En tiedä olikos tämä nyt uuden toikin arvoinen, mutta en nopealla katsomisella löytänyt ainakaan täsmälleen passelia toikkia tälle. Globalisaatio ja Suomi -jarnaa on käyty vähän joka paikassa, ainakin viimeksi noissa paperi- ja demari-toikeissa. Saa siirtää jos sopii paremmin jonnekkin muualle...
Silmääni osui nimittäin Iltalehdestä hyvä kolumni, kirjoittajana Kalle Isokallio. Lähiaikoina on ollut paljonkin samanlaisia juttuja lehdissä, joilla nyt ilmeisesti yritetään saada kansaa hiljalleen herätettyä uudelle vuosituhannelle. Tämä kannattaa mielestäni lukea, vaikka punaisiin lakanoihin itsensä iltaisin kietoisikin.
VARAUDUTAAN LAMAAN
Kun me satumme olemaan pieni kansakunta, niin maailman isoista asioista ei meidän mielipidettämme kysellä. Oman kantamme asioihin voimme toki ilmaista, mutta muu maailma todennäköisesti jatkaa kulkuaan korvaansa lotkauttamatta. Siksi pienen kansakunnan on joskus mukauduttava sellaisiinkin asioihin, joista se ei pidä. Jääräpäinen todellisuuden kieltäminen aiheuttaa pitkällä aikavälillä isompia ongelmia kuin muuttuvaan maailmaan mukautuminen. Liberaali markkinatalous on asia, jolle me emme mitään mahda. Kun isot maat ja isot pääomat ovat sellaiseen päättäneet tykästyä, niin kyllä se meitäkin heilauttaa.
Suomessa globalisaatiosta ja uusliberalismista käydään toki keskustelua. Tosin vain arvokeskustelua, joka sinänsä on ylevää. Periaatteellisen keskustelun lisäksi pitäisi tehdä myös käytännönläheistä analyysiä siitä, miten meidän voisimme moiseen menoon sopeutua. Sitä keskustelua täällä ei käydä. Jopa konservatiivisessa Saksassa on ryhdytty asian vaatimiin toimenpiteisiin, mutta Suomessa teolliset työpaikat vähenevät ja paperitehtaat seisovat. Pidimme siitä tai emme, niin teolliset työpaikat siirtyvät halvan työvoiman ja firmat matalan verotuksen maihin. Suomi ei taida kuulua kummassakaan maailman kärkimaihin. Teollisuusmaita kohtaava tuleva lama saattaa kolkutella maamme rajoja ensimmäisten joukossa.
Kun teollistuneista maista siirretään työpaikkoja matalan kustannustason maihin, koko maailmaa tarkastellen maailman yhteenlaskettu ostovoima alenee. Tarvitaan kymmenkunta kiinalaista tehdastyöläistä ostelemaan saman verran tavaraa, kuin mihin saneerattu suomalainen työntekijä pystyi. Kun lisäksi tuotteiden hinnat halpenevat, niin en minä mitään muuta voi ymmärtää kuin että yhtiöiden liikevaihdot pienenevät, kun ne joutuvat myymään halvemmalla vähemmän tavaraa. Ei maailman ostovoima siitä lisäänny, kun joillekin maksetaan samasta hommasta huimasti pienempää palkkaa ja aikaisemmin virkaa hoitaneita hyväpalkkaisia irtisanotaan.
Ne maat joissa on uusitutumiskykyä ja työmarkkinoilla dynamiikkaa, saattavat selvitä vähemmillä vaurioilla. Teollisen perustyön siirtyminen matalapalkkamaihin vapauttaa työvoimaa uusiin tehtäviin. Suomessa pitäisi olla riittävästi rockenrollia, jotta uusia työpaikkoja syntyisi. Sekä toimivat työmarkkinat, jotta työvoima siirtyisi uusiin työpaikkoihin. Todennäköisesti niihin kun ei voi siirtyä ihan kaikilla vanhoilla eduilla. Siksi ammattiyhdistyksen olisi ymmärrettävä, että ihan kaikista saavutetuista eduista ei voida enää pitää kiinni. Myös Hakaniementorin herrojen etujen mukaista olisi se, että maahamme syntyisi uusia työpaikkoja uusille aloille.
Jotenkin tuntuu siltä, etteivät poliitikotkaan taida ajaa aivan täysillä valoilla. Valtion velkaa ei olla pystytty lyhentämään enää vuosiin, mutta julkisella sektorilla tehostamistoimenpiteisiin ei vain ryhdytä. Uskotaanko siellä Arkadianmäellä tosiaankin siihen, että bruttokansantuote jatkaa hurjaa kasvuaan seuraavat kymmenen vuotta. Ei jatka. Ei varsinkaan, jos uusia työpaikkoja ei synny. Paavo Lipponen väitti erojaispuheessaan, että hänen ansioistaan Suomi on kaikilla mittareilla mitattuna maailman paras maa. Ei ole. Täällä syntyy maailman vähiten työpaikkoja uusille aloille.
