Viimeisen kymmenen vuoden ajan Venäjä on ollut mukana tapahtumissa, jota he eivät edes aluksi kutsuneet sodaksi, nyt on kyseessä jonkinlainen terrorisminvastainen operaatio.
Tshetshenian kaupungit ja kylät ovat raunioina. 250 tuhatta tshetsheeniä on tapettu, raiskattu ja kidutettu venäläisteurastajien toimesta, heistä lapsia 40 tuhatta. Ihmisten koteja, kouluja ja sairaaloita on tuhottu. Mitä tekee YK:n turvallisuusneuvosto? Mitä tekee valtamedia ympäri maailmaa? Ovat hiljaa.
Siirtomaasodat ovat aina olleet raakoja. Erityisesti altavastaajan asema on todella vaikea. Aikoinaan Britannia ja Alankomaat yrittivät pitää kapinoivia Etelä-Aasian siirtomaa-alueitaan hallinnassaan väkivalloin. Kun siirtomaavallasta luovuttiin, niistä on tullut demokraattisia valtioita, matkalla kohti parempaa elintasoa ja hyvinvointia.
Lapsen kuolema on aina tragedia. Lapset eivät ole syyllisiä mihinkään, he eivät ole vastuussa vanhempiensa tekemisistä. Mutta valitettavan usein sijaiskärsijät ovat juuri lapsia, aikuisten välisissä kiistoissa. Näin tapahtui Moskovan teatterikaappauksessa 2002, sekä Beslanissa, Pohjois-Ossetiassa viime vuonna. Tietynlaista terrorismitoimintaa molemmat, mutta niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Enkä nyt halua mitenkään erityisesti puolustella näitä tekoja. Valitettavasti nämä panttivankidraamat jättävät tavallaan varjoonsa Putinin hallinnon ja Venäjän armeijan jatkuvat terroriteot.
Vastarintataistelijat eivät kuitenkaan ole mitään bandiitteja. He eivät ota panttivankeja lunnasrahojen tai muiden materiaalisten hyödykkeitten toivossa. Heillä on aivan muut syyt: hirmutekojen lopettaminen Tshetseniassa, Inghusetiassa ja myös muualla Kaukasuksen alueella. He uhrasivat henkensä, ja toki myös panttivankien hengen, tämän asian puolesta.
Moskovan teatterikaappauksen takana epäillään olleen mahdollisesti Movsar Barajevin johtama ryhmittymä, tai sitten Beslanin kaappauksen järjestellyt Shamil Basajev. Tapauksesta voi lukea lisää täältä.
Varmaa on kuitenkin, ettei pakolaishallituksen johtajalla A. Mashadovilla ollut osuussa kaappauksessa. Putinin julkiset "surunvalittelut" tuskin uhreja paljon lohduttavat, ei ossetteja eikä moskovalaisia. Suuret uhrimäärät molemmissa tapauksissa johtuvat Kremlin toiminnasta. Putin piti linjansa: "ei myönnytyksiä terroristeille". Jonkun mielestä rynnäköt, joissa suurin osa panttivangeista menehtyi, saattoivat ollakin onnistuneita.
Ichkerian tsehtsheenitasavallan itsenäistymisjulistukseen suhtautui Venäjän väestön suuri enemmistö paljon hyväksyvämmin ja "kivuttomammin" kuin esimerksiksi Ukrainan tai Valko-Venäjän itsenäistymiseen. Kukaan ei kuitenkaan tuolloin vaatinut Minskin tai Kiovan pommittamista, eikä kukaan myöskään halunnut sotaa Tshetsenian kanssa.
Aikoina, jolloin sananvapaus oli suhteellisen vapaata, Tshetshenian sodan aloitamiseen reagoitiin erittäin kielteisesti, järjestettiin sodanvastaisia mielenosoituksia jne. Eikä ainoastaan tavan pulliaiset, vaan vastustus oli voimakasta myös Venäjän johtavissa elimissä. Monet näkivät toivonpilkahduksia, kun Venäjällä alkoi mennä taloudellisesti hyvin. Ajateltiin, että rahaa riittäisi eläkkeisiin, palkkoihin ja rakennusten kunnnostamiseen - kukaan ei kuitenkaan toivonut että rahaa käytettäisiin rakennusten tuhoamiseen naapurivaltiossa. Paitsi armeijan johto, Putin ja KGB/FSB.
Useat ihmiset ympäri maailmaa ovat ilmaisseet myötätuntonsa itsenäisyydestään taistelevalle pienelle tshetsheenien kansakunnalle. Aseellista tukea tshetsheenijoukoille ei kuitenkaan voida antaa, se olisi Kremlin mukaan kansainvälistä terrorismia. Kannattaa kuitenkin muistaa, että 1990-luvulla monet venäläiset vapaaehtoiset taistelivat Jugoslaviassa Milosevicin joukoissa. Milosevic oli vielä tuolloin Putinin hyvä ystävä. Joukot suorittivat etnisiä puhdistuksia. Tuolloin kukaan ei Venäjällä kutsunut toimintaa kansainväliseksi terrorismiksi. He, jotka selvisivät hengissä Jugoslaviasta ja palasivat kotiin, välttivät syytteet palkkasoturuudesta, vaikkakin palkkasotilaana toimiminen on Venäjän lakien mukaan rikos.
Nykypäivän Venäjä, aivan kuten NL ja keisarillinen Venäjä, on "kansojen vankila". Jokainen kansa pyrkii elämään omassa maassaan, rauhassa naapuriensa kanssa. Rauha pystytään kuitenkin rikkomaan jo Rooman ajalta peräisin olevalla "hajoita ja hallitse" -taktiikalla, jota myös Putin harjoittaa. Yleinen asevelvollisuus velvoittaa kaikki Venäjän federaation nuoret miehet armeijaan, kansallisuudesta ja uskonnosta riippumatta, taistelemaan tshetsheenejä vastaan. Myös heimoveljet Kaukasuksen alueelta - näin kylvetään etnisten ryhmien välisen eripuran siemeniä.
Esimerkiksi Israelin valtio on Venäjän hyvä ystävä ja liittolainen, mutta edes Israel ei pakota arabimuslimeja tai -kristittyjä armeijaan taistelemaan palestiinalaisia vastaan! Ainoastaan juutalaiset (joihin luetaan mm. myös Venäjältä Israeliin muuttaneet) joutuvat armeijaan. Tällaisen politiikan tarkoitus on vähentää kostotoimia. Putinin toiminnalla ei ole vastaavanlaista tarkoitusta. Hän tuskin välittää kuin omasta henkilökohtaisesta vallasta, vaikea kuvitella, että venäläisten, tshetsheenien, tataarien, bashkiirien, ossetien elämä merkitsisi hänelle mitään. Suuruudenhulluista diktaattoreista on aikaisempiakin kokemuksia - Putinin nykyiset toimet muistuttavat pelottavan paljon Stalinin tekemisiä muutama vuosikymmen takaperin!
Tällä hetkellä käynnissä oleva sota on sota ennen kaikkea venäläisten miehittäjien ja tshetsheenien kansan välillä. Loogisesti ajatellen naapurikansoilla ei pitäisi olla osaa eikä arpaa konfliktissa. Osseeteilla, ja muillakin Kaukasuksen kansoilla on mielestäni moraalinen oikeus kieltäytyä asepalveluksesta sodan aikana, ja olla ottamatta osaa siihen. Erityisesti muslimikansoilla, kuten tataareilla (joita Venäjän väestöstä 8 miljoona), bashkireilla, Dagestanin kansoilla jne.
Ossetijohtaja Dzasokhovin ja muutaman muun tasavallan johtajien addressi YK:lle, samoin kuin käsky kansalaisilleen boikotoida asepalvelusta, olisi merkinnyt uutta, rauhaan tähtäävää kehityksen suntaa Kaukasuksella. Ei epäilystäkään, etteikö suunnitelma saisi kannatusta tataareilta, bashkireilta tai koko Venäjän väestöltä (heilläkin on itsesuojeluvaisto). Myös IVY-maiden johtajat tukisivat päätöstä. Jopa Putinin hyvä ystävä, Valko-Venäjän diktaattori tyranni-Lukashenko on todennut, ettei halua Valko-Venäjällä tapahtuvan vastaavanlaista, mitä tapahtuu naapurissaan Venäjällä.
Sodan vastustajien määrä olisi kasvanut myös venäläisten keskuudessa, Moskovassa ja muissa kaupungeissa. Putin jätettäisiin yksin, kasvokkain KGB/FSB -kenraaliensa kanssa.
Mitä tulee esim. Moskovan "viattomiin siviileihin", niin varmasti siellä on sellaisiakin. Heitä on kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin Venäjän virallinen propaganda kertoo. Jos valitsisimme satunnaisesti ihmisjoukon Moskovan kaduilta, niin todennäköisesti n. 2/3 heistä olisi jossain määrin yhteydessä Tshetshenian konfliktiin viimeisen kymmenen vuoden aikana, heidän poikansa, isänsä, veljensä, ystävänsä, ehkä ihminen itse!
Esim. jos äiti lähettää poikansa toiseen maahan, tienaamaan rahaa perheelleen tappamalla, raiskaamalla, kiduttamalla, rosvoamalla ja tuhoamalla viattomien ihmisten koteja, en kutsuisi tällaista ihmistä viattomaksi siviiliksi. Kremlin virallisella propagandalla on totta kai osuutensa asiasta!
Siksi on varsin ymmärrettävää, että ihmiset, joilta on mahdollisesti raiskattu ja murhattu koko perhe ja ehkä myös tuhottu koti, ovat jossakin määrin katkeria ja kokevat tulleensa väärin kohdelluiksi - ehkä osa heistä jopa epätoivoisesti yrittää kostaa juuri Moskovassa, jossa enemmistö ihmisistä antaa tukensa sodalle. En edelleenkään halua millään tavalla puolustella terrori-iskuja, mutta asioia voi yrittää ymmärtää paremmin katsomalla niitä uusista näkökulmista.
Oli miten oli, Putin on toimillaan aiheuttanut sen, että todella suuri joukko venäläisistä joutuu kärsimään aiheuttamastaan sodasta, eikä loppua tälle kärsimysnäytelmälle ole näkyvissä.
Tulevaisuutta on vaikea ennustaa, mutta aika lohduttomalta se näyttää.
Tshetshenian kaupungit ja kylät ovat raunioina. 250 tuhatta tshetsheeniä on tapettu, raiskattu ja kidutettu venäläisteurastajien toimesta, heistä lapsia 40 tuhatta. Ihmisten koteja, kouluja ja sairaaloita on tuhottu. Mitä tekee YK:n turvallisuusneuvosto? Mitä tekee valtamedia ympäri maailmaa? Ovat hiljaa.
Siirtomaasodat ovat aina olleet raakoja. Erityisesti altavastaajan asema on todella vaikea. Aikoinaan Britannia ja Alankomaat yrittivät pitää kapinoivia Etelä-Aasian siirtomaa-alueitaan hallinnassaan väkivalloin. Kun siirtomaavallasta luovuttiin, niistä on tullut demokraattisia valtioita, matkalla kohti parempaa elintasoa ja hyvinvointia.
Lapsen kuolema on aina tragedia. Lapset eivät ole syyllisiä mihinkään, he eivät ole vastuussa vanhempiensa tekemisistä. Mutta valitettavan usein sijaiskärsijät ovat juuri lapsia, aikuisten välisissä kiistoissa. Näin tapahtui Moskovan teatterikaappauksessa 2002, sekä Beslanissa, Pohjois-Ossetiassa viime vuonna. Tietynlaista terrorismitoimintaa molemmat, mutta niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Enkä nyt halua mitenkään erityisesti puolustella näitä tekoja. Valitettavasti nämä panttivankidraamat jättävät tavallaan varjoonsa Putinin hallinnon ja Venäjän armeijan jatkuvat terroriteot.
Vastarintataistelijat eivät kuitenkaan ole mitään bandiitteja. He eivät ota panttivankeja lunnasrahojen tai muiden materiaalisten hyödykkeitten toivossa. Heillä on aivan muut syyt: hirmutekojen lopettaminen Tshetseniassa, Inghusetiassa ja myös muualla Kaukasuksen alueella. He uhrasivat henkensä, ja toki myös panttivankien hengen, tämän asian puolesta.
Moskovan teatterikaappauksen takana epäillään olleen mahdollisesti Movsar Barajevin johtama ryhmittymä, tai sitten Beslanin kaappauksen järjestellyt Shamil Basajev. Tapauksesta voi lukea lisää täältä.
Varmaa on kuitenkin, ettei pakolaishallituksen johtajalla A. Mashadovilla ollut osuussa kaappauksessa. Putinin julkiset "surunvalittelut" tuskin uhreja paljon lohduttavat, ei ossetteja eikä moskovalaisia. Suuret uhrimäärät molemmissa tapauksissa johtuvat Kremlin toiminnasta. Putin piti linjansa: "ei myönnytyksiä terroristeille". Jonkun mielestä rynnäköt, joissa suurin osa panttivangeista menehtyi, saattoivat ollakin onnistuneita.
Ichkerian tsehtsheenitasavallan itsenäistymisjulistukseen suhtautui Venäjän väestön suuri enemmistö paljon hyväksyvämmin ja "kivuttomammin" kuin esimerksiksi Ukrainan tai Valko-Venäjän itsenäistymiseen. Kukaan ei kuitenkaan tuolloin vaatinut Minskin tai Kiovan pommittamista, eikä kukaan myöskään halunnut sotaa Tshetsenian kanssa.
Aikoina, jolloin sananvapaus oli suhteellisen vapaata, Tshetshenian sodan aloitamiseen reagoitiin erittäin kielteisesti, järjestettiin sodanvastaisia mielenosoituksia jne. Eikä ainoastaan tavan pulliaiset, vaan vastustus oli voimakasta myös Venäjän johtavissa elimissä. Monet näkivät toivonpilkahduksia, kun Venäjällä alkoi mennä taloudellisesti hyvin. Ajateltiin, että rahaa riittäisi eläkkeisiin, palkkoihin ja rakennusten kunnnostamiseen - kukaan ei kuitenkaan toivonut että rahaa käytettäisiin rakennusten tuhoamiseen naapurivaltiossa. Paitsi armeijan johto, Putin ja KGB/FSB.
Useat ihmiset ympäri maailmaa ovat ilmaisseet myötätuntonsa itsenäisyydestään taistelevalle pienelle tshetsheenien kansakunnalle. Aseellista tukea tshetsheenijoukoille ei kuitenkaan voida antaa, se olisi Kremlin mukaan kansainvälistä terrorismia. Kannattaa kuitenkin muistaa, että 1990-luvulla monet venäläiset vapaaehtoiset taistelivat Jugoslaviassa Milosevicin joukoissa. Milosevic oli vielä tuolloin Putinin hyvä ystävä. Joukot suorittivat etnisiä puhdistuksia. Tuolloin kukaan ei Venäjällä kutsunut toimintaa kansainväliseksi terrorismiksi. He, jotka selvisivät hengissä Jugoslaviasta ja palasivat kotiin, välttivät syytteet palkkasoturuudesta, vaikkakin palkkasotilaana toimiminen on Venäjän lakien mukaan rikos.
Nykypäivän Venäjä, aivan kuten NL ja keisarillinen Venäjä, on "kansojen vankila". Jokainen kansa pyrkii elämään omassa maassaan, rauhassa naapuriensa kanssa. Rauha pystytään kuitenkin rikkomaan jo Rooman ajalta peräisin olevalla "hajoita ja hallitse" -taktiikalla, jota myös Putin harjoittaa. Yleinen asevelvollisuus velvoittaa kaikki Venäjän federaation nuoret miehet armeijaan, kansallisuudesta ja uskonnosta riippumatta, taistelemaan tshetsheenejä vastaan. Myös heimoveljet Kaukasuksen alueelta - näin kylvetään etnisten ryhmien välisen eripuran siemeniä.
Esimerkiksi Israelin valtio on Venäjän hyvä ystävä ja liittolainen, mutta edes Israel ei pakota arabimuslimeja tai -kristittyjä armeijaan taistelemaan palestiinalaisia vastaan! Ainoastaan juutalaiset (joihin luetaan mm. myös Venäjältä Israeliin muuttaneet) joutuvat armeijaan. Tällaisen politiikan tarkoitus on vähentää kostotoimia. Putinin toiminnalla ei ole vastaavanlaista tarkoitusta. Hän tuskin välittää kuin omasta henkilökohtaisesta vallasta, vaikea kuvitella, että venäläisten, tshetsheenien, tataarien, bashkiirien, ossetien elämä merkitsisi hänelle mitään. Suuruudenhulluista diktaattoreista on aikaisempiakin kokemuksia - Putinin nykyiset toimet muistuttavat pelottavan paljon Stalinin tekemisiä muutama vuosikymmen takaperin!
Tällä hetkellä käynnissä oleva sota on sota ennen kaikkea venäläisten miehittäjien ja tshetsheenien kansan välillä. Loogisesti ajatellen naapurikansoilla ei pitäisi olla osaa eikä arpaa konfliktissa. Osseeteilla, ja muillakin Kaukasuksen kansoilla on mielestäni moraalinen oikeus kieltäytyä asepalveluksesta sodan aikana, ja olla ottamatta osaa siihen. Erityisesti muslimikansoilla, kuten tataareilla (joita Venäjän väestöstä 8 miljoona), bashkireilla, Dagestanin kansoilla jne.
Ossetijohtaja Dzasokhovin ja muutaman muun tasavallan johtajien addressi YK:lle, samoin kuin käsky kansalaisilleen boikotoida asepalvelusta, olisi merkinnyt uutta, rauhaan tähtäävää kehityksen suntaa Kaukasuksella. Ei epäilystäkään, etteikö suunnitelma saisi kannatusta tataareilta, bashkireilta tai koko Venäjän väestöltä (heilläkin on itsesuojeluvaisto). Myös IVY-maiden johtajat tukisivat päätöstä. Jopa Putinin hyvä ystävä, Valko-Venäjän diktaattori tyranni-Lukashenko on todennut, ettei halua Valko-Venäjällä tapahtuvan vastaavanlaista, mitä tapahtuu naapurissaan Venäjällä.
Sodan vastustajien määrä olisi kasvanut myös venäläisten keskuudessa, Moskovassa ja muissa kaupungeissa. Putin jätettäisiin yksin, kasvokkain KGB/FSB -kenraaliensa kanssa.
Mitä tulee esim. Moskovan "viattomiin siviileihin", niin varmasti siellä on sellaisiakin. Heitä on kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin Venäjän virallinen propaganda kertoo. Jos valitsisimme satunnaisesti ihmisjoukon Moskovan kaduilta, niin todennäköisesti n. 2/3 heistä olisi jossain määrin yhteydessä Tshetshenian konfliktiin viimeisen kymmenen vuoden aikana, heidän poikansa, isänsä, veljensä, ystävänsä, ehkä ihminen itse!
Esim. jos äiti lähettää poikansa toiseen maahan, tienaamaan rahaa perheelleen tappamalla, raiskaamalla, kiduttamalla, rosvoamalla ja tuhoamalla viattomien ihmisten koteja, en kutsuisi tällaista ihmistä viattomaksi siviiliksi. Kremlin virallisella propagandalla on totta kai osuutensa asiasta!
Siksi on varsin ymmärrettävää, että ihmiset, joilta on mahdollisesti raiskattu ja murhattu koko perhe ja ehkä myös tuhottu koti, ovat jossakin määrin katkeria ja kokevat tulleensa väärin kohdelluiksi - ehkä osa heistä jopa epätoivoisesti yrittää kostaa juuri Moskovassa, jossa enemmistö ihmisistä antaa tukensa sodalle. En edelleenkään halua millään tavalla puolustella terrori-iskuja, mutta asioia voi yrittää ymmärtää paremmin katsomalla niitä uusista näkökulmista.
Oli miten oli, Putin on toimillaan aiheuttanut sen, että todella suuri joukko venäläisistä joutuu kärsimään aiheuttamastaan sodasta, eikä loppua tälle kärsimysnäytelmälle ole näkyvissä.
Tulevaisuutta on vaikea ennustaa, mutta aika lohduttomalta se näyttää.
