Sitä luulisi, että ihan riittävän ärsyttävän työpäivän jälkeen on parasta mennä suoraan kotiin ensimmäisellä mahdollisella bussilla. Puolen tunnin odottelun jälkeen ei tuntunut enää ihan niin hyvältä ratkaisulta. Bussi tuli lopulta 20 minsaa aikataulusta myöhässä ja keskustassa kuski ystävällisesti ilmoitti, että vuoro jää siihen kun niin paljon myöhässä, ettei järkeä ajaa. No KIITTI VAAN. Toisella linjalla niin lähelle asumusta kuin pääsi ja loppumatka sateessa kävellen. Meni kotimatkaan vaan tunti 20 minuuttia... Seuraavan kerran kun on fiilis, että äkkiä kotiin, niin taidan suosiolla kävellä koko matkan, näköjään nopeampaa, satoi tai ei.
Ja väriä päästävä sateenvarjo lienee maailman paras keksintö. Sehän kun ei koskaan kastu...