Nopeahuoli
Pomo Hetteri
Oho, ruvetaanko siellä puhumaan takki auki jo jostain välierästä??? 
SM-Liiga 2003-2004
- Viestiketjun aloittaja Simo
- Aloituspäivämäärä
Ripa antoi jo ennakkovaroituksen HIFK:n suuntaan. Pudotuspelit on eri asia kuin runkosarja, maailma muuttuu heti kun aletaan pelaamaan playoff kiekkoa.
"Pudotuspeleissä ei mikään runkosarjassa saavutettu merkitse yhtään mitään, se on joillekkin pelaajille taivas ja toisille helvetti." Mikään ennen saavutettu ei merkitse mitään, elä vain tässä hetkessä.
Lukon menestys ohje kaudella 1987-88 oli elä tässä hetkessä, älä synkässä menneisyydessä. Ilves on kulkenut vuosikaudet vuoden 1985 henkeä etsien, silloin kiviikasvoisen pokerikonnan päätös toi kultamitallit.
Kaikkienaikojen kovin Suomalainen seurajoukkue kaudella 1987-88 ei saanut voittaa Suomen mestaruutta, koska lataus meni ohi. Suomessa ei ole koskaan nähty sen kaltaista joukkuetta.
Ilves on yleensä IFK:lle vaikea vastus playoffeissa, vuoden 2001 muistot ovat varmasti Risto Uolevi Jalon mielessä edelleen, painajaismainen taistelu, joka päättyi onnellisesti. Playoffeissa todellinen tähti voi olla täysi nolla, kunnes tapahtuu herääminen. Timo Pärssinen esimerkiksi mitä hän on saavuttanut?
Pistepörssin voitto runkosarjassa ei merkitse mitään, monessako voittavassa joukkueessa hän on pelannut playoffeissa? Aivan yhdessä HPK,kaudella 1999-2000 hänellä ei ole tarpeeksi kokemusta todella kovasta varjostuksesta. Playoffissa vastustajan ykköstähden kimpussa on yleensä varjostava sentteri. Tohtori Vasek ja Herra Hyde kompleksista kärsivä Sykora on määrännyt Erkki Rajamäen ja Raimo Helmisen pitämään Harkinsin ketju aisoissa koko ottelusarjan ajan.
"Pudotuspeleissä ei mikään runkosarjassa saavutettu merkitse yhtään mitään, se on joillekkin pelaajille taivas ja toisille helvetti." Mikään ennen saavutettu ei merkitse mitään, elä vain tässä hetkessä.
Lukon menestys ohje kaudella 1987-88 oli elä tässä hetkessä, älä synkässä menneisyydessä. Ilves on kulkenut vuosikaudet vuoden 1985 henkeä etsien, silloin kiviikasvoisen pokerikonnan päätös toi kultamitallit.
Kaikkienaikojen kovin Suomalainen seurajoukkue kaudella 1987-88 ei saanut voittaa Suomen mestaruutta, koska lataus meni ohi. Suomessa ei ole koskaan nähty sen kaltaista joukkuetta.
Ilves on yleensä IFK:lle vaikea vastus playoffeissa, vuoden 2001 muistot ovat varmasti Risto Uolevi Jalon mielessä edelleen, painajaismainen taistelu, joka päättyi onnellisesti. Playoffeissa todellinen tähti voi olla täysi nolla, kunnes tapahtuu herääminen. Timo Pärssinen esimerkiksi mitä hän on saavuttanut?
Pistepörssin voitto runkosarjassa ei merkitse mitään, monessako voittavassa joukkueessa hän on pelannut playoffeissa? Aivan yhdessä HPK,kaudella 1999-2000 hänellä ei ole tarpeeksi kokemusta todella kovasta varjostuksesta. Playoffissa vastustajan ykköstähden kimpussa on yleensä varjostava sentteri. Tohtori Vasek ja Herra Hyde kompleksista kärsivä Sykora on määrännyt Erkki Rajamäen ja Raimo Helmisen pitämään Harkinsin ketju aisoissa koko ottelusarjan ajan.
Viimeksi muokattu:
Simo
Well-known member
- Liittynyt
- 9.3.2000
- Viestit
- 632
No jopas antoi Ripa varoituksen :thumbup:160581 sanoi:
Muistankohan mä ihan väärin? Mulla on sellanen muistikuva, et IFK ei voittanu Ilvestä runkosarjassa kertaakaan 97-98.
Meni lataus ohi? Ei enää viittiny voittaa mestaruutta, kun ollaan niin ylivoimasia? Kyllä lauantaina latausta riittää helsingin jäähallissa molemmin puolin. Eri asia on miten joukkueilta se pelaaminen sujuu
.Tuo päällystakin laittaminen ei vieraissa ole aina niin helppoa. Sekoo oma peli siinä jatkuvasta lennossa vaihtamisesta. Kotona kyllä voi olla tehokaskin taktiikka.
