Renessanssinero
Perusfeidaaja
Luen tällä hetkellä Reino Henrik Oittisen teosta työväenkysymys ja työväenliike Suomessa. On muuten mainio teos. Laitan tähän muutaman kohdan siitä.
II Maaseudun työväki ja sen ongelmat ennen elinkeinovapautta.
Sivulla 48 kirjoitettiin näin
"Säästäväisyys oli hyvin vaikeasti noudatettava hyve köyhissä loisperheissä, vaikka sitä muiden yhteiskuntaluokkien taholta ahkerasti suositeltiin. Mutta sen sijaan väkijuomat olivat houkutus, johon alituisten huolten, epävarmuuden ja toivottomuuden kiusaamat miehet tilaisuuden tullen herkästi lankesivat. Seurauksena oli tietenkin yhä enenevä kurjuus."
III Kaupunkien työväestön synty.
Sivu 55:
"Käsityöläismestari ei yleensä ollut mikään hyväntekijä, joka ihmisrakkaudesta opetti ammattinsa oppilailleen. Vuosisadan jälkipuoliskolla hän muuttui yhä enemmän rikkautta tavoittelevaksi elinkeinonharjoittajaksi. Sopimusten mukaisesti ja niitä ylittäenkin hän vaati sekä oppilaitaan että kisälleiltään pitkiä työpäiviä ja tiukkaa työtahtia, jonka parantamikseksi saattoi mestarin vyöhihna ikävällä tavalla hivellä oppilaan selkänahkaa.
Mestarien ankaruudesta mainittaessa on kuitenkin huomattava, että käsityöläiskisällit eivät olleet kaikkein säännöllisintä työvoimaa. Ryypiskely pyhien aikoihin kehittyi pahaksi tavaksi ja niin yleiseksi, etteivät mestarit saaneet sitä loppumaan, vaikka v:n 1859 asetuksessa määrättiin laiskottelusta ja juopumuksesta sakkoja 12-48 mk kerralta."
Sivu 65:
"Nopeasti syntyneessä teollisuudessa oli kiinnitetty vähän huomiota työntekijäin suojelemiseen. Koneissa ei ollut minkäänlaisia suojalaitteita, ja jos niissä työläinen musertui, se laskettiin vain hänen oman huolimattomuutensa syyksi, minkä vuoksi siitä ei aiheutunut kuluja eikä "omantunnontuskia" tehtaanisännälle.
Pitkät työpäivät, painostavat työolot ja suhteellisen heikko ravinto aiheuttivat myös sen, että mielenvikaisuustapaukset tehtaalaisten keskuudessa eivät olleet harvinaisia."
II Maaseudun työväki ja sen ongelmat ennen elinkeinovapautta.
Sivulla 48 kirjoitettiin näin
"Säästäväisyys oli hyvin vaikeasti noudatettava hyve köyhissä loisperheissä, vaikka sitä muiden yhteiskuntaluokkien taholta ahkerasti suositeltiin. Mutta sen sijaan väkijuomat olivat houkutus, johon alituisten huolten, epävarmuuden ja toivottomuuden kiusaamat miehet tilaisuuden tullen herkästi lankesivat. Seurauksena oli tietenkin yhä enenevä kurjuus."
III Kaupunkien työväestön synty.
Sivu 55:
"Käsityöläismestari ei yleensä ollut mikään hyväntekijä, joka ihmisrakkaudesta opetti ammattinsa oppilailleen. Vuosisadan jälkipuoliskolla hän muuttui yhä enemmän rikkautta tavoittelevaksi elinkeinonharjoittajaksi. Sopimusten mukaisesti ja niitä ylittäenkin hän vaati sekä oppilaitaan että kisälleiltään pitkiä työpäiviä ja tiukkaa työtahtia, jonka parantamikseksi saattoi mestarin vyöhihna ikävällä tavalla hivellä oppilaan selkänahkaa.
Mestarien ankaruudesta mainittaessa on kuitenkin huomattava, että käsityöläiskisällit eivät olleet kaikkein säännöllisintä työvoimaa. Ryypiskely pyhien aikoihin kehittyi pahaksi tavaksi ja niin yleiseksi, etteivät mestarit saaneet sitä loppumaan, vaikka v:n 1859 asetuksessa määrättiin laiskottelusta ja juopumuksesta sakkoja 12-48 mk kerralta."
Sivu 65:
"Nopeasti syntyneessä teollisuudessa oli kiinnitetty vähän huomiota työntekijäin suojelemiseen. Koneissa ei ollut minkäänlaisia suojalaitteita, ja jos niissä työläinen musertui, se laskettiin vain hänen oman huolimattomuutensa syyksi, minkä vuoksi siitä ei aiheutunut kuluja eikä "omantunnontuskia" tehtaanisännälle.
Pitkät työpäivät, painostavat työolot ja suhteellisen heikko ravinto aiheuttivat myös sen, että mielenvikaisuustapaukset tehtaalaisten keskuudessa eivät olleet harvinaisia."
:wink: 
:thumbup:
