http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001952440.html
Trumpin voiton syylliset: tyhmä, valkoinen roskaväki?
(Ulla Appelsin)
Julkaistu: 12.11. 17:43
Ovatko eliitille tuntemattomia ne hiljaiset, jotka eivät liiku vallan liepeillä? kysyy Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin.
TÄSSÄ kirjoituksessa ei käsitellä lainkaan Donald Trumpia. Sen sijaan tässä käsitellään 59:ää miljoonaa muuta ihmistä: Trumpin äänestäjiä.
Teillehän on kerrottu, keitä he ovat: rasistisia, menneeseen maailmaan jämähtäneitä tyhmiä valkoisia punaniskoja, lähinnä miehiä. Trumpia äänestävästä valkoisesta amerikkalaisesta on muokattu niin vahva negatiivinen stereotypia, ettei sellaista mistään muusta ryhmästä – naiset, mustat, latinot jne – voisi oikeastaan julkisesti edes tehdä ilman syvää paheksuntaa.
Se kuva ei tietenkään ole totta. Ensinnäkään Trumpin äänestäjät eivät edes ole vain miehiä: esimerkiksi kaikista naisista Trumpia kannatti 42 prosenttia. Eivätkä he ole kaikki valkoisiakaan: latinomiehistä noin kolmasosa äänesti Trumpia ja mustien miesäänestäjienkin joukossa Trump oli jopa aavistuksen suositumpi kuin edellinen republikaanien presidenttiehdokas Mitt Romney.
Mutta pureudutaan silti tuohon stereotypiaan, koska syy vaalien tulokseen – ja Brexitiin ja eurooppalaisten äänestäjien tutkijoita yllättäviin liikkeisiin – saattaa löytyä juuri tuota vääristynyttä kuvaa purkamalla.
Donald Trumpin kannatuksen suuruus yllätti monet asiantuntijat.
ENSIN FAKTAT. Moni entinen teollisuuspaikkakunta niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin on romahtanut, moni työpaikka kadonnut ja tulevaisuus näyttää epävarmalta. On luonnollista, että tästä kehityksestä on moni huolissaan. Mutta tuntuu olevan yksi ryhmä, joka ei sitä saisi olla. Valkoinen työväki. Heidän kohtalonsa ei tunnu kiinnostavan ketään – ei ainakaan poliitikkoja.
Yhdysvaltain vaalikampanjan aikana oli ajoittain silmiinpistävää, kuinka usein esimerkiksi Hillary Clinton korosti taistelevansa erilaisten vähemmistöjen (seksuaalivähemmistöjen, mustien, maahanmuuttajien jne) puolesta, mutta enemmistöstä, eli valkoisista amerikkalaisista hän usein vaikeni. Ja kuitenkin valkoisten amerikkalaisten työläisten joukossa on valtavat määrät ihmisiä, joiden talous on romahtanut. Näille ihmisille kahdeksan vuotta Obaman hallintoa on ollut kurjistumista. Moni valkoinen työläinen kituuttaa palkalla, jolla ei tule toimeen tai ainakin sillä saa paljon vähemmän kuin ennen.
On tietysti muistettava, että Yhdysvaltain talousongelmat koskettavat kipeästi myös vähemmistöjä, esimerkiksi mustia. Mutta valkoisen työläisen osalta tilanne onnistutaan usein esittämään niin, että joko se valkoinen työläinen on itse liian tyhmä muuttuakseen tai vähintäänkin ymmärtääkseen muutosta tai sitten hän on liian rasistinen / naisvihamielinen hyväksyäkseen muita rinnalleen, saati ohi. Tätä mielikuvaa on käytetty Trumpin peruskannattajasta: parhaimmillaankin hän on ressukka ja pahimmillaan vastenmielinen moukka. Häneen on lyöty homofobisen, seksistisen ja ulkomaalaisia vihaavan surkimuksen (deplorables) leima, kuten Hillary Clinton itsekin määritteli kampanjansa aikana puolet Donald Trumpin tukijoista.
Trumpin äänestäjät eivät ole vain miehiä: esimerkiksi kaikista naisista Trumpia kannatti 42 prosenttia.
VALKOISEN kansalaisen selkään on asetettu näin ollen kaksinkertainen painolasti: hänellä on sama huoli tulevasta kuin muillakin, mutta sen lisäksi hänen on kannettava jatkuvasti epämääräistä syyllisyyden taakkaa. T
ätä mantraa hoetaan Suomessakin. Esimerkiksi europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari arvioi vaalitulosta näin: ”Työpaikat menevät Kiinaan. Hiilikaivoksia suljetaan. Valkoinen mies tuntee epävarmuutta ja ahdistusta eri väristen ja eri uskontoja edustavien määrän kasvaessa. Myös naisten nousu yhteiskunnan eri tasoilla herättää levottomuutta.”
Jos oma työpaikka uhkaa kadota, jokainen ihminen ahdistuu. Ei siihen ahdistukseen tarvita erivärisiä ihmisiä tai eri uskontoja – mutta jostain syystä valkoisen amerikkalaisen miehen kohdalla nämä aina mainitaan. Valkoisen kansalaisen ahdistusta ei saisi ymmärtää samalla lailla kuin muiden – siitä puhuttaessa suussa tulisi joka kerta maistua paha rasistinen (ja sovinistinen) sivumaku.