No niin, nyt on Tapparakin saatettu onnelliisesti kesälomalle ja tuska alkaa helpottaa, nimenomaan se että tuon paskan näkemin on tämän kauden osalta loppu. Ei sillä olisi tuon pitemmälle päässytkään. Vielä kun Mika Saariselle saadaan se menolipppu vaikka Jyväskylään, niin kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu.
Jopas on Jalo antanut myrskyvaroituksen. Varmaan Helsingissä kakat housuissa.
Jopas on Jalo antanut myrskyvaroituksen. Varmaan Helsingissä kakat housuissa.
Nopeahuoli
Pomo Hetteri
Otas nyt Jalo ihan rauhassa siellä landella! Ei tää nyt noin vakavaa ole ja varsinkaan täällä, F1-Forumin Muussa Urheilussa, ei matseja voiteta
Ja mitä Pärssiseen tulee niin, ota se kokonaisuutena, älä yksilönä. Toki Pärä voitti ylivoimaisesti pistepörssin, mutta kun otat huomioon, että saman ketjun kaksi muutakin kaveria miehittää runkosarjan pistepörssin kärkisijat, niin eiköhän se ole aika selvää, että siellä Ipankin selän takana verkko heiluu tulevalla viikolla Kimen ja Pärän tahdittamina varsin useasti. Harkins kiittää omalla tavallaan. Söde ja Jere taas paukuttaa viivalta siihen malliin, että tollasta kentällistä EI Suomen liigassa ole aiemmin nähty. Turha sitä on provosoimalla aliarvioida
IFKn puolesta toivon, että Ilveksestä olisi edes hieman enemmän vastusta kun oli vuoden 98 finaalissa. Se tekisi hyvää semifinaaleita ajatellen.
Tapparalle toivottelen hyviä lomia. Periodi viivan tuntumassa on taas alkanut. Kupla on puhjennut :thumbup: Älkää kuitenkaan tukkiko koko biitsiä, sieltä tulee kohta lisää jengiä :ahem:
Ei tää nyt noin vakavaa ole ja varsinkaan täällä, F1-Forumin Muussa Urheilussa, ei matseja voiteta Ja mitä Pärssiseen tulee niin, ota se kokonaisuutena, älä yksilönä. Toki Pärä voitti ylivoimaisesti pistepörssin, mutta kun otat huomioon, että saman ketjun kaksi muutakin kaveria miehittää runkosarjan pistepörssin kärkisijat, niin eiköhän se ole aika selvää, että siellä Ipankin selän takana verkko heiluu tulevalla viikolla Kimen ja Pärän tahdittamina varsin useasti. Harkins kiittää omalla tavallaan. Söde ja Jere taas paukuttaa viivalta siihen malliin, että tollasta kentällistä EI Suomen liigassa ole aiemmin nähty. Turha sitä on provosoimalla aliarvioida
IFKn puolesta toivon, että Ilveksestä olisi edes hieman enemmän vastusta kun oli vuoden 98 finaalissa. Se tekisi hyvää semifinaaleita ajatellen.
Tapparalle toivottelen hyviä lomia. Periodi viivan tuntumassa on taas alkanut. Kupla on puhjennut :thumbup: Älkää kuitenkaan tukkiko koko biitsiä, sieltä tulee kohta lisää jengiä :ahem:
Nopeahuoli
Pomo Hetteri
Puolivälierät, näin mennään:
TPS-Blues
Kärpät-Jokerit
HIFK-Ilves
HPK-Lukko
Tekis mieli sanoa, että TPS kuittaa Bluesin varsin nopeasti, Jokerit ja Kärpät jauhaa ainakin kuusi peliä, HIFK vie Ipaa viiden ottelun verran ja Lukko hoitaa Kerhon seitsemännessä.
Mutten sano
TPS-Blues
Kärpät-Jokerit
HIFK-Ilves
HPK-Lukko
Tekis mieli sanoa, että TPS kuittaa Bluesin varsin nopeasti, Jokerit ja Kärpät jauhaa ainakin kuusi peliä, HIFK vie Ipaa viiden ottelun verran ja Lukko hoitaa Kerhon seitsemännessä.
Mutten sano
Albert Oil
Hippi ja juntti
TPS-Blues 4-1
Kärpät-Jokerit 4-1
HIFK-Ilves 4-3
HPK-Lukko 4-0
Kärpät-Jokerit 4-1
HIFK-Ilves 4-3
HPK-Lukko 4-0
Helsingin pohjoislaita ei muuten ole Helsingistä katsoen maaseutua.Nopeahuoli sanoi:Otas nyt Jalo ihan rauhassa siellä landella!
