Samppanjojen ruiskuttelu
tämän biisin tahtiin?
Aivan totta.
Tämä oli oikea vastaus.
20 vuotta eli vuodesta 1996 lähtien on melkein aina soitettu Bizetiä palkintokorokkeella. Sen aikana Mika Häkkinen ja Kimi Räikkönen ovat saaneet kaikki voitonlaulunsa kuulla. Tosin yksi ainoa harvinainen ja vahingossa tapahtunut poikkeus oli tällä ajalla Interlagosissa 1997 kun palkintokorokkeella soikin viallisen toistolaitteen oikuttelun takia lopulta onneksi vielä sinä vuonna saatavilla ollut ja alun perin Adelaiden 1995 jälkeen palkintonäyttämöltä kadonnut Oodi Ilolle.
Oodi Ilolle Beethovenilta vuorostaan oli F1:n yleinen tunnuskappale täysin suvereenisti vuodesta 1974 lähtien aina vuoteen 1991 saakka. Lisäksi kappale palasi vielä hetkeksi vuosiksi 1994-1995.
Oodi Ilolle oli ollut aivan ensimmäistä kertaa käytössä palkintoseremonialauluna jo Englannin Grand Prixissä 1971 ja tämän jälkeen se oli poikkeuksellisesti Etelä-Afrikan Grand Prixissä 1972 soimassa ja ensimmäistä kertaa säännöllisen soittonsa osalta kuuluviin palkinnoilla se pääsi 1972 Monacon Grand Prixistä osana Euroopan Päivän juhlallisuuksia tai kyseisen juhlaviikon tilaisuuksia.
Tuolloin Monacon Grand Prixissä 1972 tuore ACM:n puheenjohtaja Michel Boeri päätti vastoin muiden maiden rataomistajia ajatella lajin parasta ja ehdotti tuolloiselle Mediakomission puheenjohtaja Kreivi de Merlonille, että F1:n tunnettavuuden lisäämiseksi pitäisi Oodi Ilolla kappaleesta yleinen tunnussävelmä vähän samaan tapaan kuin Te Deum oli F1:n yleinen televisioinnin tunnusteema ennen omia mahdollisia ohjelmatunnuksia kansallisten kanavien puolesta.
Te Deum on tietenkin juurikin Eurovisio-teemamusiikki näin leikkimielisesti lausuen.
Monacon Grand Prixistä 1972 eteenpäin kyseinen Oodi Ilolle-kappale oli lopulta kuitenkin osittain kompromissina soimassa vain Euroopassa ajetuissa kisoissa loppuvuoden 1972 ja koko vuoden 1973 ajan ennen kuin lopullisesti kaukomaatkin ottivat kappaleen omakseen kiivaistakin vastusteluista huolimatta varauksettomasti vuodesta 1974 eteenpäin. Ennen vuotta 1971 tai 1972 palkintojuhlallisuuksia ei soitettu aina musiikkia ja kun soitettiin niin se oli hyvin vaihtelevaa suuntaan tai toiseen.
Monzassa esimerkiksi soitettiin eräässä vaiheessa 1960-lukua sirkusmusiikkia silloin kuin joku muu kuin Ferrari tai Monzan kisajärjestäjien suosiossa ollut muu erityinen talli voitti kuljettajineen kilpailun ja Yhdysvaltojen ensimmäisissä Watkins Glenin kilpailuissa soitettiin Yhdysvaltojen syksystä huolimatta paikallista ylioppilaslaulua kisan jälkeen palkinnoilla.
Sitten joskus oli iloisempia viulusonaatteja tai vastaavia tunnelmankohottajia. Enimmäkseen kuitenkin on paha sanoa, että miten tarkalleen ja kuinka usein noita muita palkintolauluja esitettiin kaiken jälkeen koska TV-lähetykset kansallisesti usein katkaistiin poikki joko ruutulipulla tai viimeistään sillon kun kuohuviinit tai vastaavat alkoholijuomat oli poksautettu korkkeineen päivineen auki. Ja tavalliset kansallislaulut oli soitettu.
Keke Rosbergin kaikki uran harvat voitot muun muassa olivat aina Oodi Ilolle laulun alaisia voittoja.
Vuosina 1992-1993 oli kuitenkin F1 Max Mosleyn alla yrittämässä nuorempaa suuntaa kun lajia haluttiin tuulettaa ennen pitkää 1970-luvun aikana valtaan nousseen Jean-Marie Balestren valtakauden jälkeen palkintomusiikin osalta.
Vuosina 1992-1993 palkintokorokkeella ja maailmanmestaruuden yleispalkintotilaisuudessa soi Europe yhtyeen The Final Countdown. Mika Häkkinen ja Michael Schumacher saivat nauttia uransa ensimmäiset palkintosijoitukset ja Schumacher pari voittoakin tämän musiikin soidessa.
The Final Countdownin toisen kertosäkeen aikana legendaarisesti muun muassa Ayrton Senna murtui Adelaidessa 1993 kyyneliin kun Alain Prost hyväksyi Sennan sovinnon kättelyn ja ilmoitti lopettavansa huolimatta Sennan murtuneista itkunsekaisista pyynnöistä olla lopettamatta uraansa juuri siihen kauteen.
Todellakin heille se olikin totisesti The Final Countdown uriensa osalta nimenomaan kilpailijoina...