Syön parhaillaan 4 (vatsa repee jos saa santsata)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sabelt Rompe
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Status
Ei avoinna uusille viesteille.
Muistatteko muuten 80-luvun peruskoulun maksakastikkeen? Se oli aina kauhun päivä, koska käytössä oli 'lautanen tyhjäksi'-periaate. Ja keittäjä annosteli. Lisukkeena muistaakseni porkkanaraastetta, jossa oli appelsiinin palasia. :yuck::yuck::yuck::yuck:
 
Makkaroita, jotka on pilattu maustamalla kanelilla. Tiedänpähän, etten enää ikinä osta minkäänlaista makkaraa, nimellä "joulumakkara".


Kuulostaa sangen mahdottomalta. Kaneli sopii kaikkeen.

Jos olisin Albert, ehdottelisin varmaan jotain kaneloidun joulumakkaran näyttämisestä...sellanen veitikka se Albert on!!!
 
Maksasta tuli mieleen eräs perjantairuokailu yläasteella, kun pyttipannuun oli makkarapalojen sijaan pilkottu edellispäivän maksapihvit. Voi sitä pettymyksen määrää, kun pitkältä tuntuneen viikon ja kuin madellen kuluneiden aamutuntien jälkeen päästiin ruokalan linjastolle...

Nykyhetkeen: syön suolapähkinöitä.
 
Muistatteko muuten 80-luvun peruskoulun maksakastikkeen? Se oli aina kauhun päivä, koska käytössä oli 'lautanen tyhjäksi'-periaate. Ja keittäjä annosteli. Lisukkeena muistaakseni porkkanaraastetta, jossa oli appelsiinin palasia. :yuck::yuck::yuck::yuck:

Aika monella on samanmoisia muistoja mutta ei se mulle ollut mitenkään inhokki - toisin kuin kesäkeitto, jota en saa alas kyllä yhäkään.
 
Muistatteko muuten 80-luvun peruskoulun maksakastikkeen? Se oli aina kauhun päivä, koska käytössä oli 'lautanen tyhjäksi'-periaate. Ja keittäjä annosteli. Lisukkeena muistaakseni porkkanaraastetta, jossa oli appelsiinin palasia. :yuck::yuck::yuck::yuck:

En. Mutta 90-luvun muistan. Itketti jo se haju.
 
Eipä maksakastike /-kalopsi tuottanut mitään ongelmaa, mutta maksalaatikko haisi yrjölle. Enkä syönyt. Aamusta jo haistoi, että on maksaloorapäivä, niin kipinkapin kaverin kanssa kauppaan ostamaan ranskanleipä, litra maitoa ja metukkaa. Leipä puoliksi, halki ja metukat päälle ja kohti käkätintä.
 
Gulassi, Burgundinpata, Kalopsi, Stroganoff, Tilliliha yms. Samaa pahuksen vatkulia kaikki hieman eri nimillä. En tykännyt.
 
Viimeksi muokattu:
Aika monella on samanmoisia muistoja mutta ei se mulle ollut mitenkään inhokki - toisin kuin kesäkeitto, jota en saa alas kyllä yhäkään.

Joo kesäkeitto oli myös aika settiä. Olen itseasiassa ehdottanut vaimolleni, joka kuten tiedät valmistaa melko asiallista apetta, että laatisi oikein viimeisen päälle kesäkeiton, jotta voisin todeta peruskoulun tehneen asiat vain väärin.
 
Ei maksa vaivaa.

Kesäkeitto on niitä ruokia, jotka menee pieleen jo reseptiä lukiessa.
 
Viime kesänä söin viimeksi kesäkeittoa, kun mummoni oli sellaista tehnyt. Hyvää oli.
 
Minullakin on muistikuva, että kesäkeitto on hyvää. En ole sitä tosin tällä vuosituhannella nähnytkään.
 
peruskoulun maksakastikkeen? Se oli aina kauhun päivä, koska käytössä oli 'lautanen tyhjäksi'-periaate. Ja keittäjä annosteli. Lisukkeena muistaakseni porkkanaraastetta, jossa oli appelsiinin palasia. :yuck::yuck::yuck::yuck:


Olin unohtanut maksakastikkeen, heti muistui maku mieleen, kun kuvakuukletin. Oli yksi kuvottavimmista kouluruuista ja tuo appelsiiniporkkanaraaste oli typerä idea.
Kesäkeitostakaan en tykännyt ja jotenkin muistelisin ettei koulun maksalaatikko ja kaalikääryleetkään mitään hyviä olleet. Gulassista ei oo muistikuvia oliko sitä koulussa, mut intissä oli leirillä jotain sen tapaista, lähes lihatonta ja jäi monella syömättä.