Ja mitä Pärssiseen tulee niin, ota se kokonaisuutena, älä yksilönä. Toki Pärä voitti ylivoimaisesti pistepörssin, mutta kun otat huomioon, että saman ketjun kaksi muutakin kaveria miehittää runkosarjan pistepörssin kärkisijat, niin eiköhän se ole aika selvää, että siellä Ipankin selän takana verkko heiluu tulevalla viikolla Kimen ja Pärän tahdittamina varsin useasti. Harkins kiittää omalla tavallaan. Söde ja Jere taas paukuttaa viivalta siihen malliin, että tollasta kentällistä EI Suomen liigassa ole aiemmin nähty. Turha sitä on provosoimalla aliarvioida
IFKn puolesta toivon, että Ilveksestä olisi edes hieman enemmän vastusta kun oli vuoden 98 finaalissa. Se tekisi hyvää semifinaaleita ajatellen.
Tapparalle toivottelen hyviä lomia. Periodi viivan tuntumassa on taas alkanut. Kupla on puhjennut :thumbup: Älkää kuitenkaan tukkiko koko biitsiä, sieltä tulee kohta lisää jengiä :ahem:
Kyse oli vuodesta 1987-88 ei 1997-98. Tuo Kaikkien aikojen paras seurajoukkue oli Professori Pietilän valmentama, Apulaisprofessori Jurzinov valmensi ilvestä 1997-98. Heikkilän Antti oli aikanaan kultajoukkueen ykkösvartija, jonka ketju pelasi kokoajan vastustajan parasta ketjua vastaan. Lisäksi Raimo täytti tänään 40-vuotta ja hänellä alkaa olla taas nälkää pelaamiseen. Leo Saario on murjonut selän jälleen kuintoon. Lisäksi joukkue on mestaruuden velkaa Seppo Hiitelälle, joka on kohta kahden vuosikymmen ajan ollut sankarivalmentajan maineessa. Seppo täytti aikanaan 31-vuotta kun Ilves viimeksi juhli mestaruutta. 26.3.2004 Seppo Hiitelä Täyttää jo 50-vuotta.Simo sanoi:No jopas antoi Ripa varoituksen :thumbup:
Muistankohan mä ihan väärin? Mulla on sellanen muistikuva, et IFK ei voittanu Ilvestä runkosarjassa kertaakaan 97-98.
Meni lataus ohi? Ei enää viittiny voittaa mestaruutta, kun ollaan niin ylivoimasia? Kyllä lauantaina latausta riittää helsingin jäähallissa molemmin puolin. Eri asia on miten joukkueilta se pelaaminen sujuu
Tuo päällystakin laittaminen ei vieraissa ole aina niin helppoa. Sekoo oma peli siinä jatkuvasta lennossa vaihtamisesta. Kotona kyllä voi olla tehokaskin taktiikka.
Viimeksi muokattu:
Suomessa ei kukaan tämän hetkistä SM-Liigan pelaajista ole uhrannut kaikkea elämässään jääkiekon hyväksi, niin kuin Kari "Kartsa" Martikainen aikanaan teki.
Hän jatkaa yhä uraansa Sveitsissä vaikka taistelee samalla astmaa ja sokeritautia vastaan jo yhdeksättä vuotta. Se, että vaikea sairaus on pysynyt taka-alalla osoittaa millaisesta pelaajasta on kyse.
Kartsa on kaikista serkkuni kanssa pelanneista, kaikista paras pelikaveri ja muutenkin serkkuni läheinen ystävä. Kartsan uraan mahtuu paljon 1990-91 23-vuotiaana nousu täydestä tuntemattomuudesta nousiajoukkue VHT:n paidassa numero 25, 1.divisioonan huipulle, ja tähtikentälliseen.
Jokerien kakkosmies Leo Äikäs oli todennut nähtyään vanhan valmennettavansa valtavan tahdonvoiman syksyllä 1990 " Häntä me olemme etsineet, loistava pelimies."
Jokerien ensimäinen Suomen mestaruus vuoden 1973 jälkeen, oli kahden nuoren miehen sen hetkisen uran täyttymys.
Kari Martikaiselle se merkitsi nousua huipulle, ja nimeä pysyvästi Kanada-maljan kylkeen. Ensimäisen kerran, mutta kukaan ei varmasti tiennyt millainen dynastia Jokereista oli siitä keväästä lähtien tulossa.
Hän oli päässyt pelaamaan kauden aikana noin 30 ottelua. vähäisellä jääajalla, vasta Mika Strömbergin loukkaanuminen toisen finaalin lämmittelyssä nosti Kartsan,Mojimir Bozikin pariksi ja mukaan vakiokokoonpanoon.
