Jumala ei tähän kysymykseen kuulu, mutta mitä voimme päätellä ja sanoa on, että jotakin on, jota me satumme maailmankaikkeudeksi tai todellisuudeksi kutsumaan.
Mutta emme voi siltikään sanoa, että havainnosta riippumatonta todellisuutta on.
Jos hyväksymme oletuksen, että jotakin on, niin eikö samalla lailla voida hyväksyä, että tämän jonkin on täytynyt syntyä? Molemmat ovat puhtaasti sopimuskysymyksiä ja sinä tietysti alkuperäisen kysymyksen laatijana omaat yksinvaltaisen päätäntävallan sen suhteen minkä katsot sovituksi oletukseksi.
Tietysti, jos olet jo päättänyt, että todellisuus
määritellään havaintojen kautta niin tokihan kysymys on jo lähtökohtaisesti tarpeeton.
(Tai pikemmin vastaukset, kysymyshän kuului "uskotko", johon minun vastaukseni siis on kyllä, mutta todellisuuden määrittely ei välttämättä ole sama kuin sinulla.)