Rusina sanoi:
Jaa-a...siinä saattoi loksuilla monen imatralaisen suut kun kolmas vuoropari lähti käyntiin
. Kuitenkin kahden vuoron jälkeen Imatra johti 3-2 toista jaksoa. Sitten tuli Sotkamo sisään ja teki paltiarallaa 16 juoksua yhdessä vuorossa. Noh.. toisaalta jos juoksuja tuli esim. 5 kappaletta ensin, niin voin hyvin kuvitella, että Imatra luovutti siihen paikkaan ja hälläväliä asenteella pelasivat loppuun.
Jokatapauksessa Sotkamo teki 25 juoksua ottelussa, mikä on loistava saavutus, harvoin päästään nykyään noihin lukuihin. Vielä jäätiin Kauas kaikkien aikojen ennätyksestä. Superpesis-tasolla Ei olisi päästy vielä lähellekään vaikka Sotkamo olisi tehnyt 20 juoksua molemmilla jaksoilla. Hyvinkään Tahko teki kyseisen ennätyksen Siilijärveä vastaan oliko se 1993 vai 1994. Peli päättyi lukemiin tyyliin 53-3..taisi tuokin peli olla erittäin tasainen kolmanteen vuoroon saakka kunnes Tahko teki yhdessä vuorossa 15 juoksua. Oli kyllä melkosta ilotulitusta. Peli myös kesti ja kesti
Se oli kesä 1993 ja Tahkon kaikkien aikojen toiseksi paras joukkue, Jari Levänen- Jukka Yrjänen- Jouni Eloranta- Kari Kuusiniemi- Simo Eerikäinen- Esa Honkalehto- Asko Laine etunenässä tuossa joukkueessa pelasivat. Ainoa ongelma oli ettei Tahkolla ollut tarpeeksi palautumisaikaa rankkojen välierien jälkjeen Alajärveä vastaan kolmas peli kun kesti 12 vuoroparia. Tahkolla ei ole tuollaista joukkuetta ollutkaan sitten kesän 1981 ja Stig Tainion-Timo Hakalan-Ilkka Muston-Kari Kuusiniemin-Risto Korhosen ja legendojen legendan miehen jonka vuoksi Pihkalan kolmospesän taakse keväällä 1982 asennettiin kunnarikello muistuttamaan ikuisesti siitä kaksikosta joka Tahkolle takoi kolme mestaruutta lähes omin käsin. Antti ja Jari-Matti "Jakke" Laurilasta. Tahkon Legendaarinen lyöjäkuningas Antti Laurila tarttui kelloon suhteellisen harvoin uransa aikana. Vain 52 kertaa sai Antti Laurila tuulettaa urallaan kunnaria, mutta sen tekeminen olikin silloin paljon paljon vaikeampaa.Kultakello asennettiin aikanaan 1982 ikuiseksi muistomerkiksi triplamestareille 1979-1981 Hyvinkään Tahko.
Juha Lamberg, Oiva Latikka, Kari Kuusiniemi, Antti Laurila, Jari Laurila, Stig Tainio, Markku Kuikka, Arto Puumalainen, Ilkka Musto, Paavo Pekkalin, Risto Korhonen, Timo Hakala, Asko Laine. Siinä oli se kaikkien aikojen joukkue, ryhmä jollaista ei Tahko ole koskaan enää saanut kokoon. Nuorukaiset olivat nousseet ylös Pesäpallon SM-sarjaan 1974. Syksyllä 1974 mukaan otettiin Stig Tainio ja Ilkka Musto Punamustista, 1976 Oiva Latikka Nurmon Jymystä ja 1977 Kari Kuusiniemi Oulun Liposta. 1978 Aulis Paski johti nuorukaiset pronssille, ja vuotta myöhemmin haastajana kauteen lähtenyt Tahko voitti Kouvolassa uusintaottelussa Jyväskylän Kirin 9-1 ja samalla ensinmäisen kolmesta peräkkäisestä mestaruudestaan. Varsinkin toinen mestaruus oli todellista ylivoimaa 1981 homma ratkesi vasta kauden päätösottelussa, Tahko voitti kullan yhden pisteen erolla Jyväskylän Kiriin, edellisvuonna Tahkon ero kakkoseen oli 10 pistettä. Vuoden 1981 kulta henkilöityi loistokauden pelanneisiin lukkari Markku Kuikkaan ja Ykkösvahti Antti Laurilaan.