1992-93 loukkaantumisten sävyttämä vuosi, mutta henkilökohtainen onnen vuosi. 1993-94 astuminen tärkeään rooliin Jokerien ykkösketjun takana Erik Hämäläisen parina.
Toinen Suomen mestaruus, jossa rooli oli jo isompi kuin vuonna 1992, Jokerien silloisessa nuoressa joukkueessa..
Hienoimpana hetkenä syöttö joka vapautti Rami Koiviston vanhan jo VHT:n aikaisen ketjukaverin tekemään 1-2 voittomaalin TPS:n verkkoon.
Tähän asti kaikki oli hyvin.
Sitten Maanantaina Marraskuun 14.päivänä 1994, kaikki musteni. Kartsa oli normaalisti kotonaan aamiaisella kunnes menetti tajuntansa ja joutui viikoiksi sairaalaan, syyllinen oli piilevänä 26-vuotta odotellut diabetes.
Mies joutui sairaalaan ja lehdet kirjoittivat, että ura on mahdollisesti ohi. Kartsa ei antanut periksi vaan palasi kuin ei olisi poissa ollutkaan. Pelasi keväällä ehkä uransa parasta kautta, pääsi mukaan jo EM-kultajuhliin puolikuntoisena, mutta kuitenkin. Seuraava kausi toi sairauden pilaaman edelliskauden jatkoksi parempaa.
Kolmas SM-kulta ja millaisella pelillä, en ole parempaa puolustavan puolustajan peliä nähnyt kenenkään esittävän.
Kartsa taisteli jokaisessa tilanteessa 100% tahdollaan. Marko Tuulola on todennut, kysyttäessä parasta pakkipariaan "Jos en tähän sano Kari Martikainen, niin se on helevetin vihainen mulle."
Play-offeissa rooli oli
olla Marko Tuulolan takana varmistavana pakkina.
Keväällä syntyi myös esikoinen Klara. Sitten kesällä 1996 tapahtui Kartsa oli halunnut jo usean vuoden ajan pelata ulkomailla ja siirto tuli 1996. Kohdemaakan ei yllättänyt suunnaksi tuli Sveitsi ja SC Rapperswill Jonan joukue, joka oli tuolloin Pekka Rautakallion valmennuksessa.
Vuosina 1997-1999 Kartsa edusti naapurikaupungin SC Züchrer Lionsia. Mutta tuli sitten takaisin kotiin SC Rapperswill Jonan joukkueeseen.
Paluun tapahtuessa Valmentaja Kenneth Ruhnkke nosti vanhan luottopelaajansa Kapteeniksi, ja Kartsa on edelleen asemassaan. Sveitsin sarjassa ainoana ulkomaalaisena pelaajana, jolla on kapteenin status seurassaan.
Vantaalla ei ole koskaan tuon kauden 1990-91 jälkipuoliskon jälkeen nähty yhtä hyvää kentällistä 23 Tuomas "Tumppi" Kalliomäki-11 Mikko "Miksa" Halonen-14 Raimo "Rami" Koivisto, 25 Kari "Kartsa" Martikainen-4 Sergei "Sergei Suuri" Karpow.
Kartsa ja Ramikin olivat hyvin epävarmoja pärjäämisestään liigassa kaudella 1991-92 , ja pidettiin mahdollisena että vanha tehoketju nähtäisiin vielä yhdessä VHT:n paidassa. Tiedän ainakin Kalevi Helppolaisen niin uskoneen.
Seuraavassa vähän lisää tuon ketjun vasemmasta laiturista.
Kesä 1991. Nuorten miesten muodostama tehoketju hajosi, Miksa ja Rami tulivat Kartsan mukana Jokerieihin, mutta Sergei lähti Kouvolaan ja Tumppi jäi seurajohtaja Kalevi Helppolaisen ja vanhempiensa pyynnöstä Vantaalle, vaikka jo tuolloin oli tiedossa, että hänenkin kohdallaan oli kyse vain vuodesta.
Tumppi neuvotteli koko kesän muiden seurojen kanssa sopimusta. ehdokkaita olivat VHT:n lisäksi Jokerit, Kookoo ja TuTo. Lähtöpäätös oli vaikea. ja hän ei halunnut tehdä sitä vielä silloin.Ja päätti jäädä vielä vuodeksi Vantaalle. Pelatakseen ehjän kauden.
Edellinen kausi oli lisäksi ollut raskas. Armeijan ja jääkiekon yhteen sovittaminen oli hankalaa. Vain puolitoista vuotta aiemmin ura oli katketa A-nuorten SM-Liigan ottelussa, Lahdessa. Vasen nilkka jäi pahoin Hockey Reippaan pakin ruhjomaksi ja seurauksena sääriluu murskaantui.
