Nopeahuoli sanoi:
Kuulisin mielellani muutaman kommentin tilanteesta 160581:n artikuloimana :thumbup:
Seppo Hiitelällä ja Curre Lindströmillä on yksi perus ero. Kaksi vuosikymmentä sitten Ilveksen mestariksi valmentanut Seppo "Retu Kivinen" Hiitelä oli todellinen huippujätkä, näytti ettei siviilielämän ongelmat työn ja valmentamisen yhdistäminen ole mikään syy olla menestymättä. Siihen aikaan Ilveksessä vaikutti rautaisella kädellä yksi mies Simo "Iso-Hirvi" Hirvonen, joka delegoi kaikki vaikeat päätökset Sepolle.
Seppo ei koskaan ollut porukassa kenenkään nuoremman jätkän kaveri. Hänen lähin miehensä oli porukan raamikas kapteeni ja henkinen päälikkö Matti " Masa, Pitkä" Kaario. Seppo valmensi Ilvestä näyttääkseen joukkueelleen joka oli konkarien osalta täynnä hänen vanhoja pelikavereitaan, että huipulla on oltava valmis tekemään Mitä tahansa. Se oli Seppo Hiitelän Ilveksen pelifilosofia. Jokaisen pelaajan oli oltava Valmis tekemään parhaansa jotta Ilves menestyisi.
Sepolle Kanada-Malja oli kaikki kaikessa minkä valmentaja voi koskaan saavuttaa. Silloin Turussa kun mies sen 31-vuotis syntymäpäivänään sai nostaa sen alkuperäisen Kanada-Maljan (Kopiota on nosteltu Joukkueen kapteenia lukuunottamatta vuodesta 1991) suorille käsille, Oli monellä Ilvesläisellä onnen kyynel herkässä. Se tuntui uskomattomalta joukkue jota oli povattu sijalle 7 kauden alussa oli näyttänyt koko Suomelle millainen valmentaja nuori Seppo Hiitelä todella oli. keskimäärin 22,5 vuotiaat mestarit olivat pelanneet koko kauden yläkanttiin. Kolmas runkosarjassa, Kärppien kaataminen Jukka Tammen ja Raimo Helmisen johdolla välierissä ja finaalien nousu 2-0 tappioasemasta otteluissa 3-2 voittoon otteluvoitoissa, se oli todella kova suoritus. Seppo ja kakkosvalmentaja Juhani Ruohonen tekivät nuorista pojista nopeasti menestyjiä.
Nimet Raimo Helminen,Risto Jalo, Hannu Henriksson, Tero Peura, Jarmo Myllys, Jukka Tammi, Juha Rajala, Petri Tuomi, Hannu Kuronen, Ari Haanpää, Mikko Mäkelä, Jari Neuvonen ja Villle Sirén kaikki he olivat allle 23-vuotiaita. Vanhin joukosta oli Juha Rajala joka juuri finaalien alla täytti 23-vuotta. Tuo kymmenen hengen porukka joka muodosti kaksi kentällistä oli todella taitava Mäkelän, Helmisen ja Jalon pitäminen kurissa oli valmentajalle haastava tehtävä. Kaikki kolme olivat tekemään mitä tahansa jotta joukkue menestyisi.
Ripa oli jo syksyllä päättänyt voittaa vuoden 1985 mestaruuden Ilvekselle. Todettuaan "Ruben" Rajalalle "Tiäkkö mitä, tää meidän joukkue sehän on täynnä ihan mielettömän hyviä jätkiä, mulla on sellainen tunne että me ollaan suomen mestareita ensi keväänä."
Yhtään kallista ostomiestä ei tässä Ilveksen kaikkien aikojen joukkueessa mukana ollut. Tuota Hiitelän valmentamaa mestaruutta ei ostettu rahalla, se kasvoi hiljalleen Koivistonkylän lähiön ulkojäällä vuosien 1972-76 välisenä aikana. Kaikkkia 62-65 syntyneitä poikia oli maalivahti Jamoa lukuunottamatta valmentanut jossain vaiheessa legendaarinen Pertti "Pepe" Kaukinen joka oli kovan ja vaativan juniorivalmentajan maineessa.
