Tossa alkoi ajatus lentämään siihen miten asiat ovat muuttuneet maallemuuton myötä, kun tuolla toisessa toikissa oli juttua koirista ja tuli kaupunkiaikaiset harrastukset mieleen.
Turussa tuli käytyä kahta (pahimmillaan jopa kolmea omaa) koiraa kouluttamassa monta kertaa vikossa koulutuskentällä. Nyt koiria on vain yksi ja koulutusharrastus on jäänyt tosi vähälle. Kun ei täällä maalla ole tarvetta niin koulutetulle ja kuuliaisella koiralle kuin kaupungissa on. Siks koiralla on selkeesti tavat höltyneet.
Maalla kun voi koiran päästää vapaaksi pihalle (rajat on tottakai opetettu) kunhan valvoo, ettei koira lähde minnekään, eikä se just oikeessa paikassa sivulla kulkeminen ole ollenkaan niin tärkeää kuin kaupunkivilinässä jne. jne. Toki sellainen perushallinta ja -tottelevaisuus on pidetty yllä mutta kyllä se siihen on sitten jäänyt.
Toinen asia joka on muuttunut, on se että sellainen yletön bailaaminen on jäänyt kokonaan. Kaupungissa oli kyllä erikoinen viikko, jos ei vähintään kahta kertaa viikossa tullut kapakissa kännejä kavereiden ja/tai silloisen avon kanssa vedettyä ja kömmittyä aamuöyllä viiden-kuuden maissa kotiin. Vaikka en mikään absolutisti olekaan, alkoholia en käytännöllisesti katsoen käytä juuri ollenkaan. Kyseessä ei ole mikään tietoinen valinta. Se on vaan jotenkin loppunut. Myös (bailaus ja muut) lomat Keski-Eurooppaan ja esim. Kanarialle ja manner-Espanjaan ovat myös vähentyneet rajusti. Ennen piti päästä etelään ainakin kerran vuodessa. Mieluummin kaksi. Nyt olen viimeksi käynyt Kanarialla vissiin vuonna 2004 tai 2003. En muista, enkä jaksa tarkistaa.
Prätkäily- ja ampumaharrastuksista on sensijaan tullut huomattavan paljon entistä tärkeämpiä. Ehkä siksi, että niiden kautta nimenomaan olen yhteydessä kaupunkiaikaisiin kavereihini. Useita kertoja viikossa, ympäri vuoden. Kaverit eivät ole siis jääneet. Osa on tullut jollain lailla jopa entistä läheisemmiksi täällä asuessani vaikka välimatka paljon pidempi onkin.
Vakiintunut avosuhde ja seksielämä on laimentunut jokapäiväisestä epäsäännöllisiin, maksimissaan pari kertaa viikossa tapahtuviin tapaamisiin. Vaikka esim. viime kuukaudet kyseessä on ollut koko ajan sama henkilö, en silti laske olevani vakiosuhteessa. Tosin tämähän oli täysin oma valinta. Päätös lähteä tänne ja samalla lopettaa suhde oli täysin tietoinen.
Kotona tulee tehtyä huomattavasti useammin ruokaa. Kaupungissa asuessa tuli sentään jonkun viikoittain verran käytyä syömässä muualla, täällä lähinnä satunnaisesti.
Tietokoneen käyttö on lisääntynyt. Varsinkin talvisaikaan tulee joinain päivinä oltua jopa useita tunteja koneella. Harvoin toki yhtämittaa mutta kun vuorokautinen käyttö lasketaan yhteen niin joinain päivinä tosiaan useitakin tunteja.
Siivousintoilu on kadonnut kokonaan. Siinä kun ennen oli melkeen maailmanlopun kaltainen asia jos oli vähän epäsiistiä, niin nykyisin osaa ottaa paljon rennommin eikä asunnon pieni (ja välillä suurikin) sekaisuus häiritse millään tavalla.
Itseasiassa vähän sekainen asunto tuntuu paljon kodikkaammalta ja viihtyisämmältä kuin siisti "näyttelytila" joka näyttää siltä ettei siellä edes asu ihmisiä kun ei ole elämisen jälkiäkään.
Ainakin oman olon ja mielialan kannalta maallemuuton myötä tulleet muutokset ovat tuntuneet todella hyvältä vaihtokaupalta. En edes muista koska mua olis viimeksi joku asia ihan oikeasti vituttanut tai olisin ollut edes pahalla päällä. Kaupungissa asuessa sitä oli pahalla päällä ja jokin vitutti vähintään kerran viikossa. Muija saattoi vituttaa joka päivä, tosin se teki sitä tahallaan.