Jalka ei koskaan ole parantunut täysin entiselleen. Kivusta huolimatta peliä jalka ei haitannut, kuten ei haitannut aikanaan Isä Anttiakaan Montrëalin olympialaisissa. toipumiseen meni lähes vuosi.
Heti kun jalka parani niin ensimäisessä harjoituksissa polvikieruka vioittui se taas tiesi kuukauden sairaslomaa. Kesä oli rikkonainen, mutta taituri ei luovuttanut.
1991-92 syntyivät sen aikainen pistenetys 45 pistettä ja 22 maalia, keväällä tuli sitten siirto Jokerien leipiin.
Jokerien aika jäi lyhyeksi loukkaantumisten takia, seuraavan kauden alkuaika KalPa:ssa meni pilalle polvivaivan vuoksi.
Onneksi Hermeksen valmentaja ja entinen KooVee pelaaja Jari Helle oli jo vuosia aiemmin huomannut häen taitonsa. Jari Helle pelasti serrkkuni uran ottamalla hänet Kalpan täyte miehestä suoraan Hermes HT:n ykkösketjuun.
Mikko Niemisen ja Jouni Kalliokosken rinnalle. Hontelona nuorukaisena Tumppi sopi kuin valettu näiden kahden konkarin rinnalle. loppusyksy ja kevät sujuivat piste per peli tahdissa.
Kokkola oli lopulta myös onnellinnen satama muussakin mielessä, loukkaantumisista kärsinyt polvi ja selkä saivat vihdoin kestävyyttä, Hermeksen taustalta löytyi lääkäri Hajo Weitz, joka leikkasi kesällä oikean polven kierukan, toinen tärkeä lenkki oli taiturimainen hierojavelho Leo Saario joka oli jo tehnyt Raimo Helmisen ja Risto Jalon selästä pelikelpoisen.
Saario alkoi hoitaa monia vaivoja, joita Hermeksen joukkue koki kauden aikana. Samalla Tumppi ymmärsi, myös lihashuollon merkityksen vaivojen estämisessä.
Saarion hoidolla ja kaikella tuella minkä Hermes HT sai makkaratehtailija Risto Poutulta, pystyttiin suorittamaan siihen asti seuran historian paras kausi, Olli Hietanen aloitti valmentajana, mutta korvattiin puolessa välissä Jukka-Pekka Annalalla, joka oli vielä edelliskauden pelannut Hermeksen puolustuksessa. Herrmeksestä tie vei toisen kauden jälkeen TuTo:n leipiin, ja sieltä kahdeksi vuodeksi Järvenpäähän.
Keväällä 1997 tehotilasto osoitti komeita lukemia 29+18 uusi piste ja maaliennätys runkosarjassa, kevään huipennuksena nimetön Haukka-joukkue punnersi Harri Rindellin valmennuksessa aina SM-liigakarsinnan ykkösvaiheeseen asti.
Kausi oli lähes täydellinen onnistuminen, vaikka seuran toiminta oli marraskuisen joukkueen johtajan kuolemasta johtuneen tragedian jälkeen sekasortoisessa tilanteessa.
Seppo Kortesojan jos kenen olisi suonnut tuon huhtikuun 1997 ihmeen näkevän, Joukkue halusi voittaa nimen omaan Sepon muistolle.
Keväällä 1998, seitsemän vuotta lähtönsä jälkeen yksi tuon muinaisen tehoketjun jäsenistä palasi takaisin Vantaalle, auttaakseen oman lähtöseuransa takaisin 1.divisioonaan.
Ensimäisenä vuonna ei ihan onnistuttu,kun muutama avain mies loukkaantui ratkaisevalla hetkellä. Keväällä 2000 nousu oli totta, ja 4.pelissä noususta 1.divisioonaan omassa kotihallissaan Vantaan Myyrmäessä joukkueen olkapäävaivoista vuosien ajan kärsinyt kapteeni ja täydellinen henkinen pelin johtaja sai itse niitata viimeisen maalin Hyvinkään Ahmojen tyhjään verkkoon.
Uransa viimeisessä pelissä oman seuransa puolesta. Päivämäärä oli 29.3.2000 viisi päivää ennen 30-vuotissyntymäpäivää.
Aikaisemmin keväällä Vasen Olkapää oli jo oireillut, silloin selvittiin jääpussiella ja kuntouksella. Kesällä tuli lisää menestystä Rullakiekon ensimmäinen MM-kulta.
Rullakiekon MM-kisojen jälkeen edessä oli matka Hajo Weitzin pakeille ja koruton tieto edessä on yksi vaihtoehto leikkauspöytä. Paluuseen voisi taas kulua vuosi.
