Albert Oil
Hippi ja juntti
Työkaverin koira on nimeltään Simo Salminen. Perusteluna kuulemma se, että täyskaimansa sai Spedeltä näyteltäväkseen aina koiran rooleja.
Olisit pitänyt. Ties mihin olisi johtanut.Olisihan sen kyllä voinut säilyttää, olisi ollut muistona tästä tapauksesta koko loppuelämän.
Don Rosa vaikuttaa sieluuni Jumalan lailla. Kyllä nyt tosiaan kaduttaa.Olisit pitänyt. Ties mihin olisi johtanut.
Kävin tänään tavoistani poiketen Orihuela Costan Lidlissä.
Yllättäen kaupan meluisin porukkaei ollutkaan tällä kertaa brittipissikset, vaan suomalainen vanhempi pariskunta, joka oli ostamassa puuroon maitoa. Tervesiä vaan Jormalle! (Vaimon nimi ei tullut ilmi) Ihan hyvin valitsit kun otit juuri sitä maitoa! Se toinen on, paremmasta purkista piittaamati, sentään 3 senttiä kalliimpaa!
Huutelivat toisilleen kaupan kauimmaisista nurkkauksista.
Veikkaan, että vaimon nimi oli ja on Marjo.Tervesiä vaan Jormalle! (Vaimon nimi ei tullut ilmi) Ihan hyvin valitsit kun otit juuri sitä maitoa!
Niin? Menet melkein kauppaan kuin kauppaan täällä niin siellä on brittipissiksiä meluamassa. Tämänpäiväinen kauppareissu oli myönteinen poikkeus, koska brittipissikset eivät olleet pääosassa.
Jorma ja oletettu Marjo olivat n. 65-70-vuotiaita ja Jorma noin 180 cm, "Marjo" huomattavasti lyhyempi ja *erittäin* kovaääninen. Osuuko?Veikkaan, että vaimon nimi oli ja on Marjo.
Alle 30-vuotiaana...Myyjä kysyi tänään papereita kun ostin olutta. Mukava kun joku vielä pitää niin nuorena, tokaisin.
Ei kyllä täälläpäin ainakaan noudateta mitenkään orjallisesti sitä sääntöä, että alle kolmekymppisen näköisiltä pitäisi kysyä.Alle 30-vuotiaana...
Eipä sillä, jää kyllä itsellekin mieleen, jos satutaan kysymään.
Ok. Hyvä homma. Huolestuttikin kovin että kuinkahan mahtoi käydä.Kävin tuolla noin ostamassa mm. maitoa ja kassalla epäilin että maitopurkki vuotaa ja kassaneitikin tutki pariin kertaan että vuotaako se mutta päätteli ettei se vuoda mutta silti varmuuden vuoksi laitoin maitopurkin erikseen sellaiseen pikkuiseen muovipussiin kotimatkan ajaksi ja kotona kaadoin koko maitopurkin sisällön kannuun jotta ei tarvitsisi murehtia että onko se purkki rikki vai ei, joten myös jos kassaneiti lueskelee Forumia niin tiedoksi: ongelma, jos sellaista on ollutkaan, on hoidettu.
Cher-lokki selvitti:Eilen käytiin sellasessa "sporttidivarissa" hakemassa lapsille liikuntavälineitä, kuten esim. KAUNOLUISTIMET.
Paikka on sellainen pitkän mallinen halli, jossa toimii useampia yrityksiä.
Heti ton sporttidivarin naapurissa toimii mahdollisesti ihan mielenkiintoinen yritys.
Ainoa mainos/kyltti/panderolli/tai ylipäätään mikään viite siitä mitä yrityksessä puuhataan on esillä alla itseni valokuvaamana.
Pisti hymyilyttämään. Liekö kyltin tarkoituskin se.
Onneksi niitä fiksujakin ihmisiä löytyy maailmasta vielä.......FB sanoi:Tänään klo 21.30 mieheni nouti minut autolla iltavuorosta kotiin. Ajettiin pakilantien bussipysäkin ohi ja huomasin pysäkillä etunojassa hytisevan nuoren miehen ilman päällystakkia. Pyysin miestäni tekemään u-käännöksen, jotta voimme tarkistaa nuoren tilanteen.
