Integraation tavoitteena on yhtenäiset hoitoketjut, joissa järjestäjä voi hallita kokonaiskustannuksia ja potilas tietää, kuka kulloinkin vastaa hänen hoidostaan. Se vähentää pyöröovia ja pompottelua.
...
INTEGRAATIO on ideana yksinkertainen. Sen toteuttaminen on osoittautunut poliittisten syiden vuoksi lähes mahdottomaksi. Kyse on alueellisesta vallasta ja rahasta.
...
Epäonnistumisen syy on yksinkertainen. Valmistelijat eivät ole tienneet, mitä ongelmaa poliitikot ovat kulloinkin halunneet ratkaista.
Sotea ei turhaan kutsuta Suomen heikoimmin suunnitelluksi uudistukseksi.
Viime viikkoina onkin kuultu yhä enemmän vaatimuksia siitä, että koko uudistus pitäisi perua – tai ainakin purkaa sopimus maakuntamallista ja valinnanvapaudesta. Keskustelua ovat ryydittäneet uutiset sote-yritysten ja eräiden kuntapäättäjien toinen toistaan härskeimmistä välistävedoista.
Poliitikkojen parahdukset ja yrityksille osoitetut toiveet maltista ovat surkuhupaisia ottaen huomioon, että sote-lait olisi jo hyväksytty ilman poliittista peliä maakuntamallilla ja valinnanvapaudella.
Tilanne ei ole kuitenkaan toivoton. Maakuntamallin ja valinnanvapauden kanssa voidaan elää, jos maakunnilla on oikeasti valtaa järjestää palveluita eikä niiden käsiä sidota liiaksi valinnanvapauslailla.
Tämä tarkoittaisi sitä, että maakunnilla tulisi olla mahdollisuus itsenäisesti päättää asiakasseteleistä ja sote-keskusten palveluvalikoimasta, mukaan lukien erikoislääkäripalveluista.
Siirtymäaikojen tulisi myös olla joustavampia. Sote-keskusten rahoitus olisi mahdollista saada järkevämmäksi, jos maakuntien käytössä olisi rekisteri sote-keskuksen palveluita työterveyshuollosta saavista ihmisistä.
Suomen nykyinen sote-järjestelmä on mainettaan parempi. Sen suuria haasteita – kustannusten ennakoitua kasvua, eriarvoisuutta hoidon saatavuudessa – ei ratkaista nykyistä huonommalla järjestelmällä.