Lisäksi 30-vuotiaana, oli mahdotonta sovittaa yhteen työkiireet, kasvamassa oleva perhe ja jääkiekko. Ratkaisu oli loppujen lopuksi varsin helppo, lopettaminen. Liekki, joka oli palanut jatkuvasti syksystä 1978. Oli nyt sammunut, Taistelija oli luovuttanut, mutta ei vastentahtoaan vaan vapaa-ehtoisesti.
Vielä kerran oli pakko palata kaukaloon yhden kesän ajaksi. Rullakiekon MM-2001 USA:ssa kruunasi uran. komealla tavalla, voittomaali MM-finaalissa.
Hän jatkaa yhä uraansa Sveitsissä vaikka taistelee samalla astmaa ja sokeritautia vastaan jo yhdeksättä vuotta. Se, että vaikea sairaus on pysynyt taka-alalla osoittaa millaisesta pelaajasta on kyse.
Kartsa on kaikista serkkuni kanssa pelanneista, kaikista paras pelikaveri ja muutenkin serkkuni läheinen ystävä. Kartsan uraan mahtuu paljon 1990-91 23-vuotiaana nousu täydestä tuntemattomuudesta nousiajoukkue VHT:n paidassa numero 25, 1.divisioonan huipulle, ja tähtikentälliseen.
Jokerien kakkosmies Leo Äikäs oli todennut nähtyään vanhan valmennettavansa valtavan tahdonvoiman syksyllä 1990 " Häntä me olemme etsineet, loistava pelimies."
Jokerien ensimäinen Suomen mestaruus vuoden 1973 jälkeen, oli kahden nuoren miehen sen hetkisen uran täyttymys.
Kari Martikaiselle se merkitsi nousua huipulle, ja nimeä pysyvästi Kanada-maljan kylkeen. Ensimäisen kerran, mutta kukaan ei varmasti tiennyt millainen dynastia Jokereista oli siitä keväästä lähtien tulossa.
Hän oli päässyt pelaamaan kauden aikana noin 30 ottelua. vähäisellä jääajalla, vasta Mika Strömbergin loukkaanuminen toisen finaalin lämmittelyssä nosti Kartsan,Mojimir Bozikin pariksi ja mukaan vakiokokoonpanoon.
1992-93 loukkaantumisten sävyttämä vuosi, mutta henkilökohtainen onnen vuosi. 1993-94 astuminen tärkeään rooliin Jokerien ykkösketjun takana Erik Hämäläisen parina.
Toinen Suomen mestaruus, jossa rooli oli jo isompi kuin vuonna 1992, Jokerien silloisessa nuoressa joukkueessa..
Hienoimpana hetkenä syöttö joka vapautti Rami Koiviston vanhan jo VHT:n aikaisen ketjukaverin tekemään 1-2 voittomaalin TPS:n verkkoon.
Tähän asti kaikki oli hyvin.
Sitten Maanantaina Marraskuun 14.päivänä 1994, kaikki musteni. Kartsa oli normaalisti kotonaan aamiaisella kunnes menetti tajuntansa ja joutui viikoiksi sairaalaan, syyllinen oli piilevänä 26-vuotta odotellut diabetes.
Mies joutui sairaalaan ja lehdet kirjoittivat, että ura on mahdollisesti ohi. Kartsa ei antanut periksi vaan palasi kuin ei olisi poissa ollutkaan. Pelasi keväällä ehkä uransa parasta kautta, pääsi mukaan jo EM-kultajuhliin puolikuntoisena, mutta kuitenkin. Seuraava kausi toi sairauden pilaaman edelliskauden jatkoksi parempaa.
Kolmas SM-kulta ja millaisella pelillä, en ole parempaa puolustavan puolustajan peliä nähnyt kenenkään esittävän.
Kartsa taisteli jokaisessa tilanteessa 100% tahdollaan. Marko Tuulola on todennut, kysyttäessä parasta pakkipariaan "Jos en tähän sano Kari Martikainen, niin se on helevetin vihainen mulle."
Play-offeissa rooli oli
olla Marko Tuulolan takana varmistavana pakkina.
Keväällä syntyi myös esikoinen Klara. Sitten kesällä 1996 tapahtui Kartsa oli halunnut jo usean vuoden ajan pelata ulkomailla ja siirto tuli 1996. Kohdemaakan ei yllättänyt suunnaksi tuli Sveitsi ja SC Rapperswill Jonan joukue, joka oli tuolloin Pekka Rautakallion valmennuksessa.
Vuosina 1997-1999 Kartsa edusti naapurikaupungin SC Züchrer Lionsia. Mutta tuli sitten takaisin kotiin SC Rapperswill Jonan joukkueeseen.
