JPP
as Quo as possible
Matematiikka on kyllä semmosta, että ihan äkkiä ei lopu vaikeusaste kesken jos sitä haluaa pidemmälle opetella. Mutta toisaalta sit taas siellä yksinkertaisemmassa päässä moni asia näyttää paljon hankalammalta kuin mitä se oikeasti onkaan. Mullakin aikoinaan "matematiikka 4" -kurssi tuntui ihan ufo-hommelilta kun sitä ensimmäisellä vuosikurssilla yritin hoidella sillai hiukan *tosta noin jos kokeilis* -periaatteella. Sitten kun oli suoritettuina kaikki muut kurssit paitsi ohjelmoinnin peruskurssi ja tuo samainen matikan kurssi, joka jossain välissä oli muuttunut "matematiikka C":ksi, niin tuli keskityttyä hiukan eri tavalla, eikä ne sitten niin hankalilta enää vaikuttaneetkaan. Ensimmäisestä välikokeesta, joka sisälsi moninkertaisia integraaleja ja vektorikenttiä, sain kahta pistettä vaille täydet pojot. Täydet olisi tullut, mutta tein itselleni perinteisen mokan ja sekoitin sinin ja kosinin, niin tuli vastaukseen sitten vektorikenttään kauniin näköisiä sin*arccos ja cos*arcsin -tekijöitä sen sijaan, että olisivat kivasti supistuneet vallan pois. Melkein hiukan harmitti kun ei olisi montaa minuuttia tarvinnut homman korjaamiseen, mutta aika oli tullut käytettyä sen verran tiiviisti ettei ehtinyt. Moninkertaiset integraalit tuli sen verran hyvin opittua ja "helpoiksi" havaittua, että melkein osaan vieläkin johtaa ympyrän pinta-alan, pallon tilavuuden, yms. kaavat.