Viisi lyöjäkuninkuutta joista neljä putkeen 1980-83. Koskaan Antti Laurila ei lyönyt lyöjäkuninkaana yli 45 juoksua kaudessa. Kolme pelaajaa syksyn 1979 uusintaottelussa oli lähes täydellisesti latuautuneena hakemassa mestaruutta, Antti Laurila, Jari "Jakke" Laurila ja Sitg Tainio johtohahmoinaan Hyvinkääläiset päättivät uusinnan alla. "Me lyödään niille luu kurkkuun pystyyn!." ja se päätös piti. Tahko voitti Jyväskylän Kirin Kouvolassa kuuusi päivää murskaavan 14-3 tappion jälkeen murskaavasti 9-1 ja pääsi juhlimaan ensinmäistä mestaruuttan, kotiin palatessaan Mestareita odotti orkesteri, kaupungin päätäjät ja tuhatpäinen yleisöjoukko Hyvinkään kaupungintalon edessä. Se hetki jäi ainakin Risto Korhosen ja Jari Laurilan mieliin pysyvästi.
Jatkoa seurasi heti kesällä 1980 kun Tahko todella jyräsi mestaruuteen lähes samalla porukalla. Vielä 1981 Tahko oli mestari . Tahkolla arsenaalia riitti Jari Laurila numero 2, Antti Laurila, Markku Kuikka, Risto Korhonen ja sittemmin pelinjohtajana kunnostautunut ja elämänsä Hyvinkään Tahkolle omistanut Stig "Stigu" Tainio takasivat ettei viisinkertaisen lyöjäkuninkaan vaihtajaspesialistin ja Tahkon kaikkien aikojen parhaan pelaajan Antti Laurilan kipparoimaa triplamestarit 1979-81 joukkuetta ollut helppoa lyödä. Kesällä 1980 syntyi murskaavat 242 juoksua 22 pelissä. Joukkue päästi vain 100 juoksua kauden aikana. Ja jyräsi heti perään toisen mestaruutensa 10 pisteen erolla sarjassa hopeaa saavuttaneeseen Seinäjoen Maila-Jusseihin. 1979 ja 1981 kiistakumppanina oli Jyväskylän Kiri joka taipui molemmilla kerroilla kalkkiviivoilla, 1981 Tahkon loppukausi oli loukkaantumisten sävyttämä, kun mies toisensa jälkeen kärsi vaivoista. Vasta kauden viimeisessä pelissä Pihkalan ennätysyleisön 4774 katsojan riemuksi kulta ratkesi, Antti Laurilan kunnariin Jyväskylää vastaan.
Seuraavana vuonna oli aika aloittaa nuorennusleikkaus ja tuloksena oli vain pronssi, 1983 tuli vielä hopeaa ja Antti Laurilasta vuoden pesäpalloilija, mutta siihen se kuuden vuoden tuhkimotarina oikeastaan päättyikin. 1984 olivat poissa Jari Laurila, Kari Kuusiniemi, Arto Puumalainen ja Markku Kuikka menetys oli korvaamaton, eikä Tahko enää ole saanut vastaavan laista "Dream Teamia" kentälle. Henkisesti Antti Laurila, oli 110% taisteluasenteensa ansiosta yhtä kuin triplamestarit 1979-81 Hyvinkään Tahko. Laurila hakkasi tuhansia ja taas tuhansia lyöntejä Hyvinkään Sahanmäen montuissa ja hyppyrimäen juurella, jopa öisin. Lapualaislähtöiselle sähköasentajalle, kaikki tuli kovan työn kautta. Ainoastaan kova työ nosti Antti Laurilan, viisinkertaiseksi lyöjäkuninkaaksi ja kuudeskin titteli olisi tullut ellei heinäkuussa 1979 miehen kylki olisi revähtänyt liian voimakkaan lyönnin saattelemana. Kyllä sitä joukkuetta on aikalaisten ollut hieno katsoa, se oli sellainen porukka jossa oli henki "Jos mä en onnistu!" "Niin kaveri varmasti onnistuu!" Se oli niin hieno joukkue.