Tässä toikissa voi kertoa erilaisia tarinoita joihin liittyvät Tappara, Ojanen ja Vettel.
Kauan sitten Suomen ollessa kuuluessa vielä Ruotsiin oli tullut taa aika sotaväkeen otoille. Rienarsuon tilallekin tuli vaatimus antaa pari mietä väkeen. Mehe pohti ihmeissään keitäpä ulkomaan reissuille lähettäisi työväki kun oli suht kunnollista, eikä ketään pakolla viitsisi lähettää raskaaseen. Mehe kysäisi vapaaehtoisia, muttei heti meinannut löytyä, ennen kuin aamulla pikku kankiaisessa käveli ja huomasi Janne ojan pohjalta. Jannellehan oli annettu sukunimekseen Ojanen kun siellä aina tanssi-iltojen jälkeen möyri.
Noh, Mehe kysäisi Jannelta lähtisitkö Puolaan sotimaan, jos oikein mellevät krapularyypyt saisit ja evääksi vielä näkkärin lisäksi sammiollisen kiljua. Ojanen tähän tuumai, jotta parempaa tarjousta ei ole aiemmin tullutkaan. Sopimukseen tosin kuului, jotta Ojanen antoi Ilveksensä Mehelle.
Sotareissu Puolassa meni ihan mukavasti Ojasen Tapparaansa heilutellen huudellessa hakkaa päällä ja naukkuja kiljuämpäristä ottaen. Ojasta kuitenkin alkoi vituttamaan muiden naiskennellessa, syödessä sitä sun tätä Krakovan makkaraa. Mä en kestä tätä muut voi kärsiä Viliä ja Näkkäriä, mutta nyt mulle riitti.
Muiden nukkuessa naisten lämpimien reisien välissä Janne tuumasi lähdempä etelään. Pahimmasta krapulasta toivuttuaan ja kiljun loputtua, hän huomasi päätyneensä Saksan maalle. Pieni kankkunen kuitenkin Ojasen mieltä painoi ja häntä alkoi kovasti panettamaan. Noh ei siinä lähipiirissä näkynyt kuin yksi lammas. Ojanen kiilasi lampaan pään aidan seivästen väliin ja alkoi purkamaan paineitaan. Kesken kaiken niitylle tuli Vettel, joka , kysyi, "Mitä ihmettä sä teet?" Ojanen sanoi, tää on kivaa koko sinäkin. Vettel empi hetken ja sanoi sitten ok ja pisti päänsä aidan seivästen väliin ja heitti housut nilkkoihin.
Kauan sitten Suomen ollessa kuuluessa vielä Ruotsiin oli tullut taa aika sotaväkeen otoille. Rienarsuon tilallekin tuli vaatimus antaa pari mietä väkeen. Mehe pohti ihmeissään keitäpä ulkomaan reissuille lähettäisi työväki kun oli suht kunnollista, eikä ketään pakolla viitsisi lähettää raskaaseen. Mehe kysäisi vapaaehtoisia, muttei heti meinannut löytyä, ennen kuin aamulla pikku kankiaisessa käveli ja huomasi Janne ojan pohjalta. Jannellehan oli annettu sukunimekseen Ojanen kun siellä aina tanssi-iltojen jälkeen möyri.
Noh, Mehe kysäisi Jannelta lähtisitkö Puolaan sotimaan, jos oikein mellevät krapularyypyt saisit ja evääksi vielä näkkärin lisäksi sammiollisen kiljua. Ojanen tähän tuumai, jotta parempaa tarjousta ei ole aiemmin tullutkaan. Sopimukseen tosin kuului, jotta Ojanen antoi Ilveksensä Mehelle.
Sotareissu Puolassa meni ihan mukavasti Ojasen Tapparaansa heilutellen huudellessa hakkaa päällä ja naukkuja kiljuämpäristä ottaen. Ojasta kuitenkin alkoi vituttamaan muiden naiskennellessa, syödessä sitä sun tätä Krakovan makkaraa. Mä en kestä tätä muut voi kärsiä Viliä ja Näkkäriä, mutta nyt mulle riitti.
Muiden nukkuessa naisten lämpimien reisien välissä Janne tuumasi lähdempä etelään. Pahimmasta krapulasta toivuttuaan ja kiljun loputtua, hän huomasi päätyneensä Saksan maalle. Pieni kankkunen kuitenkin Ojasen mieltä painoi ja häntä alkoi kovasti panettamaan. Noh ei siinä lähipiirissä näkynyt kuin yksi lammas. Ojanen kiilasi lampaan pään aidan seivästen väliin ja alkoi purkamaan paineitaan. Kesken kaiken niitylle tuli Vettel, joka , kysyi, "Mitä ihmettä sä teet?" Ojanen sanoi, tää on kivaa koko sinäkin. Vettel empi hetken ja sanoi sitten ok ja pisti päänsä aidan seivästen väliin ja heitti housut nilkkoihin.
Ojanen hakkaa Tappara-kirveellä Ilveksen maan rakoon ja juhlii mestaruuttaan ja Ilves itkee Mestiksessä. (Sori oli pakko)
