Kuten sana "mulkku", niin myös "kulli" on tarkoittanut aina 1800-luvulle asti tyrää, pahkaa ja joitain muita pullahtaneita, muljahtaneita tai esiintyöntyviä asioita. Kullerot ja pallerot olivat puolestaan muinoin koivun tai lepän pahkoja, joita pyöreäksi vuoltuina käytettiin yleisesti kaulakuvun (struuma) parantamiseen. Muista puihin liittyvistä sanoista voisi vielä mainita sanan "kyrpä", jonka etymologia on männyn rungon sivulla kasvava ja ylöspäin sojottava tukeva oksa. Tämä on usein entinen puun latva, joka on vahingoittunut ja sivuoksa on ottanut latvan paikan.
Professori Arno Forsiuksen mukaan Kullitar eli Kuuterneito on suomalaisessa kansanperinteessä kaulan kasvaimia, kyhmyjä ja kaulakupuja parantava naispuolinen henkiolento. Kullitar auttaa myös kaalien kasvatuksessa ja tekee puihin pahkoja. Kullitar yhdistetään pyhään Luciaan ja muita nimen kansanomaisia muotoja olivat Lukki, Lukka, Lussi, Luttu ja Luusia. Pyhän Lucian muistopäivä 13.12. otettiin 1300-luvulla katolisen kirkon viralliseen pyhimyskalenteriin. Vanhan sanonnan mukaan "Lucia pisimmän yön anda, Vitus pisimmän päivän kanda" (Manuale v.1646). Pyhä Vitus oli kristinuskon pyhimys, jonka muistopäivää vietettiin puolestaan keskikesällä. Vitus tunnettiin tanssitautisten, vuoteenkastelijoiden ja ripulitautisten parantajana.
Uskonpuhdistus kielsi Suomessa 1500-luvun alkupuolella pyhimysten palvonnan, mutta siitä huolimatta Lucian (eli Kullittaren) palvonta on jättänyt jälkensä suomalaiseen kansanmytologiaan. Ensi lauantainahan Lucian päivää taas vietetään ja Lucia tuo valoa talven pimeyteen.