Yks tuttu tuosta vuosien takaa soitteli viime viikolla. Kyseisen sällin kanssa ei mitään sydänystäviä oltu silloinkaan. Kerran taidettiin kaljoilla käydä eikä myöhemmissä elämänvaiheissa olla soiteltu. Olevinaan kyseli kuulumisia ja sitten kertoi asiansa.
Oli ostanut uusioperheen vesalle kaksi lelurekkaa. Toisen tosta Krunikasta ja toisen Vantaalta. Kyseli josko voisin hakea ne myyjiltään ja pistää postiin niin selviäisi yksillä postikuluilla.
Olin melko äimänä kyseisestä pyynnöstä ja pyysin odottamaan hetkeksi... kuulosti niin tutulta. Forumin ääreen ja täältähän se Pyryfin postauksesta löytyi sama pyyntö! Uskomatonta ajattelin! Sisäinen salapoliisihan siinä heräsi ja lupasin toimittaa kaverin pyynnön. Kipaisin seuraavan päivänä lelurekat ja pistin postiin.
Eikös mitä, kaveri soittaa seuraavana päivänä ja kiittelee palveluksesta. Sitten menee vakavaksi ja sanoo, että lelurekat oli vain testi. Yksinäinen mies on, ei ole uusioperhettä eikä ystäviä. Sen sijaan sisällä jyllää parantumaton ja tappava syöpä. Viimeisiä viikkoja viedään. Mä että onpa ikävä tilanne, mutta anteeksi vaan miten tämä lelurekkojen lähettäminen tähän kuuluu? No kertoi, että parisen vuotta sitten oli perinyt isosedältään kuuden miljoonan edestä maita ja mantuja Saimaan rannalta ja samaa kokoluokkaa olevan pankkitilin päälle. Että on tällä keinoin etsinyt pyyteetöntä ihmistä, jolle voisi testamentata koko hoidon. Kiirekin on koska ei tiedä milloin viimeinen päivä koittaa. Epätoivoiselta kuulosti ja halusi asian päätökseen. Sovittiinkin siinä että mikäs siinä ja että lakimiehet asialle.
Tänään tuli sit viralliset paperit postista!
Että iso kiitos Pyryfille kun kirjoitti tänne tapauksesta! Jos ei ois tarttunu silmään ja kuulostanu tutulta oisin lyöny heti luurin korvaan ja avautunut tänne tollasista toisten juoksuttajista. Mutta nyt uteliaisuus voitti.
Ja mun piikkin Pyryf sit kaljat seuraavassa möötessä!