Ajoimme hänen luokseen, veivasin ikkunan auki ja kysyin missä takkisi. Nuori kertoo, että takki sekä rahat ovat kaverilla, joka jätti hänet kyydistä. Kertoi, että akku on loppu ja bussilippua ei ole, ei tiedä missä on ja minne mennä. Ja että on seissyt siinä 1-1,5 tuntia!
Tässä vaiheessa järkytyin niin, että pyysin häntä hyppäämään heti kyytiin, Varmistin häneltä, että onko liian humalassa tietääkseen missä asuu, ja että onko kotona sitten joku kotona kun sinne hänet viemme.Hän osasi kertoa kotiosoitteensa ja sen, että äiti on kotona.
Humalatila oli lievä, se selvisi myöhemmin autossa hänen kanssaan jutellessaan.
En ole ikinä nähnyt ketään niin palelevaa. Horkka on lievä sana kuvaamaan hänen tärinäänsä. Poskilla olivat lähes jäätyneet kyyneleet. Hän ei tuntenut käsiään eikä jalkojaan. Pitkiä kalsareita ei ollut, vain farkut, sukat, kengät, ja huppari. Päässä onneksi pipo!
Laitettiin auton lämmitykset täysille ja lähettiin ajelemaan kohti vantaata.
Harkitsin hetken koukkaammeko käpylän pelastuslaitoksen kautta, jotta voivat siellä tarkistaa hänen ruumiinlämpönsä. Mutta nuori kielsi sinne menemästä, sanoi, että kyllä pärjää.
Ensimmäisen varti hän hytisi ja haukkoi henkeänsä. Sanoi, ettei tunne kehoaan. Pystyi kuitenkin koko ajan juttelemaan aivan järkevästi, jotan uskalsimme jatkaa kotimatkaa sairaalassa käynnnin sijaan.
Kyllä pistää vihaksi kun ajattelen niitä kaikkia kanssaihmisiä, jotka ovat pojan pysäkillä nähneet, eivätkä tehneet mitään hänen auttamisekseen. Joku mies oli tarjonnut hetkeksi takkiaan ja olisi maksanut pojan bussikyydin, mutta tämä ei ollut osannut tajoukseen tarttua, koska ei edes tiennyt missä on.
Hän oli pyytänyt useammalta puhelinta lainaksi, kukaan ei ollut suostunut.
Sinä, joka jätit tänään auttamatta. Kysymyksessä olisi voinut olla sinun lapsesi/lapsenlapsesi tai muu läheinen. Se, että nuori on humalassa, ei tarkoita todellakaan sitä, ettei hän tarvitse apua. Päinvastoin, avuntarve on tällöin suurempi. Olisit jumalauta edes soittanut poliisin paikalle!
Meiltä meni tunti kauemmin kotimatkaan, kun kiersimme vantaan kautta. Hyvin pieni aika tässä elämässä, mitään emme menettäneet, päinvastoin tuli ihana olo, kun nuori kotiovea avatessaan hymyili ja nosti kiitollisena peukkua.
En yleensä kirjoita mitään jakamisen arvoista, mutta pyydän ystäväni, jakakaa tämä. Pakkaset jatkuvat, nuoret juhlivat, saattavat eksyä kavereistaan ja jäädä tuonne ulos hortoilemaan vähissä vaatteissaan. Älkää kääntäkö selkäänne heille tai teeskennelkö ettette edes huomaa asiaa. Tässäkin olisi ollut monta mahdollisuutta toimia. Itse olisin bussipysäkillä seisoessani napannut pojan bussiin kanssani ja siellä selvitetellyt mitä jatkossa teemme. Vaihtoehtoja on monia, soittaa nuoren kotiin, poliisille, hätäkeskukseen ja jopa ottaa nuori siksi aikaa omaan kotiin, kunnes löytyy parempi ratkais