Ei erityistä syytä, aina ei viitsi/huvita. Taisi olla ensimmäinen kerta kun jäi väliin tähän osoitteeseen muuttamisen jälkeen (2003 jouluna).
Juu. Mitäs sitä aina niihin.
Ei erityistä syytä, aina ei viitsi/huvita. Taisi olla ensimmäinen kerta kun jäi väliin tähän osoitteeseen muuttamisen jälkeen (2003 jouluna).
Se päivä kun tässä taloyhtiössä on puutarhajuhlat, se se vasta onkin päivä.
Kummatkin löytyy.
Mutta sitä juhlamieltä ei haluta jakaa tämän porukan kesken.
Katson kolmoskauden Sherlock- jakson. Ilta on pimennyt, mutta juhlinnan äänet kantautuvat pihalta yhä korviini.
Eepä tuo mittää haettaa. Hyvvee yötä.Haetanneeko tuo mittään?
Itse menen uneen täällä Suomen länsirannalla. Nyt.
Tuostakin syystä lienee hyvä, että random-rappukäytäviin pääsemiseen tarvitaan yhä useammin ovikoodi.
Meikäläisen ei tarvitse oven saranoita rasvata sukulaisten takia.
Kun joku sukulainen kysyy: milloin käyt meillä, ei ole vähään aikaan näkynyt; heitän siihen vastakysymyksen: milloin olet viimeksi käynyt minulla kylässä?
Sitten jatkamme pienen hiljaisuuden jälkeen muilla asioilla.
Ehkäpä sun matkusteluhalukkuuteen liittyy myös jälkikasvun sijainti...?
Onhan tuo noin muuten aika hemmetin kunnioitettavaa että jaksat säännöllisesti ajella pitkän matkan sukuloimaan, kun ottaa huomioon että töiden puitteissakin niitä kilometrejä kertyy 'ihan hyvin'.
Vanhemmillakin tuntuu olevan hinku nähdä lastenlastaan, mutta hinku tuntuu aina laantuvan, kun ehdottaa he tulisivatkin tännepäin meidän sinne suuntamisen sijasta.Siksipä juuri 'vituttaa' se, että jos he kerran viiteen vuoteen jaksais ajaa 500 km suuntaansa sukuloimaan, kun toinen hinkkaa reilua 1300 km viikkoon.
Simppeli bisnesasia kyseessä, joten tuskin on kovin pitkä vierailu.
Meillä on vielä parempi: taloon päästäkseen tarvitsee avaimen!