Kävin puhelinliikkeessä kyselemässä josko kännykkää kannattaisi vielä korjata vai pitäisikö samantien katella uutta. Kun oma virkailijani lähti takahuoneeseen, ovesta tuli n. nelikymppinen rullatuolijantteri. Ei katsellut liikkeessä mitään, tuli vain taakseni jonoon. Koska omalla asiakaspalvelijallani kesti, tuli tiskille toinen myyjätär, kuvankaunis neitokainen, joka kysyi sitten em. invalidilta, että mites voisi auttaa. Tällöin ukko viittilöi mua kohti ja loihe lausumaan:
- Ei, mä olen hänen seurassaan.
Mitäh?? NO EIKÄ OLLUT!! Katsoin häntä suu auki ja leuka alas loksahtaneena mutta hän vain vältteli katsettain. Ei kai siinä. Enpä tuossa nyt mitään sanottavaa oikein keksinyt.
Mikähän motiivi vammaisella oli möllöttää jonossa takanani, valehdella olevansa täysin tuntemattoman hiipparin seuralainen ja vieläpä olla ottamatta palvelua vastaan sangen miellyttävältä naisihmiseltä? Ja mitenhän tilanne eteni, kun lähdin ja kauppaan jäi nelipyörä kera kahden asiakaspalvelijan?