Paluun tapahtuessa Valmentaja Kenneth Ruhnkke nosti vanhan luottopelaajansa Kapteeniksi, ja Kartsa on edelleen asemassaan. Sveitsin sarjassa ainoana ulkomaalaisena pelaajana, jolla on kapteenin status seurassaan.
Vantaalla ei ole koskaan tuon kauden 1990-91 jälkipuoliskon jälkeen nähty yhtä hyvää kentällistä 23 Tuomas "Tumppi" Kalliomäki-11 Mikko "Miksa" Halonen-14 Raimo "Rami" Koivisto, 25 Kari "Kartsa" Martikainen-4 Sergei "Sergei Suuri" Karpow.
Kartsa ja Ramikin olivat hyvin epävarmoja pärjäämisestään liigassa kaudella 1991-92 , ja pidettiin mahdollisena että vanha tehoketju nähtäisiin vielä yhdessä VHT:n paidassa. Tiedän ainakin Kalevi Helppolaisen niin uskoneen.
Seuraavassa vähän lisää tuon ketjun vasemmasta laiturista.
Kesä 1991. Nuorten miesten muodostama tehoketju hajosi, Miksa ja Rami tulivat Kartsan mukana Jokerieihin, mutta Sergei lähti Kouvolaan ja Tumppi jäi seurajohtaja Kalevi Helppolaisen ja vanhempiensa pyynnöstä Vantaalle, vaikka jo tuolloin oli tiedossa, että hänenkin kohdallaan oli kyse vain vuodesta.
Tumppi neuvotteli koko kesän muiden seurojen kanssa sopimusta. ehdokkaita olivat VHT:n lisäksi Jokerit, Kookoo ja TuTo. Lähtöpäätös oli vaikea. ja hän ei halunnut tehdä sitä vielä silloin.Ja päätti jäädä vielä vuodeksi Vantaalle. Pelatakseen ehjän kauden.
Edellinen kausi oli lisäksi ollut raskas. Armeijan ja jääkiekon yhteen sovittaminen oli hankalaa. Vain puolitoista vuotta aiemmin ura oli katketa A-nuorten SM-Liigan ottelussa, Lahdessa. Vasen nilkka jäi pahoin Hockey Reippaan pakin ruhjomaksi ja seurauksena sääriluu murskaantui.
Jalka ei koskaan ole parantunut täysin entiselleen. Kivusta huolimatta peliä jalka ei haitannut, kuten ei haitannut aikanaan Isä Anttiakaan Montrëalin olympialaisissa. toipumiseen meni lähes vuosi.
Heti kun jalka parani niin ensimäisessä harjoituksissa polvikieruka vioittui se taas tiesi kuukauden sairaslomaa. Kesä oli rikkonainen, mutta taituri ei luovuttanut.
1991-92 syntyivät sen aikainen pistenetys 45 pistettä ja 22 maalia, keväällä tuli sitten siirto Jokerien leipiin.
Jokerien aika jäi lyhyeksi loukkaantumisten takia, seuraavan kauden alkuaika KalPa:ssa meni pilalle polvivaivan vuoksi.
Onneksi Hermeksen valmentaja ja entinen KooVee pelaaja Jari Helle oli jo vuosia aiemmin huomannut häen taitonsa. Jari Helle pelasti serrkkuni uran ottamalla hänet Kalpan täyte miehestä suoraan Hermes HT:n ykkösketjuun.
Mikko Niemisen ja Jouni Kalliokosken rinnalle. Hontelona nuorukaisena Tumppi sopi kuin valettu näiden kahden konkarin rinnalle. loppusyksy ja kevät sujuivat piste per peli tahdissa.
Kokkola oli lopulta myös onnellinnen satama muussakin mielessä, loukkaantumisista kärsinyt polvi ja selkä saivat vihdoin kestävyyttä, Hermeksen taustalta löytyi lääkäri Hajo Weitz, joka leikkasi kesällä oikean polven kierukan, toinen tärkeä lenkki oli taiturimainen hierojavelho Leo Saario joka oli jo tehnyt Raimo Helmisen ja Risto Jalon selästä pelikelpoisen.
Saario alkoi hoitaa monia vaivoja, joita Hermeksen joukkue koki kauden aikana. Samalla Tumppi ymmärsi, myös lihashuollon merkityksen vaivojen estämisessä.
Saarion hoidolla ja kaikella tuella minkä Hermes HT sai makkaratehtailija Risto Poutulta, pystyttiin suorittamaan siihen asti seuran historian paras kausi, Olli Hietanen aloitti valmentajana, mutta korvattiin puolessa välissä Jukka-Pekka Annalalla, joka oli vielä edelliskauden pelannut Hermeksen puolustuksessa. Herrmeksestä tie vei toisen kauden jälkeen TuTo:n leipiin, ja sieltä kahdeksi vuodeksi Järvenpäähän.
