Pyysivät vanhan kolumnin myötä telkkkariin. Aiheena lasten päivähoito. Vastapuolena oli kotiäiti Nina Mikkonen, jonka mouhuamista kuunnellessa nauratti koko ajan aivan tolkuttomasti. Sain kuitenkin pidettyä hymyn pyllyssä. Välillä tunsin syvää myötähäpeää Mikkosen puolesta, ihmispolo nolasi itsensä tyystin. Jos olet absurdismin ystävä, klikkaa katsomaan, tänne.
Vaikuttaa siltä, että on meneillään on yleisempikin nyrjähdys. Mikkostyylinen kuuntelemattomuus ja vastapuolen päälle huutaminen yleistyy. Varsinkin jos jossakin sivutaan maahanmuuttopolitiikkaa ja tunnetun uusrasistin hullu-uhoamista, ponnahtaa esiin kuuliaisten vasallien räyhäjoukko, jolla ei ole mitään sanottavaa eikä varsinkaan perusteluja mielipiteilleen, mutta huuto on kovaa. Pohjattoman surullista väkeä.