En ole ihan varma tuosta tekniikasta, mutta tusosa matseja seuratessa tuli mieleeni nämä mun pitkät pallot, ja niiden kanssa kokemat ongelmat. Kun tuntuu että kiveen tulee väkisinkin sivukierrettä jompaan kumpaan suuntaan (vissiin kuitenkin pääasiassa vain toiseen suuntaan - ts. sama virhe toistuu aina). Tajusin tuossa, että melkein aina - lähes pääasiassa mä lyön pallon alapuolelle, eli laitan siihen joka luonnissä puolihuolimattomasta alakierrettä, ja tuo ilmeisesti vahvistaa tuota mahdollista kiven "virhettä" (siis se alakierre) ja lyönti menee aivan harakoille.
Ajattelinkin jatkossa koittaa, jos pitkissä palloissa tähtää pallossa hieman ylemmäs, ehkä jopa hiukan yläkierrettä kiveen, niin mahdolliset sivuttaisvirhekierteet eivät pääsis niin paljon vaikuttamaan. Joskus lyödessä aikaisemminkin muistin tuon jutun, ja koitin korjata sitä yläkierteellä ja se jopa toimi (ainakin niissä lyönneissä), eli menivät ainaki lähelle pussia ja leikkuutkin osuivat pallon oikealle reunalle, jne.
Kyllä tässä opittavaa riittää vaikka kuinka. Sinänsä mukava kun tuolla peleissä noi löi snookerista niitä kierrelyöntejä että osuivat kohdepalloon...on tullut itsekin moisia harrastettua, jopa ihan onnistuneesti! :ahem: Mukava huomata, että on edes jotain josta saa kiinni huippujen pelissä ja omassa pelissään.
Lisäksi olen huomannut sen että pelaan aina helpointa pussitettavaa palloa, enkä ole juurikaan välittänyt valkoisen paikasta lyönnin jälkeen. Varmaankin jos pelissä haluaa kehittyä ja jonkin näköistä breikkiäkin joskus saada aikaan, on melkein pakko alkaa pelaamaan niitä palljoa jotka tarjoaa kivelle hyvän paikan seuraavaa lyöntiä varten.
Joku päivä kun joku levittää sopivasti punaiset mulle, niin ehkä 16-20 breikki odottaa... - se ois jo iso juttu ainakin mulle!
Hieno peli, ei voi muuta sanoa.