On tietysti selvää, että Yhdysvaltain kaltaisesta suuresta maasta löytyy myös ihmisiä, joilla on erittäin vastenmielisiä mielipiteitä. Mutta voidaanko vaalituloksessa nähdä kapinaa sitä kohtaan, millaisiksi osa kansalaisista on leimattu – kun kuitenkin totuus on, että Trumpin kannattajissa on kymmeniä miljoonia aivan tavallisia, kunniallisia ja hyvää tarkoittavia ihmisiä, jotka toivovat vain parempaa tulevaisuutta?
YHDYSVALLOISSA (ja Suomessakin) on viime päivinä ripoteltu tuhkaa päälle pieleen menneistä ennustuksista. Siihen on syytäkin: kertoohan tulos asiantuntijoiden asiantuntemattomuudesta. Silti peiliin voisi katsoa vieläkin tarkemmin. Eivät median ennustukset näytelleet ratkaisevaa osaa Trumpin menestyksessä – median asenne näytteli.
Monissa kommenteissa on ihmetelty sitä, miten Trump oikein voi voittaa, koska häntä vastustivat jyrkästi monet asiantuntijat, Hollywood, supertähdet, Wall Street, kaikki demokraatit, monet tunnetut republikaanit ja tiedotusvälineet, jotka kehottivat suoraan äänestämään Clintonia. Niin. Entäpä jos yksi syy onkin juuri tässä? Ehkä äänestäjiä alkoi ylimieliseltä vaikuttava ohjailu tympiä. Ehkä aikuiset ihmiset eivät tahdokaan sitä, että muut päättävät heidän puolestaan, mikä on se ainoa oikea mielipide: ehkä he haluavatkin, yllätys, yllätys, päättää sen ihan itse.
Kokonaan toinen kysymys sitten on, saavuttavatko ihmiset äänestämällä juuri sen mitä haluavat. Britanniassa Brexit-ääniä kertyi erityisen paljon alueilta, jotka ovat saaneet runsaasti EU-tukea; Yhdysvalloissa puolestaan äänestäjät käänsivät Hillary Clintonille epäloogisesti selkänsä sellaisillakin alueilla, joilla työllisyys on eniten parantunut viime vuosien eli demokraattipresidentin aikakaudella. Mutta mitä lopulta Britannialle tapahtuu EU-eron jälkeen ja Yhdysvalloille Trumpin johdossa, emme vielä tiedä.
(KUVA: Jonathan Ernst / Reuters)
TRUMPIN voitto on julistettu suureksi yllätykseksi. Mutta kenelle se lopulta oli yllätys? Trumpin äänestäjät eivät ole yhtään yllättyneitä. Moni muu on. Minulla oli pari, kolme viikkoa ennen vaaleja mahdollisuus tavata amerikkalaisia asiantuntijoita ja politiikan ammattilaisia vallan huipulta. Elettiin keskellä Trumpin kourimispuheista syntynyttä kohua ja lähes kaikki asiantuntijat olivat vahvasti sitä mieltä, että Trumpilla ei ole enää mitään todellisia mahdollisuuksia voittaa. ”No jos löytyisi kuva, jossa Hillary Clinton yrittää tappaa jonkun”, puuskahti sarkastisesti eräs jo luovuttanut republikaani Washingtonissa kysyttäessä, mikä vielä voisi tuhota Hillary Clintonin voiton. Sellaista kuvaa ei kuitenkaan löytynyt – mutta ei sellaista voittoon tarvittukaan.
Asiantuntijoiden näkemyksen ja vaalien lopputuloksen välinen ristiriita pakottaa kysymään, missä on Yhdysvaltain suurin kahtiajako. On toki selvää, että Hillary Clintonin kannattajat ovat shokissa. Mutta löytyykö syvin railo lopulta kuitenkin jostain muualta: valtaapitävien – laajasti käsitettynä – ja kansan syvien rivien välistä? Ovatko eliitille täysin tuntemattomia ne hiljaiset, jotka eivät liiku vallan liepeillä, jotka eivät ole Twitterin äänekkäitä johtotähtiä ja median lemmikkejä? Tä
tä samaa voi kysyä myös Brexitistä. Ja ehkä myös Suomesta. Kuuleeko ja ymmärtääkö eliitti meilläkään niitä hiljaisia? Rasistin leima on meilläkin herkässä, vaikka ei se kurjistuneella teollisuuspaikkakunnalla päissään sosiaaliseen mediaan typeryyksiä kirjoittava suomalaismies välttämättä vihaa maahanmuuttajia – kenties vain pelkää, riittääkö ruoka, jos muitakin tulee samalle ruokakupille.
PYSTYYKÖ Trump täyttämään äänestäjiensä toiveet, sen me näemme seuraavan neljän vuoden aikana. Sitä tosiasiaa ei päästä kuitenkaan pakoon, että edelliseen hallintoon oli moni amerikkalainen pettynyt ja reagoi käymällä äänestämässä. Mikä on kuitenkin hyvä asia, oltakoon Trumpin voitosta sitten mitä mieltä tahansa. Sillä niin kauan kuin ihmisten pettymys ei yhteiskunnassa purkaudu väkivaltaisesti vaan rauhanomaisella tavalla vaaleissa, on demokratia voittanut.
Päivitetty klo 21.55: Artikkelin kuvatekstiä on korjattu.