Ahvenistolle kaakertaessani vastaan pyöräili kaksi nuorta miestä varustuksenaan mm. suorat housut, kauluspaita, kravatti ja kypärä. Arvelin että siinä on koulusta valmistuneet kotimatkalla, mut kohdalle tultuaan huomasin rintamuksissaan nimikyltit. "Terve, onko teilä hetki aika?" kera leveän hymyn. Ne olikin amerikkalaisia hintasaarnaajia. Aioin sanoa "en ehdi, on kiire, lähdön aika on lähellä", mut arvelin siinä olevan väärinkäsityksen vaara ja pidättäydyin pään pudistuksessa.
Enpä oo ennen tuollaisiakaan bongannut, vaikka toki tiennyt heitä Suomessakin kiertelevän.