Uusille aloille syntyvät työpaikat ovat kansakunnan hyvinvoinnin turva, ei ammattiyhdistys eikä Paavo Lipponen.
Silmääni osui nimittäin Iltalehdestä hyvä kolumni, kirjoittajana Kalle Isokallio. Lähiaikoina on ollut paljonkin samanlaisia juttuja lehdissä, joilla nyt ilmeisesti yritetään saada kansaa hiljalleen herätettyä uudelle vuosituhannelle. Tämä kannattaa mielestäni lukea, vaikka punaisiin lakanoihin itsensä iltaisin kietoisikin.
VARAUDUTAAN LAMAAN
Kun me satumme olemaan pieni kansakunta, niin maailman isoista asioista ei meidän mielipidettämme kysellä. Oman kantamme asioihin voimme toki ilmaista, mutta muu maailma todennäköisesti jatkaa kulkuaan korvaansa lotkauttamatta. Siksi pienen kansakunnan on joskus mukauduttava sellaisiinkin asioihin, joista se ei pidä. Jääräpäinen todellisuuden kieltäminen aiheuttaa pitkällä aikavälillä isompia ongelmia kuin muuttuvaan maailmaan mukautuminen. Liberaali markkinatalous on asia, jolle me emme mitään mahda. Kun isot maat ja isot pääomat ovat sellaiseen päättäneet tykästyä, niin kyllä se meitäkin heilauttaa.
Suomessa globalisaatiosta ja uusliberalismista käydään toki keskustelua. Tosin vain arvokeskustelua, joka sinänsä on ylevää. Periaatteellisen keskustelun lisäksi pitäisi tehdä myös käytännönläheistä analyysiä siitä, miten meidän voisimme moiseen menoon sopeutua. Sitä keskustelua täällä ei käydä. Jopa konservatiivisessa Saksassa on ryhdytty asian vaatimiin toimenpiteisiin, mutta Suomessa teolliset työpaikat vähenevät ja paperitehtaat seisovat. Pidimme siitä tai emme, niin teolliset työpaikat siirtyvät halvan työvoiman ja firmat matalan verotuksen maihin. Suomi ei taida kuulua kummassakaan maailman kärkimaihin. Teollisuusmaita kohtaava tuleva lama saattaa kolkutella maamme rajoja ensimmäisten joukossa.
Kun teollistuneista maista siirretään työpaikkoja matalan kustannustason maihin, koko maailmaa tarkastellen maailman yhteenlaskettu ostovoima alenee. Tarvitaan kymmenkunta kiinalaista tehdastyöläistä ostelemaan saman verran tavaraa, kuin mihin saneerattu suomalainen työntekijä pystyi. Kun lisäksi tuotteiden hinnat halpenevat, niin en minä mitään muuta voi ymmärtää kuin että yhtiöiden liikevaihdot pienenevät, kun ne joutuvat myymään halvemmalla vähemmän tavaraa. Ei maailman ostovoima siitä lisäänny, kun joillekin maksetaan samasta hommasta huimasti pienempää palkkaa ja aikaisemmin virkaa hoitaneita hyväpalkkaisia irtisanotaan.
Ne maat joissa on uusitutumiskykyä ja työmarkkinoilla dynamiikkaa, saattavat selvitä vähemmillä vaurioilla. Teollisen perustyön siirtyminen matalapalkkamaihin vapauttaa työvoimaa uusiin tehtäviin. Suomessa pitäisi olla riittävästi rockenrollia, jotta uusia työpaikkoja syntyisi. Sekä toimivat työmarkkinat, jotta työvoima siirtyisi uusiin työpaikkoihin. Todennäköisesti niihin kun ei voi siirtyä ihan kaikilla vanhoilla eduilla. Siksi ammattiyhdistyksen olisi ymmärrettävä, että ihan kaikista saavutetuista eduista ei voida enää pitää kiinni. Myös Hakaniementorin herrojen etujen mukaista olisi se, että maahamme syntyisi uusia työpaikkoja uusille aloille.
Jotenkin tuntuu siltä, etteivät poliitikotkaan taida ajaa aivan täysillä valoilla. Valtion velkaa ei olla pystytty lyhentämään enää vuosiin, mutta julkisella sektorilla tehostamistoimenpiteisiin ei vain ryhdytä. Uskotaanko siellä Arkadianmäellä tosiaankin siihen, että bruttokansantuote jatkaa hurjaa kasvuaan seuraavat kymmenen vuotta. Ei jatka. Ei varsinkaan, jos uusia työpaikkoja ei synny. Paavo Lipponen väitti erojaispuheessaan, että hänen ansioistaan Suomi on kaikilla mittareilla mitattuna maailman paras maa. Ei ole. Täällä syntyy maailman vähiten työpaikkoja uusille aloille.
Uusille aloille syntyvät työpaikat ovat kansakunnan hyvinvoinnin turva, ei ammattiyhdistys eikä Paavo Lipponen.
