Tänne kaikki merkityksettömät ilmoitukset, vol XI

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Renngeist
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Pyöräilin tässä näin kaupasta kotia. Kulmalla oli pyörän vieressä makoilemassa semmoinen 25v, 175cm hoikka pitkätukkainen blondimiekkonen. Pysähdyin herättelemään ja kyselemään vointejaan. Kyllähän hän siitä pomppasi pystyyn ja tutuksi tullut tupakan kysyminen. Tarjosin tietty ja sitten sananvaihtoa:
Minä: "Onkos se vointi oikeasti hyvä?"
Hän: "Mikäs tässä...ööf...hyvä meininkii."
M: "No sehän on hyvä. Olitko minnepäin menossa?"
H: "No...Pitää mennä...tuonne." *viittilöi vähän joka suuntaan*
M: "No hyvä, että selvät suunnitelmat."
H: *ojentaa kättään* "Mikäs on miehen nimi?"
Minä sitten vastasin etunimelläni ja...
H: "Ai katos! Kouv...vots...kouv..."
M: "Mitä?" *kattelen miekkosta suu auki*
H: "Juu. Ei mitään..."
M: "Okei... Hyvä kuitenkin, jotta oot kunnossa. Jatkan tästä kotia. Morjes."
H: "Hyvä meininkii!"

...Rinnakkaistodellisuudessa olisin ehkä kysynyt, että yrittikö lausua kouvotsvoni, mutta mietinpähän nyt tätä juttua sitten varmaan vielä kiikkustuolissakin. *menee kiikkustuoliin*
 
Pohjautuu paskimpaan kirjaan minkä olen lukenut.
Vitutus tuntuu fyysisesti kun mietinkin sitä kirjaa. Ai herranjumala.

Melkein tekisi mieli lukea tämän mainospuheen jälkeen. En ole tutustunut Reijo Mäen kirjalliseen taiteeseen yhtään.
 
Hotellin ulko-ovella pitää tietää numerokoodi sekä sisälle että ulos päästääkseen. Erääseen kerrostaloon pääsin sisälle alasummeria painamalla mut enpäs päässytkään ulos. Erinäisiä vipuja yritin väännellä ja sisäpihan oveakin kävin kokeilemassa ja summereita ei sisäpuolella ollut. Oli soitettava yläkerrokseen ja sieltä tultiin avaimella päästämään mut ulos (en tiiä miksei summeria painanut). Paloturvallisuuden kannalta hyvin outoja lukitsemiskäytäntöjä.
 
Kerran oli semivastaava tilanne käsillä vallan lain.
Uuden baarituttavuuden luota aamulla pois hortoillessani menin ensimmäisestä rappukäytävän ovesta ulos minkä löysin. Siinä vaiheessa kun tajusin tulleeni talon sisäpihalle, ovi oli jo räpsähtänyt takanani kiinni.
Ja sisäpihan ovesta kadulle pääsi vain numerokoodin tietämällä. Toista tuntia siinä piti nakottaa ennen kun joku talon asukkaista lähti autoilemaan ja pääsin livahtamaan samalla oven avauksella poijjes.
 
Pyöräilin tässä näin kaupasta kotia. Kulmalla oli pyörän vieressä makoilemassa semmoinen 25v, 175cm hoikka pitkätukkainen blondimiekkonen. Pysähdyin herättelemään ja kyselemään vointejaan. Kyllähän hän siitä pomppasi pystyyn ja tutuksi tullut tupakan kysyminen. Tarjosin tietty ja sitten sananvaihtoa:
Minä: "Onkos se vointi oikeasti hyvä?"
Hän: "Mikäs tässä...ööf...hyvä meininkii."
M: "No sehän on hyvä. Olitko minnepäin menossa?"
H: "No...Pitää mennä...tuonne." *viittilöi vähän joka suuntaan*
M: "No hyvä, että selvät suunnitelmat."
H: *ojentaa kättään* "Mikäs on miehen nimi?"
Minä sitten vastasin etunimelläni ja...
H: "Ai katos! Kouv...vots...kouv..."
M: "Mitä?" *kattelen miekkosta suu auki*
H: "Juu. Ei mitään..."
M: "Okei... Hyvä kuitenkin, jotta oot kunnossa. Jatkan tästä kotia. Morjes."
H: "Hyvä meininkii!"

...Rinnakkaistodellisuudessa olisin ehkä kysynyt, että yrittikö lausua kouvotsvoni, mutta mietinpähän nyt tätä juttua sitten varmaan vielä kiikkustuolissakin. *menee kiikkustuoliin*
Samaa odottelen Jämsässä omalla kohdalla.

No, tuskinpa niin tunnettu hahmo olen..
 
Niin tää on TÄÄ leffa!

Juttu ratkeaa sillä että kissa karkaa. Olen lukenut synopsisin joskus forumilta.
 
Niin, aivan.

Kirjoitettuaan 120 sivua täyttä paskaa, tuli mieleen, että täähän pitäis saatana ratkaista tää juttu jotenkin ja kirja menee painoon huomenna.
 
Pohjautuu paskimpaan kirjaan minkä olen lukenut.
Vitutus tuntuu fyysisesti kun mietinkin sitä kirjaa. Ai herranjumala.

Ai Hutikuun Tytöt?

Mulla on toi pokkariversiona ja selkämyksessä on kirjan nimi juurikin noin. Liekö joskus ihan keräilykappale vielä!
 
Ylös