Pepe teki nuorista miehistä ammattimaisesti suhtautuvia. Pepen koulu oli loistava koulu Hiitelän kouluun astuville nuorukaisille. Hiitelä oli itsekkin ollut Kaukisen opissa juniorivuosinaan ja arvosti suuresti tätä yhtä kaikkien aikojen parasta juniorivalmentajaa.
Liiga-Ilveksen Päävalmentaja-Manageri, Urheilutoimenjohtaja ja osittainen GM:kin Seppo Hiitelä teki kolmea työtä yhtäaikaa Urheilukauppiaan, Managerin ja Ilveksen päävalmentajan työtä. Siihenaikaan ei tosin harjoiteltu kahdesti päivässä mika mahdollisti tälläisenkin eläimellisen rääkin. Seppo oli hiljainen johtaja joka ei koskaan luovuttanut helposti.
Valmentajana miehen joka seurasi peliä hiljaisena ja käski vain kerran pari per peli kovaäänisesti joukkuettaan. Erätauoillakin Seppo pyrki kannustamaan omiaan. Kolmanteen peliin Sepon ja Juppen ottama epätoivoinen riski nimeltä Jarmo Myllys oli osoittautunut täysosumaksi.Ilveksen herätti painajaisesta Seppo kun Jamo tuli mukaan kolmanteen finaaliin kun TPS johti ottelusarjaa 2-0. Nykyisestä Ilveksestä puuttuu tuollainen rautainen johtaja, joka on valmis tekemään mitä tahansa, että joukkue menestyy mahdollisimman hyvin.
Curre on paljon ulospäin suuntautuvampi ja sitä ehkä kunnioitetaan enemmän. Pelillisellä puolella ei suurta eroa ole. Currelle vaan siviiliongelmat ovat näkyneet peliesistyksissä. 1996 mies teloi lenkkipolulla itsensä ja käsipuolena Suomen maailmanmestaruuden puolustus meni puihin.
Seppo Hiitelä oli sen ajan tyypillinen valmentaja. Entinen pelaaja joka oli heti uran päätyttyä ryhtynyt valmentamaan. Currella taas ei ole omaa pelaajataustaa. Sen sijaan menestystä on ihan tarpeeksi maajoukkuevalmentajana.
Kakkosmies Jarmo Ilmari "Immu" Jamalainen kävi aikanaan kaksi vuotta Hiitelän koulua ja ei kestänyt rääkkiä. Seppo oli itse ollut keskinkertainen sarjajyrä, mutta oli ymmärtänyt että suurin syy siihen miksei hän noussut itse kovimalle huipulle oli hännen laiska harjoittelu asenteensa.
Seppo vaati heti kesästä 1982 jolloin mies aloitti päävalmentaja uransa Ilveksessä. Tinkimätöntä Harjoittelua joukkueeltaan. Liian käskevä asenne olisi ollut tuollloin tuhoisa koska joukkueessa oli monta Sepon entistä pelikaveria. Seppo antoi taitureilleen 18-vuotiaalle Helmiselle, 20-vuotiaalle Risto Jalolle ja vuotta myöhemmin porukkaan liittyneellle 18-vuotiaalle Mikko Mäkelälle todella vapaat kädet. 24-vuotiaan Antti Heikkilän tehtävä oli paikata Ripan ja Raipen flegmaattisuutta puolustustehtäviin ja tätä ohjetta Ana noudatti todella loistavasti.
1984 kesällä Kiovassa koottiin ketju joka oli todella tuhoisa mestaruuskaudella 20-vuotiaan Raimo Helmisen rinnalle istutettiin 20-vuotias Jari Neuvonen ja 19-vuotias Mikko Mäkelä, kentällisen takana puolustivat 22-vuotias Hannu "Niki, Hullu-Henriksson" Henriksson ja 21-vuotias Ville Sirén..Tämä viisikko oli suunnilleen samanikäisä pojat olivat keskenään kuin veljeksiä. He olivat sopineet ennen kauden alkua keskinäisessä palaverissa Ristinarkun Shellillä että "Pelataan hyvä kausi." Helmisen Kvintetin takana pelasi Jarrukenttänä P-H-K Eli Reima Pullinen- Antti Heikkilä -Hannu Kuronen puolustajinaan Hannu Helander ja Jukka Hirsimäki. kahden konkarin rinnalle istutettiin Nuori kaksikymppinen Hannu Kuronen.
