toleranssisiipi
Langennut enkeli
Selvisipäs viimein, että kuinka monta kertaa päivässä on terveellistä puhua naapurille.
Ehdoton maksimi on kerran. Yhden kerran.
Nimittäin! Viime viikon perjantaiaamuna, kun hiivin portaikon hämärässä työmatkaani aloittamaan, törmäsin melkein päin alimman kerroksen rollattorimamman ovea. Oikeastaan se avas sen melkein mua päin. Siinä sitten jouduin sosiaaliseen kanssakäymiseen, kun käytiin suunnilleen seuraavanlainen keskustelu: "Oho, ai sä olitkin siinä kohdalla?" "Joo".
Ja sitten kun iltapäivällä laahustin kotiin, näin saman mamman porisemassa ja paukkumassa jonkun toisen akan kanssa siinä omalla partsillaan. Tai siis se joku toinen oli kävelytiellä, rollaattorimamma partsillaan. Ja kun mä laahustin kohti rapun ovea, mä näin kuinka niiden silmät oikein kiiluivat, kun ne tajus, että kohta ne pääsee mun kimppuun. Siinä vaiheessa oli jo myöhästä perääntyäkin. Ja niin vaan kävi, että vaikka mä yritin tutkia kävellessäni että minkäs muotoisia reikiä siinä asvaltissa onkaan, mamma avasi keskustelutuokion:
- Se on alkanut taas olemaan yötä rapussa!
- Ai [tähänykspuliveivarinnimi]?
- Jätesäkki.
- Aha. (en todellakaan tiedä, onko tuo jätesäkki tuolle puliveivarille keksitty nimi, vai mitä mamma siinä höpisi, enkä tosiaan kiinnostunut sitä kysymäänkään)
- Aamuviideltä lähti. Olin hereillä.
- Aijjaa.
Tässä kohdassa liu'uin ovesta rappukäytävään.
Ja kun tulin kotiin, kävin suihkussa, ja sen jälkeen mittasin kuumeen, niin olipahan melkein 38 astetta. Ja viikonlopun aikana nousi isoimmillaan melkein 40 asteeseen ja tulehdutti vielä nielurisatkin, saatana, moinen turha äänenkäyttöelinten rasittaminen. Tähän päivään saakka sitten tuli saikkua ja eiliseen saakka olin kipeä. En muista, olenko koko aikuisikänäni ollut niin kipeä, mitä tuon tapauksen jälkeen. Jumaliste, NELJÄ vuorokautta kuumeessa ja kymmenen päivän penisilliinikuuri, koska mamma halus kertoa mulle tapahtumasta, joka on tapahtunut vissiin joka ainoa syys ja talvi, enemmän tai vähemmän säännöllisesti aina kun ilmat vähänkin viilenevät.
Pistää miettimään, että jokohan NYT alkais olemaan aika muuttaa toiseen taloon.
Ei näillä terveysasioilla kuitenkaan kannata tässä iässä enää leikkiä.
Ehdoton maksimi on kerran. Yhden kerran.
Nimittäin! Viime viikon perjantaiaamuna, kun hiivin portaikon hämärässä työmatkaani aloittamaan, törmäsin melkein päin alimman kerroksen rollattorimamman ovea. Oikeastaan se avas sen melkein mua päin. Siinä sitten jouduin sosiaaliseen kanssakäymiseen, kun käytiin suunnilleen seuraavanlainen keskustelu: "Oho, ai sä olitkin siinä kohdalla?" "Joo".
Ja sitten kun iltapäivällä laahustin kotiin, näin saman mamman porisemassa ja paukkumassa jonkun toisen akan kanssa siinä omalla partsillaan. Tai siis se joku toinen oli kävelytiellä, rollaattorimamma partsillaan. Ja kun mä laahustin kohti rapun ovea, mä näin kuinka niiden silmät oikein kiiluivat, kun ne tajus, että kohta ne pääsee mun kimppuun. Siinä vaiheessa oli jo myöhästä perääntyäkin. Ja niin vaan kävi, että vaikka mä yritin tutkia kävellessäni että minkäs muotoisia reikiä siinä asvaltissa onkaan, mamma avasi keskustelutuokion:
- Se on alkanut taas olemaan yötä rapussa!
- Ai [tähänykspuliveivarinnimi]?
- Jätesäkki.
- Aha. (en todellakaan tiedä, onko tuo jätesäkki tuolle puliveivarille keksitty nimi, vai mitä mamma siinä höpisi, enkä tosiaan kiinnostunut sitä kysymäänkään)
- Aamuviideltä lähti. Olin hereillä.
- Aijjaa.
Tässä kohdassa liu'uin ovesta rappukäytävään.
Ja kun tulin kotiin, kävin suihkussa, ja sen jälkeen mittasin kuumeen, niin olipahan melkein 38 astetta. Ja viikonlopun aikana nousi isoimmillaan melkein 40 asteeseen ja tulehdutti vielä nielurisatkin, saatana, moinen turha äänenkäyttöelinten rasittaminen. Tähän päivään saakka sitten tuli saikkua ja eiliseen saakka olin kipeä. En muista, olenko koko aikuisikänäni ollut niin kipeä, mitä tuon tapauksen jälkeen. Jumaliste, NELJÄ vuorokautta kuumeessa ja kymmenen päivän penisilliinikuuri, koska mamma halus kertoa mulle tapahtumasta, joka on tapahtunut vissiin joka ainoa syys ja talvi, enemmän tai vähemmän säännöllisesti aina kun ilmat vähänkin viilenevät.
Pistää miettimään, että jokohan NYT alkais olemaan aika muuttaa toiseen taloon.
Ei näillä terveysasioilla kuitenkaan kannata tässä iässä enää leikkiä.