Komp.
Viime jaksossa ollut Ismo Leikolan kiinalaisen sähkökitaran myynti oli hyvä osoitus näiden julkkisvieraiden tarpeellisuudesta. Muilla on ollut sentään jonkunlaista lasikippoa, mutta Leikolalla ei ollut mitään muuta myytävää tavaraa kuin rikkinäinen kiinalainen sähkökitara. Ja silti piti laittaa ohjelmaan, että voidaan mainostaa tätä paskaa julkkiksilla. Ei saatana. Markun loisteputkidraama vaikutti mun silmään harvinaisen käsikirjoitetulta hommalta roskiksentyhjennyksineen, mutta ei se mun mieltä pahoittanut yhtä paljon kuin tuo Leikolan juttu.
Leikolan visiittiä manattiin täälläkin. Tai sitä, miten paljon ohjelma-aikaa siihen käytettiin. Ei oikein nämä julkkikset ole ohjelman tasoa ainakaan nostaneet. Silleen vähän ikävääkin, että kun ohjelma kantais noilla perushahmoillakin tosi hyvin, niin sitten pitää väkisin työntää noita samoja naamoja sinne, mitä näkee muuallakin ihan tarpeeksi. Kirsinkin ohjelmassaolo oli perustellumpaa ku näiden julkimoiden patsastelu, joista tää kitarakauppa kera muutaman vitsin oli pohjanoteeraus.
Markku on kyllä aivan loistava aina vaan. Tärkeänä, ihan vakavalla naamalla ja pokalla vetää stooria jostain täysin mitättömästä asiasta.
Mietityttää joskus, että onko se oikeasti tosissaan, vai onko Markku kuitenkin koomikko. Meinaan eivät nämä kaikki "olin siinä naula kädessä ja mietin että millähän sen puuhun saisin kiinni, niin huomasin siinä pöydällä sitten vasaran ja sillä vasaralla kun muutaman kerran naulan päähän löi, niin se naula siihen puuhun sitten upposikin" -tarinat VOI olla ihan tosissaan vedettyjä. Mut sama se. Viihdyttää edelleen. Se lienee viihdeohjelman tarkoituskin.