Ykkösinhokkina mulle on jäänyt mieleen värikäs kalavuoka. Kotona syötiin paljon kalaa ja niistä kaloista tykkäsin, mut koulun kalapöperöt oli ihan muuta.
 
Kuten tiedätte, en liene suurin syömisistä valittaja tällä Forumilla? Koulussa jopa odotin maksakastikepäivää. Hyvässä paksussa, tumman ruskeassa,
suurusliemessä rapean lohkeavia maksakuutioita ja myös rapsakan pehmeitä porkkanan pätkiä samassa sakeassa suurusteessa. Njam!

Tilliliha oli lähes yhtä hyvää, kun maksakastike. Tykkäsin ja santsasin. Kesäkeittoakin tuli santsattua usein.

Toki oli huonompiakin syömisiä. Kalapullat olivat kumma ruoka kouluaikoina. Joskus olivat tosi herkullisia, sitten taas varsin ikävän oloisia suussa... Jospa tuo vaihtelu riippui käytetystä kalasta?

Seiskaluokalla oli tarjolla jotain ihmeellistä, ilmeisesti jotain "lohi"laatikkoa, jota en saattanut syödä. Siinä oli vaaleanpunaisen massan seassa pyöreitä valkoisia palleroita. Vissiin jotain riisin tapaista. En ilmeisesti koskaan rohjennut kunnolla maistaa tuota. Ulkonäkö ja tuoksu pitivät loitolla. Muutaman luokkakaverit santsasivat tuota lootaa vaikka kuinka? En ymmärtänyt silloin, enkä ymmärrä nytkään.

Lantturaaste kera rusinoiden
oli hieman hämmentävä lisäke lämpimälle ruualle. Olisiko sitä ollut juurikin tillilihan kanssa? En muista. Söin, mutta syödessäni kummastelin, että kaikkea sitä...
 
Maksapihvit taisi olla niitä just ja just syötäviä. Tilliliha meni kakostelematta.
Ehkä maksa menee nykyään paremmin, tai niiden laatu on hieman parempaa. Ei vanhan lehmän maksaa?
Ranskassa tarjosivat isohkolle porukalle maalaiskylässä jotain alatoopimaksaa alkuruokana. Sellainen n 10 sentin kiekko, pari senttiä paksu. Taisin olla niiden urhoollisten joukossa, jotka yli puoleen pääsivät. Oli todella voimakkaan makuista.

Porkkana ja lanttu olivat ja ovat edelleen halpoja vitamiinilähteitä, kaiten. Siksi kai niitä oppilaille keittolat raastoi. Vaikka sielua oppilailla raastoi.
Pahinta oli joku silakkapottulaatikko. Silakoita uiskenteli puoliraakojen pottulinttien välissä, liekö ollut jotain klimmpistä munamaitoa liemenä. Lievä vaalean rasvattoman kalan allergia ei ainakaan parantunut asiaa.:yuck:
 
Minä en syönyt kansakouluikäisenä koulussa muuta kuin nakkeja, makaroolilooraa ja perunoita. Vasta aikuisiällä on selvinnyt, miksi tililiha, sipuli, kanaviillokki ja jauhamaton liha ylipäänsä oli aivan pitelemätön paikka syödä. Ei vaan pystynyt :nope:

Kun omista pojista toinen oli aivan samanlainen ja toinen söi (ja syö edelleen) ihan mitä tahansa, meni sekin perusta teorialta että "väärin kasvatettu".

Kyse on osalla tämän tyypin ihmisillä ruuan suutuntumasta eli miltä se ruoka tuntuu suussa, ei niinkään maku. Haju kyllä on taasen yksi tekijä sekin, mutta sekin saattaa vaan muistuttaa siitä inhokkiruuasta itsessään. Mutta itselläni se liukkaus mikä lihassa ja sipulissa (tilliliha ja kanaviilokkihan onpelkkää liukasta ja smegmaista ektoplasmaa!) oli suutuntumana, oli sellaista ettei nieleminen onnistunut - se vaan pukkas ruuan ylös eli tuli oksennusrefleksi, jos koitti nielaista.

Luin asiasta sitten artikkelin, kun junnupojan muut erityispiirteet ilmenivät tutkimusten perusteella ja moni asia loksahti itsellänikin kohdalleen. Eli sen sijaan, että keksitään syy lapsen nirsoon ruokailuun olevan kotikasvatuksessa, niin siihen löytyy kyllä ihan toisenlainenkin selitys. Se helpottaa niin lasta itseään kuin vanhempia, kuin ei tarvitse enää pakottaa muksua syömään, koska se on turhaa. Asia paranee vain ajan kanssa ja liki luonnollisesti.

Meni vähän sivuraiteelle, mutta sehän on vaan etu forumilla?
 
Status
Ei avoinna uusille viesteille.
Ylös