Runar ja Kyllikki
Next door to Alice
Keski-ikäisen pariskunnan avio-onnea kauneimmillaan pääsin todistamaan viime yönä bussissa. Klassinen asetelma: lomamatkalta oltiin palaamassa, rusketusta oltiin saatu ja kitkerä riita aikaiseksi. Isäntä oli juonut itsensä saivartelupromilleille ja jokseenkin selvinpäin ollut emäntä padonnut kiukkua pääkoppaansa jo mahdollisesti useamman päivän. Muija oli vastuussa oikean bussin valinnasta ja äijä valinnan onnistumista jaksoi epäillä tuntikausia venkoilemalla vittumaisella äänensävyllä muijan tiuskiessa vastauksia parin sanan mittaisilla lauseilla. Tietenkään herrasväki ei suostunut istumaan samalle penkkiriville.
"Mihin mahtaa bussi meijät jättää, tuskin ollaan oikeassa autossa."
- Tampereen linja-autoasemalle. Ymmärrätkö sä? Bussi menee Tampereelle."
Joka kerta kun bussi poistui moottoritieltä rampilla olevalle pysäkille, isäntä havahtui.
"Ei taida hänkään tietää mihin ollaan menossa. Saa nähdä mihin bussi menee."
- Auto menee Tampereelle. Ole hiljaa.
Riihimäen kohdalla emännän muki halkesi:
- Kirjoitanko mä paperille, että sä muistat?
Kaivoi käsilaukustaan paperia johon kirjoitti "tämä bussi menee Tampereelle". Siitä eteenpäin muija vastasi kysymyksiin näyttämällä paperilappua. Kun kuljettaja kuulutti pysähdyspaikat Valkeakoskella, ukko innostui.
"No niin, tänne se pysähtyy. Väärän auton hän valitsi. Oli arvattavissa."
On se hienoa, kun rakastavaiset pääsee välillä lomalle rentoutumaan.
Ja kamalintahan asiassa oli, että oikeesti mun ja muijan piti mennä Suomusjärvelle. Ja päädyttiin Valkeakoskelle