Noista Iltalehden yms. pettyneistä kommenteista, kun onkin vain reservissä tai tehtävä vain vaivainen varastomies, vaikka luuli olevansa etulinjan sinkosimo. Ja vielä siitä, että armeijasta/kertausharjoituksesta on jo aikaa, joten ei enää osaa mitään.
Niin. Kun armeijan sodanajan vahvuus putosi 350 000:nesta 230 000:tuhanteen, käy ilman muuta niin, että joukko nuorenee. Porukka saadaan kokoon vain nuorimmista ikäluokista. Siten on luonnollista, että 35 v ukko onkin "vain" reservissä. Oikeastaanhan pitäisi olla iloinen, ja monesta syystä. Suurin oma osuus velvoitteesta on jo hoidettu: olin oman aikani osa armeijaa, mutta enää minun ei tarvitse.
Vain varastomies. Jo Vietnamin sodassa yksi kentällä taisteleva soturi vaati taustalleen tueksi 20 ihmisen työpanokseen, jotta voi hoitaa tehtävänsä. Suhde lienee vain korostunut yhä enemmän taustajoukkojen suuntaan. Jo ensimmäinen maailmansota oli suuri logistiikkasota: se ken pystyy liikuttamaan joukkoja ja materiaalia parhaiten, voittaa. Siten varastoissa tehdään armeijan menestyksen kannalta erittäin merkittävää työtä. Materiaalia otetaan vastaan, lajitellaan ja se pitää jakaa nopeasti ja tehokkaasti sitä tarvitseville joukoille. Varastomies on avaintehtävissä.
En osaa/muista enää mitään. Jos kriisi alkaisi eskaloitua, se tuskin tapahtuisi päivässä tai edes viikoissa. Tilanne kiristyisi kuukausien ajan. Siten olisi aikaa kutsua joukkoja kertausharjoituksiin, harjoituttaa viikko kaksi, ja kotiuttaa. Aika nopeaan tahtiin saataisiin suuri joukko reserviläisiä kartalle nykyisestä tehtävästään, joukkonsa toiminnasta jne. Väliajalla voisi itse kukin suorittaa oma kuntokuuriaan lenkkeillen yms. Jos sitten tulisi tarve perustaa koko armeija, olisivat niin taistelijat kuin joukko varsin hyvin tehtäviensä tasalla.