Kävipä tässä aamulla. Ystäväni kanssa, naisihminen, ajelimme hänen ollessa ratissa pientä maantienpätkää ja täysin nopeusrajoituksen mukaan. Tienpenkalla oli farmariskoda ja yksinäinen poliisimies siinä seisomassa. Kuudenkympin alue, asianmukainen matkanopeus ja ei tässä mitään pitäisi olla.
Poliisimies kuitenkin päätti puolittain hypätä ajokaistalle käsi ojossa. Ystäväni löi jarrut lukkoon säikähdettyään tielle hyppäävää ukkoa ja sohonaan töräytti sitten metallikaiteeseen. Etupuskuri halkesi, auto kääntyi poikittain tielle ja molemmat kaistat menivät tukkoon.
Itkuhan siitä tuli. Poliisimies tuli auton luokse ja alkoi hoputtamaan eteenpäin. Ei mitään puhetta ylinopeudesta, ei alkometriä suuhun, vaan huitoi että eteenpäin. Näinen itkee ja minä tuijotan sanaakaan sanomatta niin tuimasti äijää silmiin kuin osaan. Kiitos tästä tempusta.
Mutkan takana oli toinen poliisiauto ja joku paku ojassa. Nyt tajusin mistä oli kyse. Poliisi yritti varoittaa että on sattunut onnettomuus ja vauhtia pitäisi hiljentää tuosta kuudestakympistä. Itsepä tollo aiheutti toisen onnettomuuden ja mahdollisimman nopeasti halusi tilanteesta eroon.
Vakuutusyhtiölle tuo menee ja saan kait sitten olla sitä kirjelmää kirjoittamassa myös. Tulee mieleen, että helpompaa olisi jos tässäkin maassa käytettäisiin ajokameroita todistamaan tapahtumat. Mitäköhän vakuutusyhtiössä tuumataan tapahtuneesta. Varmaankin niin erikoinen juttu että tuskin tämmöisiä paljon tapahtuu. Nyt olisi vaan ollut hyvä, jos olisi vilpitön todistaja, eli kamera.