Anoppi ja nippu sen puoleista sukua tulossa kylään. Aina yhtä lystiä on se.
Esim. rouvan siskon mies tulee olohuoneeseen (naiset jäävät keittiöön lätisemään), mukanaan nykyään tabletti. Aiemmin läppäri. Se istuu sohvalle ja alkaa räpeltämään tablettiaan, eikä puhu tasan mitään, jos ei ole asiaa. Hieno mies, jota arvostan suuresti. Itse istun olohuoneessa kanssaan, ja mm. surffailen netissä. Enkä sano mitään, jos ei ole asiaa. Kyseinen herramies ei myöskään tervehdi sen enempää saapuessaan ku lähtiessäänkään. Hieman kärjistäen siis: sieltä tulee kohta nippu sukulaisia, joista yksi tulee olohuoneeseen mitään sanomatta, ei puhu sanaakaan, ja tunnin-parin päästä lähtee mitään sanomatta.
Vastapainoksi sieltä toki tulee naisia, jotka puhuvat. Koko ajan. Samaan aikaan. Kovaan ääneen.
Ja kirsikkana tomaatissa sieltä tulee juoksevia ja mölyäviä lapsia jonkun verran. En tiedä montako lasta niitä on, enkä sitä, kuka on kenenkin lapsi, eikä kiinnostakaan, mutta sen tiedän että liikaa niitä on. Aivan liikaa.