Ykkösnyrkki oli Risto Jalon johtama Rajala-Jalo-Haanpää pakkeina Tero Peura ja Matti Kaario. Kolmannessa finaalissa Helmisen Kvintetti hajotettiin ja Ari Haanpää tuli Mikko Mäkelän joka siirrettiin Jalon ja Rajalan viereen tilalle. Tämä oli mainio siirto, Haamu toi voimalaiturina lisää tilaa Jakelle ja Raipelle, mutta myös ykkössentteri Ripa heräsi painajaisunestaan. 8-1 voitossa Jalon ketju oli kaikkein tärkein järkähtämättömän varma Matti "Pitkä" Kaario takoi 2-1 voittomaalin ja oli todellinen tervaskanto kolme viimeistä peliä. Rakennusmestari Hannu Juhani Kustaa Helander oli myös tärkeä läheinen mies Seppo Hiitelälle ehkä se kaikista läheisin olihan "Kustaa" ollut Sepon kämppäkaverina pelireisuilla jo vuodesta 1972 kun nuoret 16-vuotias Kustaa ja 18-vuotias Seppo nousivat Ilveksen edelliskeväänä Suomen mestaruuden voittaneeseen Miesten joukkueeseen.
Siinä kevään 1985 mestarijoukkueessa oli niin valtava syke että siinä oli päävalmentajalla ihan tarpeeksi työtä kun piti sen joukkueen aisoissa.
Seppo teki aikanaan loistavalla ajattelullaan Ilveksestä mestarin 1985. Nykyporukasta en usko tuollaista nälkää löytyvän. Silloin avainjätkät oli niin nuoria ettei monet niistä edes tajunneet voittaneensa ennenkuin vasta viikkojen päästä joillekkin saavutuksen arvon tajuaminen kesti useita vuosia. Raimo Helmiselle kultamitallin merkitys selvisi vasta niinkin myöhään kuin 30-vuotiaana 1994.
Nuorukaisista kypsin oli Juha "Ruben" Rajala, vuoden 1962 Huhtikuun 7:tenä päivänä Parkanossa syntynyt 175-senttinen Ruben oli pienestä koostaan huolimatta erittäin fyysinen vasen laitahyökkääjä joka suojeli tähtisenttereitä Jaloa ja Helmistä välillä puolirikkollisinkin ottein. Ruben oli aina valmis kaivamaan verta nenästään hän ei katunut vääntötilanteita eikä koskaan antanut kaukalossa periksi muuten kuin vertavuotavana.
Juha Rajala tajusi mestaruuden arvon heti 22-vuotiaana. Kultajuhlissakin kun muut olivat farkkupaidat päällä ja verkkarit jalassa Rubenilla oli mukana sentään kauluspaita ja solmio, vain pikkutakki oli jätetty kotiin. Ruben oli siinä joukkueessa todella arvokas pelaaja. Juha Rajala oli tärkeä mies Ilvekselle jota Hakametsän yleisö syyttä inhosi. Rubenin antaumuksellinen taistelu oli esimerkillistä juuri tuolla kaudella. Ruben oli Pitkän, Ripan ja Anan ohella yksi johtavista pelaajista siinä joukkueessa. Nuori poika joka päätti ottaa ratkaisun omiin käsiinsä tarvittaessa.Perinteinen kesäisin pelattu jalkapallo-ottelu joka pelattiin kaikkaan kai kymmenisen kertaa oli kesällä 1984 Juha Rajalan näytöstä. Vanhat voittivat nuoret ja Rajala ja Jalo löysivät jotka olivat pelanneet yhdessä Ilveksen A-junioreissa 1980-81 löysivät taas sen tyylin mikä sitten keväällä johtikin SM-kultaan.