https://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/593718-tyoton-otti-provisiopalkkaisen-tyon-ja-sai-yhden-kaupan-tehtya-seurasi-kolmen
Provisiopalkkaisen työn aloittamisesta tuli työttömälle espoolaisnaiselle vuosien taistelu byrokratiaa vastaan.
Tapahtumat saivat alkunsa syksyllä 2014, kun naiselle tarjottiin työtä kiinteistönvälittäjänä.
Pelkkä provisiopalkka ja se, ettei työssä ollut työaikoja, arvelutti kuitenkin yksinhuoltajaa. Työmarkkinatuki, parin sadan euron asumistuki ja lapsilisä olivat perheen ainoat tulonlähteet.
– Juttelin TE-toimiston virkailijan kanssa sekä työajasta että provisiopalkasta, ja
sain sieltä neuvon, että voin hakea soviteltua työttömyyskorvausta. Sillä tiedolla uskalsin ottaa työn vastaan, nainen kertoo.
Kiinteistönvälittäjän työ ei kuitenkaan sujunut.
– Minulla ei ollut autoa eikä varaa ostaa sitä. Auto olisi ollut työssä välttämätön.
Neljän kuukauden aikana nainen sai tehtyä vain yhden asuntokaupan, josta hän sai 800 euron palkkion. Lopulta hän joutui irtisanoutumaan työstään.
Nainen oli ilmoittanut tekemänsä työtunnit ja saamansa palkkion Kelalle työttömyysajan ilmoituksessa, ja hänelle oli maksettu kuukausittain soviteltua päivärahaa. Toimeentulotukea hän ei tuolta ajalta hakenut.
Ongelmat alkoivat, kun nainen haki irtisanoutumisen jälkeen työttömyysetuutta uudelleen. TE-toimisto totesi työvoimapoliittista lausuntoa laatiessaan, ettei naisella olisikaan ollut oikeutta soviteltuun päivärahaan.
– Provisiopalkkaiset työnhakijat eivät usein saa soviteltua työttömyysetuutta siksi, ettei työajan osa-aikaisuus ole riittävän luotettavasti osoitettavissa. Ainoastaan työtulojen vähyys ei osoita osa-aikaisuutta, TE-toimistosta todettiin.
TE-toimiston virkailijan aiemmin antamalla neuvolla ei ollut merkitystä.
Painoarvoa ei ollut myöskään kiinteistönvälitysyrityksen johtajan lausunnolla, jossa todettiin näin: "Kiinteistönvälitystyössä ei sovelleta työaikalakia, kuten ei useimmissa muissakaan myyntityön muodoissa. Tässä työssä työntekijä itse voi päättää työaikansa määrän, ollen
joko osa-aikaisena tai kokoaikaisesti."
Nainen järkyttyi saadessaan tiedon, että Kela päätti periä häneltä takaisin takautuvasti neljän kuukauden työmarkkinatuet. Tuen suuruus oli ollut enimmillään 560 euroa kuussa.
Säästöjä ei ollut ja työmarkkinatuki oli mennyt perheen elämiseen, naisen työmatkoihin sekä siistiin työasuun.
– Minut jätettiin roikkumaan löysään hirteen.
Nainen valitti päätöksestä työttömyysturvan muutoksenhakulautakuntaan ja vakuutusoikeuteen. Molemmissa vastaus oli kielteinen ja perustelu sama: Oikeutta työmarkkinatukeen ei ollut. Provisiopalkkaus ja alhaiseksi jäänyt ansiotaso eivät osoita työsuhdetta osa-aikaiseksi. Vakuutusoikeus totesi ratkaisussaan myös, että Kela päättää mahdollisesta takaisinperinnästä myöhemmin.
Valitusten käsittely kesti ja samalla myös takaisinmaksettava määrä nousi. Kela perii liikamaksun takaisin nettomääräisenä maksuvuotta seuraavan vuoden toukokuuhun asti. Tämän jälkeen summa nousee, ja liikamaksu peritään bruttona, eli verojen kanssa. Lopullinen summa oli 2 731 euroa.
Vuosien varrella nainen oli kirjoittanut eri viranomaisille lukuisia selvityksiä ja pyytänyt takaisinperinnästä luopumista. Vakuutusoikeuden päätöksen jälkeen Kela pyysi häneltä vielä yhtä selvitystä. Nainen kirjoitti sen ja haki takaisinperinnän kohtuullistamista.
Epäonnisesta työsuhteesta oli kulunut jo yli kolme vuotta, kun tapahtumat saivat yllättävän käänteen vähän ennen joulua:
– Kelasta tuli kirjekuori, jossa todettiin, että luovumme liikaa maksetun etuuden takaisinperinnästä. Perusteluna oli sosiaalinen ja taloudellinen tilanne. Ehkä he tajusivat vihdoin itsekin tämän järjettömyyden.