin suosi suurimman osan ajasta, vasta pätkältä pois lähtiessä vetomiesten jälkeen tuli suurempi sadekuuro mutta onneksi olin varustautunut sadetakilla
Tämän jälkeen menimme Laukaaseen samaan paikkaan, jossa olimme olleet vuonna 2018, eli Kuhankoskentien ja Norolantien risteykseen. Mutaliejussa kävely ei paljonkaan napannut, mutta auton sai onneksi hyvin parkkiin ison tien varteen. Täällä yllätti, miten nopeasti keli vaihtui kuuman aurinkoisesta rankkasateiseksi, mutta jälleen kerran sadetakki pelasti. Tapahtumia ei valitettavasti ollut, mutta katsottiin kaikki autot, jonka jälkeen suuntasimme Harjulle.
Harjulla sitten olikin vähän enemmän tapahtumia, kun Zaldivar ja muutama muu törmäilivät rengaspinojen kanssa. Aluksi vallinnut sadekeli söi vähän tunnelmaa, mutta lopulta sade lakkasi ja pätkä onnistui oikein hyvin, + viimeisten autojen kohdalla käyttöön otettu katuvalaistus toi hyvin tunnelmaa
Lauantaina lähdettiin Rapsulaan ja rallitunnelmaan päästiin jo matkalla ajamalla Rapsulan- ja Okskulmantien risteykseen Ouninpohjaa pitkin, tosin sallitulla nopeudella
Täällä riittikin sitten enemmän ohjelmaa, Latvala pyyhkäisi betoniesteen mennessään ensimmäisellä ajokerralla, Huttunen ja B. Bulacia meinasivat jäädä jumiin ojaan ja Paciorkowski kaatoikin auton tullessaan mutkaan liian ulkoa. Ihmeteltiin kun ralliradiossa kerrottiin katselupaikalle olevan pitkän matkan kävellä, mutta meille kävelyä tuli vain parisen kilometriä.
Letkan jälkeen päätettiin lähteä Västilään, jossa katsottiin noin kymmenen autoa. Paikaksi valikoitui alun nopea kaareva vasen, jossa pääsi ihan tien viereen. Oli paahtava kesäpäivä ja hikeä pukkasi, joskin helle oli tervetullut vieras kaatosateiden jälkeen. Jälleen kerran matka erikoiskokeen varteen autolta ei ollut pitkä, ja erään puron yli oli kekseliäästi keksitty sijoittaa pitkospuut, jotta yli pääsisi kastumatta
Tultiin takaisin samaan paikkaan Rapsulan toiselle vedolle, jonka aikana nähtiin jälleen muutamia hienoja liippejä. McErlean tuli mutkaan liian kovaa, vetäisi auton katolleen ulkomutkaan ja meinasi jäädäkin sinne, mutta onneksi mutkaan aiemmin keskeyttänyt vetomies Ämmälä tarjosi omaa hinausköyttään lainaksi ja näin saatiin irlantilaispari takaisin reitille. Tähän paikkaan voisi tulla taas ensi vuonna jos Rapsula ajetaan nykyisessä muodossaan. Sivuutettiin hienosti Jämsän ruuhkat ajamalla Jämsänkosken ja Petäjäveden halki. Päätin lähteä vielä käymään iltahuollossa, jossa ei juurikaan ollut enää äksöniä.
Sunnuntaina katsottiin molemmat Moksi-Sahloisen vedot, ensin Koirajärvien välisellä osuudella jossa kuitenkin meinattiin saada kivet silmään, joten siirryttiin Koirasalmentien ja Moksintien risteykseen, jossa katsottiin eka veto loppuun. Toiselle vedolle siirryttiin Koiramäentien risteykseen, jossa ei ollut juurikaan ohjelmaa, ainoastaan Gryazin siirsi ulkomutkassa odottavaa heinäpaalia.
Isompi osallistujamäärä piti fiiliksen hyvänä koko viikonlopun ajan, eivätkä känniset katsojatkaan tuntuneet olevan juurikaan häiriöksi. Miinuspuolena olivat Rally1-autojen pieni määrä, monen fanin Suomi-keskeisyys (Kallen ja EP:n keskeytysten jälkeen ei sitten enää kiinnostanutkaan lähteä penkalle seuraamaan muita kuskeja) ja Elokapinalaisten tämänkertainen toiminta (suunnitelmat rallikuskien vahingoittamisesta!)
Ehkä suurin yllätys viikonloppuna oli Halttulan haastavuus, itse manailin aiemmin tasapaksuutta ja tylsyyttä, mutta EK:han tarjosi lopulta runsaasti tapahtumaa ja saattoi jopa olla yksi rallin ratkaisupätkistä. Tämän perusteella EK olisi minusta oikein tervetullut myös ensi vuoden pätkätarjontaan. Tuli seurattua tarkemmalla silmällä myös parin #45 Jylhä - Nevanpää otteita ja nekin yllättivät positiivisesti. En odottanut siskoni teiniaikojen kaverilta Tommilta kovin hyvää vauhtia aiempien suoritusten ja vähäisen kokemuksen perusteella, mutta 31. sija maalissa oli oikein nappisuoritus
Tämän vuoden Jyskälä jätti sään arvaamattomuutta lukuunottamatta oikein hyvän maun suuhun ja penkalle tulee ehdottomasti lähdettyä myös ensi vuonna