Tein jotensakin omituisesti tässä näin. Kaverini soitteli jouluna ja valitteli että on ihan täysin perse auki. Jauhelihaa kuulema vaan jääkaapissa ja hieman kurjaa. Jäi mieleen kummittelemaan hänen soittonsa moneksi päivää. Soitin sitten tänään takaisin ja kutsuin kylään. Kahvia latkiessa mieleen juolahti, että jospa voisi ilahduttaa. Sanoin että käypä Alkossa, lainaat autoa pihasta, ostat pari pulloa viskiä, toisen itsellesi, toisen tuot tänne ja länttäsin viiskymppisen kouraan. Mieshän ilahtui kovin ja hyvin nopeasti oli porstuassa vetämässä takkia niskaansa. Auton takavalot kun pihasta vilahtivat pois, niin aloin vasta ajattelemaan teinkö oikein lainkaan. Mietin että:
a). Miksen itse lähtenyt Alkoon ja hakenut niitä viskejä ja toisen tuonut hänelle omalle kotiovelleen.
c). Onko tässä joku alistuksellisen orjuutuksen maku ihmissuhteessa. Tuntuisi ikävältä. En halua sellaista. Tuntenut kaverin, aiemmin työelämässä tutustuttiin, jo yli kymmenen vuoden ajan. Mielestäin ihan tasavertainen jos älliä tarkastellaan.
g.) Juotanko puolitietämättäni juoppoa? Ko. ihminen on kuitenkin keski-ikäinen sairaseläkeläinen, jonka eläkkeen ainakin jonkunasteinen syy on hölmöily. Luultavasti päissään.
r). Miksemme yhdessä lähteneet ostamaan niitä viskejä.
t). Miksi tällaista pitää edes puntaroida. Ylianaalista toimintaa näin miettiä liian kauaksi asioita.
u). Miksi en pääse fiilikseen, että olen tehnyt ihan oikein ja ilahduttanut ihmistä, kun sen omilla silmilläin näin olevan.
y). Olenko paha, vai olenko hyvä.
Ja onhan tässä sekin että autoa ja miestä, eikä niitä kahta viskipulloa ole kuulunut pariin tuntiin. Toivottavasti kaikki on ok.