Sukunimen vaihto naimisiin mennessä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Siggeboi
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Vaihtaisitko sukunimesi toiseen kuin sinun nykyisesi tai kumppanisi omaavaan nimeen?

  • Äänestäjiä yhteensä
    28
En. Mies pitää oman nimensä, vaimo ottaa miehen nimen. End of story. Ainoa poikkeus voidaan tehdä, jos miehen sukunimi on tyypiä Virtanen, Korhonen, Saarinen, Mäkinen, Mäkelä etc.
 
Canukki sanoi:
En. Mies pitää oman nimensä, vaimo ottaa miehen nimen. End of story. Ainoa poikkeus voidaan tehdä, jos miehen sukunimi on tyypiä Virtanen, Korhonen, Saarinen, Mäkinen, Mäkelä etc.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ainoa? Entäs jos sukunimi on tyyppiä Reva tai Lerssi (esimerkit todellisia).
 
WebSlave sanoi:
Ainoa? Entäs jos sukunimi on tyyppiä Reva tai Lerssi (esimerkit todellisia).
Klikkaa laajentaaksesi...
Tai jos joku Naima -niminen nainen on menossa naimisiin esim. Antti Patjan kanssa. Huumorintajua pitää olla jos miehensä sukunimen ottaa.

Rundqvist olis ihan kiva sukunimi, suomalaisittain lausuttuna olis sit ihan vaan runkvisti.
 
Estate sanoi:
Enemmistö näyttää tekevän nimiasiat naimisiin mennessä ja lapsia hommatessa ns. perinteisen kaavan mukaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Hieman yllättävää ehkä, että erinimisten lapsista kirkossa kastetuista useampi saa äidin nimen, samoin kuin myös avioliitossa syntyneistä.
 
JPP sanoi:
Tai jos joku Naima -niminen nainen on menossa naimisiin esim. Antti Patjan kanssa. Huumorintajua pitää olla jos miehensä sukunimen ottaa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tai se perinteinen Anu menee naimisiin herra Saukon kanssa.

Jortikka lienee myös joidenkin mielestä vaihdettava nimi.
 
Vitsi (tai kenties aivan totta!):

Lääninvirastossa:
-Päivää! Haluaisin vaihtaa nimeni.
-Jaahas! Mikäs teidän nimenne nyt on?
-Martti Olavi Paskala.
-Aivan, ymmärrän asianne. No, miksikäs te haluaisitte nyt sitten muuttaa nimenne?
-Martti Kalevi Paskalaksi! :D
 
Nainen on ensin isänsä omaisuudessa kunnes päätyy miehen omaisuuteen... näinhän se jossain vanhassa (typerässä) fraasissa kuuluu.

Mun nimi on mun identiteettini. Etunimikin on mietitty sukunimeä varten. Sit jossen suostu vaihtamaan, tulee vastaan joku duunarimies korviin vedettyine farkkuineen ja sanoo mua feministiksi. Nyyh!

Ja nyt siis muuten huomasin vastanneeni väärään tai olemassaolemattomaan kysymykseen. Kihlattuni sukunimi on kolmanneksi yleisin sukunimi Suomessa, eikä mitenkään hieno. Kolmen kärjestä varmaan rumin. Hän kyllä ymmärtää, etten haluaisi hänen nimeään, mutta emme toisaalta pidä kaksiosaisista tai erillisistä sukunimistäkään...
Toisaalta hän on julkaissut kaksi kirjaa ja mukana useissa projekteissa ja antologioissa, joten tunnettuuden kannalta on varmaan sitten fiksuinta pysytellä nykyisessä.
 
Viimeksi muokattu:
Canukki sanoi:
En. Mies pitää oman nimensä, vaimo ottaa miehen nimen. End of story. Ainoa poikkeus voidaan tehdä, jos miehen sukunimi on tyypiä Virtanen, Korhonen, Saarinen, Mäkinen, Mäkelä etc.
Klikkaa laajentaaksesi...
Taas Virtasia syrjitään :frank:
 
Sue_me sanoi:
Taas Virtasia syrjitään :frank:
Klikkaa laajentaaksesi...

emoticons_smilies_9.gif
 
arzipuppy sanoi:
Nainen on ensin isänsä omaisuudessa kunnes päätyy miehen omaisuuteen... näinhän se jossain vanhassa (typerässä) fraasissa kuuluu.

Mun nimi on mun identiteettini. Etunimikin on mietitty sukunimeä varten. Sit jossen suostu vaihtamaan, tulee vastaan joku duunarimies korviin vedettyine farkkuineen ja sanoo mua feministiksi. Nyyh!

Ja nyt siis muuten huomasin vastanneeni väärään tai olemassaolemattomaan kysymykseen. Kihlattuni sukunimi on kolmanneksi yleisin sukunimi Suomessa, eikä mitenkään hieno. Kolmen kärjestä varmaan rumin. Hän kyllä ymmärtää, etten haluaisi hänen nimeään, mutta emme toisaalta pidä kaksiosaisista tai erillisistä sukunimistäkään...
Toisaalta hän on julkaissut kaksi kirjaa ja mukana useissa projekteissa ja antologioissa, joten tunnettuuden kannalta on varmaan sitten fiksuinta pysytellä nykyisessä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Feministi!
 
Mä en ole koskaan ymmärtänyt sellasta perinnettä, että naisen pitäisi naimisiin menessä omia miehensä sukunimi. Kyllä mä sen käsitän, että joissain tapauksissa nimen vaihto voi olla paikallaan, mutta täälläkin on muutama konservatiivi jo esittänyt ehdon, notta vaimon on sukunimeni otettava. Kannattaa varmaan sitten jostain Aasiasta käydä muija ostamassa, tuskin moni suomalaisnainen innostuu tuollaisesta määräyksestä, vaikka itsekin olisi nimenvaihdon kannalla.

Minä en sukunimeäni vaihda, koska nimeni on lyhyt, harvinainen, mutta kuitenkin sellainen jonka ihmiset kuulevat oikein ekalla sanomisella. Lisäksi se sopii hyvin lyhyeeseen etunimeeni. Minä en taiteilijanimeä tarvitsisi. Myös ulkomaalaiset osaavat usein ensiyrittämällä lausua ja kirjoittaa nimeni oikein. Etelä-Euroopasta nimeni onkin peräisin.

Minulla on äitini sukunimi. 80-luvun alussa vanhempani olivat ainakin siinä käsityksessä, että silloin avoliitossa syntyneelle lapselle oli pakko antaa äidin sukunimi. Hyvä niin, sillä isäni sukunimi on pitkä ja yleinen.
 
Naiseni nimen voisin ottaa. Siis mikäli nyt hänen kanssa joskus naimisiin eksyn. Hieno nimi ja sopisi mulle ihan hyvin. Ei tämä nykyinen top 8 yleisin sukunimi oikein minulle sovi. IMO
 
Jos tuon nykyisen kanssaeläjän kanssa joskus naimisiin päädytään, minen ainakaan ole hänen nimeänsä ottamassa. Muun muassa sen takia että oma sukunimeni on huomattavasti vähemmän yleinen. Jos hälle ei minun nimeni kelpaa, sitten valitaan yhdessä joku uusi nimi. Molempien suvuista löytyy varteenotettavia ehdokkaita.

Ja vinkkinä näille "nainen ottaa miehen sukunimen, piste" -junnuille: Joskus sopii katsoa peiliinkin jos ihmetyttää miksei naista löydy.
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös