Tosta tuli mieleen tuhma kysymys. Eli onko hanurissa sama kulkuhalkaisija kumpaankin suuntaan ts. pystyykö homoilemaan ryhtyvä mies mittaamaan partnerin optimikikkelikoon omasta pökäleestään?
En usko. Ja toisaalta uskon. Olen nimittäin kuullut isoilta pojilta, että joissain ihmeellisissä elokuvissa on sisäänpäin pukattu hyvinkin suurta tavaraa, mutta en ole koskaan kuullut, että joku olisi vääntänyt esim. käsivarren vahvuisen pötkön ulospäin.
Tämä tosin voi selittyä pökäleen ominaisuuksillakin. Onhan sen virtaviivaiset ja suolen muotoja hyväilevät muodot erittäin pitkän tuotekehityksen tulos. Käsivartta taas ei ole silleen suunniteltu just tohon hommaan, mutta jos olis, niin sekin lienee olis vähän erimallinen. Luultavasti suppomainen. Ainakin itse kehittäisin käden sen malliseks, mikäli olis tarve kehittää just sellainen käsi.
Myönteistä ajatusta ja uskomusta tukee myös se, että joiltain hoitsuilta olen kuullut erinäisistä asioista, jotka ovat menneet sisäänpäin ilmeisen helposti, mutta ulostuloon onkin tarvittu ulkopuolista apua, mutta tämäkin voi selittyä edelläkuvatun kaltaisilla asioilla. Lisäks tulee sellainen pointti, että sisäänpäin käytäessä on yleensä käytössä enemmän fyysistä voimaa. Ei esim. kumiankka sinne itsestään ui, mutta sinne sekin sukeltaa, kun vähän avittaa. Vaan eipä tule itsestään pois, ei sitten millään. Tarvii kyllä ulkopuolista apua, kuten sisäänmennessäkin. Mut asiaan lienee vaikuttaa myös sisäpuolelta löytyvä materiaali, ns. makkarankuori, joka (ainakin yleensä) on eri, kuin ulkopuolella oleva, joka on siis ilma. Tässä ns. makkarankuoressa, tai ryppynarussa, joksi mm. J. Leskinen aikanaan tätä materiaalia kutsui, kitka on selvästi suurempi kuin ulkopuolella olevassa ilmassa, ja täten esineiden liikkumiseen sisäpuolella, heti aukon välittömässä läheisyydessä, on enemmän voimaa vaativaa.
Arvaukseni kuitenkin on, että ainakin riittävän jämäkän koostumuksen omaavasta pökäleestä voinee mitata kikkelin optimipaksuuden, mutta maksimipaksuus voi olla paljonkin pökälettä suurempi.