Keväällä 1997 tehotilasto osoitti komeita lukemia 29+18 uusi piste ja maaliennätys runkosarjassa, kevään huipennuksena nimetön Haukka-joukkue punnersi Harri Rindellin valmennuksessa aina SM-liigakarsinnan ykkösvaiheeseen asti.
Kausi oli lähes täydellinen onnistuminen, vaikka seuran toiminta oli marraskuisen joukkueen johtajan kuolemasta johtuneen tragedian jälkeen sekasortoisessa tilanteessa.
Seppo Kortesojan jos kenen olisi suonnut tuon huhtikuun 1997 ihmeen näkevän, Joukkue halusi voittaa nimen omaan Sepon muistolle.
Keväällä 1998, seitsemän vuotta lähtönsä jälkeen yksi tuon muinaisen tehoketjun jäsenistä palasi takaisin Vantaalle, auttaakseen oman lähtöseuransa takaisin 1.divisioonaan.
Ensimäisenä vuonna ei ihan onnistuttu,kun muutama avain mies loukkaantui ratkaisevalla hetkellä. Keväällä 2000 nousu oli totta, ja 4.pelissä noususta 1.divisioonaan omassa kotihallissaan Vantaan Myyrmäessä joukkueen olkapäävaivoista vuosien ajan kärsinyt kapteeni ja täydellinen henkinen pelin johtaja sai itse niitata viimeisen maalin Hyvinkään Ahmojen tyhjään verkkoon.
Uransa viimeisessä pelissä oman seuransa puolesta. Päivämäärä oli 29.3.2000 viisi päivää ennen 30-vuotissyntymäpäivää.
Aikaisemmin keväällä Vasen Olkapää oli jo oireillut, silloin selvittiin jääpussiella ja kuntouksella. Kesällä tuli lisää menestystä Rullakiekon ensimmäinen MM-kulta.
Rullakiekon MM-kisojen jälkeen edessä oli matka Hajo Weitzin pakeille ja koruton tieto edessä on yksi vaihtoehto leikkauspöytä. Paluuseen voisi taas kulua vuosi.
Lisäksi 30-vuotiaana, oli mahdotonta sovittaa yhteen työkiireet, kasvamassa oleva perhe ja jääkiekko. Ratkaisu oli loppujen lopuksi varsin helppo, lopettaminen. Liekki, joka oli palanut jatkuvasti syksystä 1978. Oli nyt sammunut, Taistelija oli luovuttanut, mutta ei vastentahtoaan vaan vapaa-ehtoisesti.
Vielä kerran oli pakko palata kaukaloon yhden kesän ajaksi. Rullakiekon MM-2001 USA:ssa kruunasi uran. komealla tavalla, voittomaali MM-finaalissa.
Viimeksi muokattu:
Simo
Well-known member
- Liittynyt
- 9.3.2000
- Viestit
- 632
Toi mun 97-98 oli tarkotus olla oma juttunsa. Se tuli vaan mieleen siitä Ripan 'pleijarit on eri pelit kuin runkosarjapelit' uhosta160581 sanoi:
. Taisin muistaa oikein.
Olin muuten kattomassa sen IFK-Ilves maraton ottelun, kun edellisen kerran IFK ja Ilves oli pleikkareissa vastakkain.
Olin kaverin kans kattomassa sitä pelii ja toinen kaveri (narri) odotti meitä baarissa jo yheksän aikaan. Yhentois aikaan alko tulee jo tulla turhautuneita viestejä, et eikö kumpikaan nyt s****** o*** y*** m***** t****.
Päätty se peli kuiteski ennen puoltayötä. Tupsukorvat voitti :mad_old:
Viimeksi muokattu:
Nopeahuoli
Pomo Hetteri
Varsin odotetut tulokset loppujen lopuksia lauantaina, mutta TÄNÄÄN on tarjolla mielenkiintoisia otteluita, kun matsit pelataan "altavastaajan" hallissa. Joko on luvassa ratkaisun makua??
Charlie
Elämän jakojäännös
Ei, keskeneräistä työtä ei vaan pidä arvostella. :wink:
Nopeahuoli
Pomo Hetteri
Neljä voittoa vaaditaan eikä noista taida kun yksi mennä poikki jo neljännessä... Pitkä on matka vielä.
Formulanomi
Seksikäs rumä kääpiö
On pitkä matka on. Eikä HIFK:kään pääse lomille, kun se vei ensimmäisen ottelun.Nopeahuoli sanoi: